Toisten asettaminen itsemme edelle
”MINÄ ensin. Minä tulen ensimmäiseksi.” Tämä on yleinen asenne maailmassa nykyään, vaikkei sitä ehkä ilmaistakaan juuri näillä sanoilla. Monia kannustetaan nuoruudesta asti viemään voitto toisista, työntymään toisen edelle. Usein ihmisille jopa opetetaan, että he ovat toisia parempia.
Mutta harkitsehan tätä: kumpi on halutumpi, parempi toveri – sekö, joka aina pyrkii olemaan ensimmäinen ja pitää kiinni omasta menettelytavastaan, vai se, joka on huomaavainen ja asettaa toiset itsensä edelle?
Yleiset kokemukset voivat auttaa tutkimaan asiaa. Esimerkiksi kaksi henkilöä saattaa lähestyä ovea miltei samanaikaisesti. Toinen työntyy töykeästi ovesta toisen edelle. Mitä ajattelet siitä, joka työntää itsensä toisen edelle? Arvonantosi häntä kohtaan tavallisesti laskee, eikö vain? Epäilemättä se, joka on huomaavainen ja taipuvainen asettamaan toiset itsensä edelle, on mieluisampi toveri.
Me voimme myös ottaa tavaksemme asettaa toiset edellemme jokapäiväisessä keskustelussamme. Kaikki eivät tee niin. Jotkut puuttuvat usein keskusteluun toisten puhuessa ja yrittävät hallita keskustelua. Mutta miten paljon miellyttävämpi onkaan sellainen ihminen, joka ottaa tervetulleina vastaan toisten havainnot, jopa kysyykin niitä ja tarkkaavaisesti kuuntelee mitä heillä on sanottavana, sen sijaan että hellittämättä vaatisi toisia kuuntelemaan häntä.
Eräs tilaisuus asettaa toiset itsemme edelle tarjoutuu toisinaan yleisissä kokouksissa, joissa on niukasti istuimia tai rajoitetusti haluttuja istuimia. Kuinka kaunista onkaan nähdä jonkun asettavan vanhemman henkilön itsensä edelle tarjoamalla hänelle istuimensa!
Jumalan sanasta saatava erinomainen kehotus saa kristityt kohtelemaan toisiaan näin huomaavaisesti, asettamaan toiset itsensä edelle. Heille muistutetaan, että rakkaus ”ei etsi omaansa”. Ja Raamattu antaa erinomaisen neuvon: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” – 1. Kor. 13:5; 10:24.
Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että kristitty löisi laimin omat etunsa tai ei huolehtisi niistä. On henkilökohtaisia etuja, joista hänen on välttämättä pidettävä huoli. Esimerkiksi hänen omat hengelliset etunsa ja, jos hän on naimisissa, hänen perheensä hengelliset edut. Näistä tulee huolehtia. – Matt. 5:3.
Samanaikaisesti se, joka noudattaa Raamatun periaatetta ja ’katsoo toisen parasta’, on kuitenkin taipuvainen asettamaan toiset itsensä edelle. Tällaista asennetta voidaan ilmentää perheessä. Aviomies voi esimerkiksi haluta mennä lomalle johonkin paikkaan, ja hänen vaimonsa saattaa pitää parempana toista paikkaa. Koska miehellä on päänasema, hän voi aina tehdä itseään miellyttävän ratkaisun. (1. Kor. 11:3) Toisaalta hän voi asettaa rakkaudellisesti vaimonsa edut omiensa edelle ja tehdä mitä hän mieluummin haluaa joissakin tilaisuuksissa. Ja miten suurenmoisen vastavaikutuksen tämä voikaan herättää vaimossa!
Samalla lailla voi kristitty valvoja saada osakseen kristittyjen veljiensä rakkauden ja tuen asettamalla heidän mielitekonsa ja toiveensa omiensa edelle, kun siitä ei nähdä koituvan mitään vaikeuksia eikä Raamatun periaatteita rikota. Ei hänen tarvitse olla ensimmäisenä koko ajan eikä saada aina omaa tahtoaan lävitse. Jeesus Kristus, Jumalan alainen päävalvoja, juurrutti seuraajiensa mieleen nöyryyttä, jopa pesten heidän jalkansa, ja asetti siten heidät itsensä edelle. – Joh. 13:5.
Kristityt osoittavat nykyäänkin viisaasti tätä nöyrää mielentilaa. Eräs Jehovan todistajain kypsä kristitty valvoja osoitti sitä ollessaan illanvietossa. Hänen odotettiin asemansa vuoksi istuvan pöydän päässä. Mutta hän pyysi hiljaa toista, antautunutta kristittyä, joka oli vuosiltaan häntä vanhempi, istumaan siihen, ja ennen kuin tämä ehti panna vastaan hän istuutui toiseen paikkaan pöydässä. (3. Moos. 19:32) Miten erinomainen vaikutus tällä teolla, asettaa toinen itsensä edelle, olikaan tarkkailijoihin! Toisinaan valvojan on tietysti sopivaa noudattaa kehotusta ja asettua arvokkaimmalle paikalle.
Kristityt valvojat ja kaikki, jotka haluavat saada osakseen Jumalan ystävyyden, voivat hyötyä esimerkistä, jonka huomattava patriarkka Aabraham antoi eräässä tilaisuudessa. Muodostui tilanne, joka teki välttämättömäksi hänen ja hänen nuoremman veljenpoikansa Lootin eroamisen kummankin viedessä mukanaan suuret karjalaumansa. Pane merkille, miten Aabraham hoiti tilanteen. Hän sanoi Lootille: ”Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” – 1. Moos. 13:9.
Aabrahamilla, vanhempana ja päämiehenä, oli johdonmukaisesti ajatellen etuoikeus valita ensin itselleen maa. Mutta hän ei pannut omia toiveitaan ensi sijalle. Hän antoi sen sijaan etusijan alempiarvoiselle. Miten hyvä esimerkki nöyryydestä, huomaavaisuudesta toisia kohtaan!
Vaikka maailmassa on yleistä työntyä toisten edelle ja yrittää olla ensimmäinen, niin on selvästi miellyttävämpää, kun ihmiset ovat taipuvaisia asettamaan toiset itsensä edelle. Sen sijaan että tämä olisi heikkouden merkki, se on todistus tosi nöyryydestä. Se on Jeesuksen Kristuksen, Aabrahamin ja muiden Jumalaa pelkäävien henkilöiden esimerkin jäljittelemistä. Me saamme kokea suurenmoista hyötyä, kun otamme tavaksemme asettaa toiset itsemme edelle.