Työ on siunaus
TYÖKÖ siunaus? Aivan niin, jos työtä katsellaan oikeasta näkökulmasta ja jos olosuhteet eivät ole liian rasittavat, niin se on siunaus. Ja tämä pitää paikkansa useammastakin syystä, niin kuin Raamattu ja tosiasiat osoittavat.
Raamattu kertoo, että Jumala ja Jeesus Kristus tekevät työtä ja että he ovat onnellisia. Ja muinainen viisas kuningas Salomo sanoi kerran työn siunauksesta: ”Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseänsä vaivaa auringon alla . . . ja iloita vaivannäkönsä ohessa.” Se on ”Jumalan lahja”. – Saarn. 5:17, 18; 3:13.
Työ on ensinnäkin siunaus siksi, että me voimme sen avulla rehellisesti varata mitä tarvitsemme. Lisäksi me saamme enemmän tyydytystä ansaitessamme jotain kuin saadessamme sen lahjana. Ei ole epäilystäkään siitä, että työtön mies, joka vilpittömästi etsii työtä, ymmärtää työn olevan siunaus. Jos kuitenkin jollakulla on tilaisuus tehdä työtä, mutta hän ei halua tehdä sitä, niin Raamatun sääntö on, ettei ”hänen syömänkään pidä”. – 2. Tess. 3:10.
Työn siunaus ei rajoitu siihen, että se varaa meille mitä me tarvitsemme aineellisesti: ruokaa, vaatteita, asunnon, virkistystä jne. Meidän on tehtävä työtä myös sekä ruumiilliseksi että henkiseksi hyvinvoinniksemme. Luoja lahjoitti meille sekä ruumiillisen että henkisen työkyvyn, ja meidän täytyy käyttää hyväksemme niitä lahjoja, jotka meille on annettu, saadaksemme tosi tyydytyksen. Siksi henkilö, joka hankkii leipänsä pääasiassa ajatuskyvyllään eikä käyttämällä lihaksiaan, huomaa tarvitsevansa ruumiinharjoitusta terveytensä säilyttämiseksi.
On osuvasti huomautettu: ”Työnteko on yhtä välttämätöntä ihmiselle kuin syöminen ja nukkuminen.” Se on todellisuudessa paras oikeutus syömiselle ja nukkumiselle. Niin paljon kuin nautimmekin viikonlopusta tai lepopäivästä tai hartaasti odotetusta lomasta, me emme voisi nauttia lepäämisestä loputtomasti. Mutta sinä voit ajatella: kunpa minun ei vain tarvitsisi mennä työhön maanantaiaamuna! Tai: jospa minulla olisi niin monta viikkoa lomaa kuin toivoisin! Se käy päinsä muutamia päiviä tai viikkoja, mutta ennen pitkää sinä suoraan sanoen kaipaisit jotain hyödyllistä tekemistä.
Me emme pääse siitä mihinkään, että me tarvitsemme sitä iloa ja tyydytystä, mikä tulee hyvän ja hyödyllisen työn tekemisestä. Tässä me vain kuvastamme Luojaamme, sillä hänen Sanansa sanoo meille, että luomisen päätyttyä ”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää”. Tosin ei jokainen voi saada sitä työtä, mitä hän mieluimmin tekisi. Sellainen työ ei ehkä ole kysyttyä, tai siitä ei ansaitse riittävästi, tai työtä haluavalta puuttuvat tarvittavat edellytykset, esimerkiksi toisen viulun soittajan halutessa johtaa orkesteria. – 1. Moos. 1:31.
Mutta jokainen voi kiinnostua ja hänen pitäisikin kiinnostua siihen työhön, mitä hän näkee välttämättömäksi tehdä hankkiakseen elatuksen itselleen ja niille, jotka ovat hänestä riippuvaisia. Tärkeintä on, että työsi on rehellistä ja tarpeellista. Näe työsi haasteena, joka vaatii sinua tekemään jatkuvasti parempaa työtä eli tekemään sitä yhä tehokkaammin, oletpa sinä sitten vapaan ammatin harjoittaja tai tavallinen työmies, virastotyöntekijä tai taloudenhoitaja. Koe se ilo ja tyydytys, mikä tulee hyvän työn tekemisestä, olipa se sitten liikekirjeen kirjoittamista tai jonkin koneen osan korjaamista, ruoanvalmistusta tai huoneitten siivoamista.
Koska monet eivät arvosta siunausta, minkä työ voi tuoda, kun sitä katsellaan tällä tavalla, niin nykyään pannaan yhä enemmän painoa palkalle, sen ohella saaduille lisäeduille ja työajan lyhyydelle. Tämä ei tuota onnea, vaan päinvastoin pettymystä. Kuinka niin? Siksi, että mitä enemmän ihmiset saavat, sitä enemmän he tahtovat, kuten voidaan nähdä monien ammattiyhdistysten yhä korkeammista vaatimuksista. Ja mitä vähemmän he työskentelevät, sitä vähemmän he haluavat tehdä, niin kuin voidaan nähdä siitä, että nykyään pohditaan Yhdysvaltain kongressissa 32-tuntista työviikkoa.
Monet luovassa työssä olevat henkilöt, kuten taiteilijat ja kirjailijat, todistavat edellä olevan todenmukaisuuden. Sen toteavat oikeaksi myös monet ammatinharjoittajat, kuten opettajat ja yleislääkärit, jotka voisivat ryhtyä johonkin muuhun toimeen saadakseen enemmän palkkaa, mutta pysyvät ammatissaan niiden palkintojen takia, joita ei voida mitata markoissa eikä penneissä.
Tätä periaatetta valaisee erään Yhdysvaltain johtavan aikakauslehden julkaisijain menettely. Erään entisen kirjoittajakuntaan kuuluneen henkilön mukaan heidän menettelytapoihinsa ei kuulu erottaa ketään kirjoittajaa, kun he kerran ovat palkanneet hänet. Jos hänen työnsä ei ole kyllin hyvää, niin he panevat hänet sen sijaan työskentelemään jonkin jättiläissuunnitelman kimpussa, mitä he eivät koskaan aio käyttää, ja lopulta kirjoittaja lähtee sulasta pettymyksestä ja tuntien hyödyttömyytensä. Pelkkä palkan saaminen ei riittänyt, kirjoittaja tarvitsi myös sisimmässään sitä tyydytyksen tunnetta, että hän aikaansaa jotain arvokasta.
Missään muualla ei kuitenkaan pidä paremmin paikkaansa, että työ on siunaus, kuin Jumalan ihmisen työssä, kristillisessä evankeliuminpalveluksessa, sillä eikö tähänkin sovellu se periaate, että ”antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa”? Totisesti! Ja Jeesushan sanoi myös: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon.” Vaikka monet kaihtavat ajatusta mennä talosta taloon tai seisoa kadunkulmissa saarnaamassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista, niin ne, jotka toimivat siinä kokosydämisesti, löytävät siitä siunauksen, mitä ei voida verrata mihinkään muuhun. – Apt. 20:35, Um; Joh. 4:34.
Koska siis työtä on tehtävä ja koska sinun on tehtävä sitä tarpeittesi tyydyttämiseksi sekä omaksi hyvinvoinniksesi, niin kiinnostu työstäsi, hanki siitä iloa ja tyydytystä suorittamalla hyvää työtä. Silloin myönnät, että työ on siunaus, jollaiseksi Luoja järjestikin sen!