Tunnetko pettymystä?
NYKYISTÄ aikakautta voidaan hyvin sanoa pettymysten aikakaudeksi. Ihmiset ilmaisevat yhä enemmän pettymystään väkivallalla ja muilla tavoilla. Yksi esimerkki heistä on ”keskeyttäjä-vaimo”, jota taannoin kuvailtiin eräässä aikakauslehdessä ”silmäänpistävän yleiseksi ilmiöksi”. – Life, 17.3.1972.
Lehti kertoi eräästä tällaisesta vaimosta, joka oli 35-vuotias, yliopistollisen tutkinnon suorittanut, jokseenkin hyvin ansaitsevan johtavan toimihenkilön vaimo ja kolmen lapsen äiti. Neljäntoista avioliittovuoden jälkeen hän yhtäkkiä jätti perheensä ja aloitti oman elämänsä, otti mukaansa 10-vuotiaan tyttärensä ja jätti kaksi nuorempaa poikaa isälle. Miksi? Koska elämä alkoi tuntua hänestä ”yhä lisääntyvässä määrin pettymystä tuottavalta ja tukahduttavalta”. Hän hankkii nyt toimeentulonsa opettajana ja on liittynyt naisten vapautusliikkeeseen.
Mutta pettyneeltä saatetaan hyvin kysyä: Missä määrin se on sinun oma vikasi? Onko olosuhteitten, joissa elät, väistämättömästi oltava pettymyksentunnetta tuottavia?
Tosin, niin kuin Raamattukin osoittaa, on olosuhteita, joihin me emme voi vaikuttaa ja jotka aiheuttavat pettymyksen tunnetta. Ensimmäisten vanhempiemme Aadamin ja Eevan rikkomuksen johdosta meidät kaikki ”alistettiin turhuuteen”. Erityisesti kaikki vanhurskautta rakastavat kaipaavat sitä, että heidät ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta”. – Room. 8:20–22.
Jumalan sana tarjoaa toivon vapautua sellaisesta pettymyksestä Jumalan valtakunnan kautta, jota kaikki kristityt rukoilevat: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä.” Siihen asti kun tämä valtakunta tekee lopun sellaisesta pettymyksestä, se voidaan kestää Jumalan sanan, hänen henkensä ja palvelijoittensa avulla. – Matt. 6:10.
Toinen syy, minkä vuoksi jotkut pettyvät, on se, että he yrittävät keskittyä liian moniin asioihin samanaikaisesti. Heidän olisi viisasta ja tyydyttävää kiinnittää huomionsa yhteen asiaan kerrallaan. Apilapellon kukissa oleva mehiläinen ei pety nähdessään niin paljon kukkia, joista voi saada mettä. Ei, se keskittyy vain yhteen kukkaan kerrallaan. Sama koskee sitä, mitä sinun tarvitsee tehdä – suorita tehtäväsi yksi kerrallaan.
Meidän tulee jälleen tässä noudattaa käytännöllistä viisautta ja ymmärtää, että jos tehtäviä on liian monta, niin joihinkin ei ehkä voida kiinnittää huomiota, ja niin tulee tärkeimmät asiat panna ensi sijalle; aloita tärkeimmistä äläkä lankea kiusaukseen aloittaa helpoimmista tai mieluisimmista. Jos sitten jotakin jää tekemättä, se ei merkitse kovin paljon.
Mutta älä näin tehdessäsi käytä kaikkea aikaasi yhteen tai kahteen asiaan jättäen muut täysin huomioon ottamatta. Äärimmäisen tunnollisten ihmisten on tarkattava tätä. Älä käsittele yhtä tehtävää niin perusteellisesti, ettei sinulle jää aikaa muihin. Niin kuin Jumalan Poika Jeesus huomautti, pane tärkeimmät asiat ensi sijalle, mutta älä laiminlyö vähäisempiäkään asioita.
