Kuinka hyvin tunnet lapsesi?
KUN vanhemmat ovat lapsen kanssa tämän syntymästä teini-ikään saakka, niin heistä tuntuu, että he tuntevat lapsen. Mutta kuten monet vanhemmat ovat havainneet, pelkkä lapsen kanssa oleminen ei merkitse että vanhemmat tietäisivät, miten lapsi ajattelee.
Jotkut vanhemmat ovat olleet niin kietoutuneita henkilökohtaisiin harrastuksiinsa, että heidän lapsensa on ajatusmaailmaltaan tullut heille vieraaksi. He ovat järkyttyneitä, jos hän joutuu ikävyyksiin tai karkaa elääkseen hippinä. He eivät voi nähdä, missä he ovat laiminlyöneet hänet.
Tiedätkö sinä, mitä lapsesi ajattelee? Oletko koskaan kahdenkesken hänen kanssaan, niin että hän voi tuntea voivansa vapaasti uskoutua sinulle? Teettekö te kävelyretkiä yhdessä, vain te kaksi, kaupungin puiston halki, rannikolle tai maaseudulle? Teettekö te jotain yhdessä kodin piirissä? Nämä ovat tilaisuuksia, jolloin voit saada hänet ulos kuorestaan ja päästä tietämään miten hän ajattelee. Mutta sinun on tehtävä enemmän kuin vain kuunneltava häntä.
Kanssakäymisen täytyy olla kaksipuolista, isä tai äiti kuuntelee mitä lapsen mielessä on, ja hän antaa myös lapselle tietoja, jotka auttavat hänen ajatuksiaan muovautumaan niin kuin hänelle on parasta. Hän tarvitsee esimerkiksi realistista moraaliohjetta, johon hän voi turvata luotettavana oppaana. Ilman sitä hänestä voi tulla kuin laiva, joka on päässyt tuuliajolle ja ajautunut karikolle. Hyvin monet nuoret ovat ajaneet elämänsä karille ja murehduttaneet vanhempansa yrittäessään elää ilman moraalisia mittapuita.
Kun autat lastasi oppimaan arvostamaan Raamatun korkeita moraalisia mittapuita, niin annat hänelle realistisen moraaliohjeen. Kun te kaksi vaihdatte ajatuksia, niin hän hyötyy sinun kypsyydestäsi ja kokemuksistasi. Jumala neuvoi israelilaisia tekemään näin lapsilleen Mooseksen päivinä. Hän sanoi: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä . . . maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:6, 7) Tämän järjestelyn mukaan isä tai äiti uhraa aikaa lapsensa hyväksi käyden hänen kanssaan rakentavaa vuorokeskustelua. Hän teroittaa lapsen mieleen Jumalan sanan viisautta ja hyviä moraalisia mittapuita.
Kun te toimitte yhdessä, voit oppia paljon tekemällä kysymyksiä lapsellesi. Jos olet esimerkiksi antautunut kristitty, niin voit kysymyksiä tekemällä saada selville, uskooko lapsesi todella, että me elämme nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä”, kuten Raamatun ennustukset osoittavat. (Matt. 24:3–14; 2. Tim. 3:1–5) Voit saada tietää, uskooko hän Jumalan valtakunnan olevan todellinen. Voit päästä perille siitä, ymmärtääkö hän Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin ja miksi on tarpeellista saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Voit saada tietää, miten paljon hän tosiaan ymmärtää Jumalan totuudensanaa.
Jos olet antautunut kristitty, niin todennäköisesti viet lapsesi säännöllisesti seurakunnan kokouksiin, mutta ymmärtääkö hän, miksi läsnäolo niissä on niin tärkeä? Oletko varma, että hän arvostaa niitä riittävästi, niin että hän jatkaa niissä käymistä tullessaan vanhemmaksi? Jos hän kertoo toisille Valtakunnan hyvää uutista, niin ymmärtääkö hän tosiaan, miksi hänen tulee tehdä siten? Tekeekö hän sen rakkaudesta Jumalaan ja halusta auttaa toisia saamaan tietoa Valtakunnasta?
Kun olet keskinäisessä kanssakäymisessä lapsesi kanssa, niin voit oppia tietämään, mitä hän ajattelee asioista, jotka ovat tärkeitä sinulle ja joiden pitäisi olla tärkeitä hänellekin. Voit antaa hänelle rakkaudellista kannustusta ja neuvoja. Hän vuorostaan tuntee voivansa lähestyä sinua omine pulmineen, koska hän tietää sinun kuuntelevan.
Hyvien suhteiden muodostamisen aika on lapsen ollessa nuori. Kun hän sitten on vanhempi, hänelle on luonnollisempaa ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan sinulle. Mutta jos kanssakäymiselle on lujittunut este, sitä on vaikea murtaa. Lapsi todennäköisesti tuntee, että hänen ja hänen vanhempiensa välillä on silloittamaton juopa.
Kun lapsista tulee teini-ikäisiä, niin heidän ruumiissaan alkaa tapahtua selviä muutoksia, jotka alkavat muodostaa siltaa lapsuuden ja aikuisuuden välille. Nämä muutokset vaikuttavat heidän ajatteluunsa ja tunteisiinsa. Silloin on aika, jolloin he tarvitsevat kypsiä ja tasapainoisia neuvoja vanhemmiltaan. On aika, jolloin he tarvitsevat luotettavaa moraaliohjetta, jotta he voisivat suunnata kulkunsa suoraan.
Jos vanhempien lapsen kasvatuksessa laskema pohja on ollut hyvä, niin hän pystyy välttämään moraalisen haaksirikon. Raamattu sanoo sen tähden täysin aiheellisesti: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananl. 22:6.
Kun lapsen kanssa puhutaan, niin luultavasti saadaan hyvin vähän aikaan, jos isä istuutuu ja sanoo: ”No, poika, minä haluan puhua kanssasi. Tahdon tietää, mitä sinä ajattelet.” Paljon tehokkaampaa olisi, jos nuo kaksi keskustelisivat tehdessään jotain mieluisaa, kuten ollessaan kävelyllä yhdessä maaseudulla tai ollessaan mieliharrastuksessaan. Satunnaisella kysymyksellä isä voi vähitellen saada pojan ilmaisemaan ajatuksensa. Tällaisessa rentoutuneessa ja ystävällisessä ilmapiirissä hän todennäköisemmin paljastaa ajatussuuntansa, kuin jos häntä tuimasti ristikuulusteltaisiin ahdistavalla itsepintaisuudella. Äiti voi toimia samoin tyttärensä suhteen kummankin tehdessä jotain yhdessä, kuten valmistaessa pukua tai laittaessa ruokaa. Satunnainen johdattava kysymys voi vaihtaa keskustelun niin, että tytär paljastaa ajatustapansa.
Vaikka lapset kasvavat vanhempiensa luona, niin heillä on oma mielensä. He ovat yksilöitä, joilla on vapaa tahto. Heidän vanhempansa eivät voi ohjata heitä kuin nukkeja, mutta he voivat auttaa lasten ajattelun muovaamisessa, niin että se noudattaa hyvää mallia. Tämä ei vaadi ainoastaan varhaista kasvatusta vaan myös vapaita ja molemminpuolisia keskusteluja. Miten muuten vanhemmat voivat todella tulla tuntemaan lapsensa?