Kristillisyys – elämäntapa

MILJOONAT ihmiset tuntevat ainakin vähän Jeesuksen opetuksia. Mutta kristillisen opin perusteisiin tutustuminen ei merkitse kuitenkaan kristittynä olemista, koska kristillisyys on elämäntapa eikä oppikokoelma.

Apostoli Pietari valotti tätä seikkaa. Hän kannusti kristittyjä tovereitaan säilyttämään käytöksensä, elämäntapansa, hyvänä, jotta toiset näkisivät heidän työnsä ja ylistäisivät Jumalaa. – 1. Piet. 2:12.

Meidänkin aikanamme tosi kristityt pyrkivät näyttämään jokapäiväisessä käytöksessään, että kristillisyys on elämäntapa. Eräs Jehovan todistajain matkavalvoja lopetti Kansasissa Yhdysvalloissa äskettäin sen alueen kolmipäiväisen kierroskonventin. Ennen kaupungista lähtöään hän pysähtyi erääseen hotelliin.

Kun hotellin johtaja, jolle todistaja puhui, huomasi evankeliuminpalvelijan olleen konventissa, niin hän sanoi: ”Olen ollut hotellialalla jonkin aikaa. Olen käynyt monissa erilaisissa kokouksissa ja majoittanut hotelliini suuria ryhmiä ennenkin, mutta en ole koskaan kokenut mitään näihin kolmeen viime päivään verrattavaa. Itse asiassa jokainen tämän hotellin huone oli täynnä teikäläisiä, joitakuita heistä niissäkin huoneissa, joita tavallisesti en käytä. Tiedän joidenkuiden olleen huoneissa, jotka eivät suinkaan täyttäneet tavallisia vaatimuksia, mutta en kuullut minkäänlaista valitusta, katkeraa sanaa tai mellastusta, vaikka täällä oli paljon nuoriakin. Haluan teidän toimittavan sanan PR-osastollenne, että he ovat suorittaneet erinomaisen työn.”

Evankeliuminpalvelija totesi johtajan pitäneen hotellissaan olleita todistajia erityisesti valittuina tai valmennettuina, ennen kuin he ilmoittautuivat hotelliin. Siksi hän selitti, ettei niin ollut – että hänen vieraansa olivat tyypillisiä todistajia, jotka käyttäytyivät hänen kuvailemallaan tavalla, koska he noudattivat Raamatun periaatteita.

Silloin johtaja sanoi ilmeisesti liikutuksen valtaamana: ”Eräät teistä tulivat todella luokseni henkilökohtaisesti ja pyysivät minua saapumaan sunnuntaikokoukseenne. Kaikkina niinä vuosina, jotka olen ollut tässä kaupungissa, se oli ensimmäinen kerta, jolloin kukaan koskaan on kutsunut minut jumalanpalveluksiinsa tai ilmaissut välittävänsä minusta. Arvostin sitä todella, vaikken voinutkaan tulla. He jättivät kirjallisuuttakin eteisaulaan toisia vieraita varten eivätkä pyytäneet lainkaan maksua.” Mainittuaan huoneitten siisteyden hän lopetti: ”Teillä on sitä, minkä useimmat ihmiset ovat menettäneet.”