Jos satut olemaan pettynyt siksi, että sinulla on liian monia tehtäviä, saattaa hyvinkin olla, että voit käyttää toisten apua. Jos on valmistettava suuri ateria, niin äiti voi pyytää muita perheenjäseniä auttamaan, antaen nuortenkin osallistua siihen. Voi viedä ensin pitemmän ajan, kun lapselle näytetään, miten hän auttaa, mutta aikaa säästyy sitten ajan mittaan tilanteiden toistuessa. Eikä siinä kaikki. Lasten valmentaminen olemaan avuliaita auttaa heitä kypsymään henkisesti ja tunneperäisesti.
Aviomies voi samalla tavalla tuntea toisinaan pettymystä, koska hänellä on liian paljon tehtävää. Mutta jos hän on halukas olemaan kärsivällinen, niin hän voi auttaa vaimoaan tulemaan tosi avuksi; vaimo voi oppia käyttämään perheen autoa käydessään asioilla, suorittamaan korjauksia talossa jne.
Samaten jos joku on johtavassa asemassa ja tuntee toisinaan pettymystä liian paljon työn tähden, niin hän voi antaa osan työstä alaisilleen. Tässäkin on siis viisasta haluta jakaa vastuuta apulaiselle ja siten välttää pettymyksen ikäviä vaikutuksia.
Toisaalta pettymyksen tunne voi johtua siitä, että joltakulta odotetaan enemmän kuin hän voi tehdä tai kuin voidaan kohtuullisesti odottaa hänen tekevän. Tutkimus osoittaa, että tällainen pettymys on yleistä teollisuudessa ja liikealalla. Mitä silloin on tehtävissä?
Runoilija sanoo: ’Parhaasi tee; jos kiitos, moite vaihtelee, se samaa merkitsee.’ Niin kauan kuin omatuntosi ei tuomitse sinua, yritä viihtyä toisten kohtuuttomista vaatimuksista huolimatta työssä tai perheessäsi suhtautumatta vaatimuksiin liian vakavasti tai sokeroimalla ne niin sanoaksemme pienellä huumorilla. Voi hyvinkin olla, että voit tehdä muutoksia toisaalla elämässäsi mukautuaksesi pettymystä tuottavaan tilanteeseen, johon voit vaikuttaa tuskin lainkaan. Muista Raamatun periaatetta, että loppujen lopuksi jokainen seisoo tai kaatuu Tekijänsä edessä. Siksi, ”mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle”. – Room. 14:4; Kol. 3:23, 24.
Mitä teetkin, älä anna sen tuottaa pettymystä siinä määriin, että räjähtäisit kiivastuksesta. Eräs psykologi sanoo sen näin: ”Jos mielipiteenilmaisu voi saattaa sinut vaikeuksiin, on parasta niellä pettymyksesi.” Niin, ”älä kiivastu, se on vain pahaksi”, neuvoo Raamattu. – Ps. 37:8.
Äläkä tule keskeyttäjäksi, luopujaksi. Edellä mainittu keskeyttäjä-vaimo myönsi, että hänellä on nyt aivan yhtä monta ”taistelua” kuin hänellä oli aiemminkin, paitsi että ne ovat nyt hänen taistelujaan. Mutta entä ne kaksi pientä poikaa, jotka hän hylkäsi? Entä kun hän tulee vanhemmaksi? Hänen miehensä voi hyvinkin avioitua uudelleen, mutta kuka haluaisi mennä naimisiin naisen kanssa, jonka mielenlaatu on tällainen? Tulevatko ’hänen poikansa nousemaan ja kiittämään hänen onneansa’? Antaako hänen miehensä hänelle sen ylistyksen, josta kuningas Lemuel sanoi, että se annetaan kelpo vaimolle? Karkaamalla perhepulmistaan hän on voinut hyvinkin hypätä sananlaskun mukaan ojasta allikkoon! – Sananl. 31:10, 28.
On todella olemassa parempia tapoja käsitellä pettymyksiä kuin turvautua väkivaltaan tai tulla keskeyttäjäksi!