Älä haudo kaunaa
JOKAISELLA näytti olevan hauskaa kutsuilla, kun talon isäntä saapui. Häntä tervehtivät innostuneesti kaikki – paitsi yksi. Miksi? Koska talon isäntä oli kuukausia aikaisemmin eräässä jäähyväisjuhlassa jättänyt huomioon ottamatta tämän miehen ojennetun käden. Hän hautoi mielessään varmasti kaunaa, ja miten onnettomaksi se tekikään hänet joka kerta, kun hän näki kaunankantonsa kohteen!
Kannatko sinä toisinaan mielipahaa hautomalla kaunaa ja olet sen tähden onneton kaikkien toisten ympärilläsi näyttäessä pitävän hauskaa?
Miten epäviisasta! On todella aina paljon syitä noudattaa Raamatun neuvoa ja olla kantamatta kaunaa. ”Älä kosta äläkä pidä vihaa [kaunaa, Um] kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.” – 3. Moos. 19:18.
Sinä et ensinnäkään voi kantaa kaunaa jotakuta kohtaan tuntematta vastenmielisyyttä häntä kohtaan, ja vastenmielisyys voi hyvin muuttua vihaksi. Mitä Raamattu sanoo siitä? ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja.” (1. Joh. 3:15) Niin, se voi päätyä todelliseen murhaan, kuten niiden kahden henkilön tapauksessa, jotka varjeltuivat hengissä linja-autojen yhteenajossa Belémissä Brasiliassa. He selvittivät asian puukoilla seurauksen ollessa se, että toinen kuoli ja toinen vangittiin syytettynä murhasta. – New York Times 21.7.1972.
Raamattu esittää monia esimerkkejä siitä, mitä kauna voi aiheuttaa. Mainitsemme vain yhden, Eesaun tapauksen. Hän hautoi murhanhimoista kaunaa veljeään Jaakobia kohtaan, koska Jaakob sai esikoisen siunauksen, jonka Eesau oli myynyt hänelle. Jaakob pakeni tämän takia enonsa Laabanin luo, kunnes, kuten hänen äitinsä Rebekka sanoi, ”veljesi kiukku asettuu”. Ja jollei Jaakob olisi tehnyt siten, niin Eesau harmissaan siitä, ettei ollut saanut esikoisen siunausta isältään Iisakilta, olisi epäilemättä tappanut hänet. Mutta kuinka olikaan, kun he tapasivat ensi kerran jälleen kahdenkymmenen vuoden jälkeen, niin Eesaun sydän oli muuttunut, sillä me luemme, että ”Eesau riensi häntä vastaan . . . halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät”. – 1. Moos. 27:41–45; 33:4.
Meistä saattaa tuntua, että meille on tehty vääryyttä. Ehkä onkin tehty, tai olemme saattaneet erehtyä. Jos emme kuitenkaan ”kosta” sille, joka näyttää tehneen vääryyttä meille, niin haava paranee hyvin ajan mittaan, ja me pystymme antamaan ”menneitten olla menneitä”.
Mutta miten paljon parempi onkaan olla Joosefin, Jaakobin suosikkipojan, kaltainen! Jotkut hänen veljistään hautoivat kaunaa häntä kohtaan, koska hän oli isänsä suosikki (ja niiden unien tähden, jotka hän oli nähnyt ja jotka olivat osoittaneet, että he tulisivat kumartamaan häntä), ja he olivat valmiit tappamaan hänet. Mutta Juudan väliintulon takia hänet sen sijaan myytiin orjuuteen, ja hän joutui lopulta vankilaan häntä vastaan nostetun väärän syytöksen tähden. Mutta hautoiko hän kaunaa veljiään kohtaan kaiken tämän pahan takia, mikä häntä kohtasi? Ei lainkaan. Kun asiat muuttuivat päinvastaisiksi ja he olivat Joosefin armoilla, niin sen sijaan, että hän olisi kostanut, hän antoi heille auliisti anteeksi. – 1. Moos. 45:1–8; 50:15–21.
Kenen kaltainen sinä haluat olla? Niidenkö, jotka hautoivat kaunaa siinä määrin, että halusivat tappaa, vai Joosefin, joka oli anteeksi antava ja armollinen?
On useita syitä, joiden takia joku saattaa hautoa kaunaa. Hän on voinut loukkaantua, koska joku toinen on lausunut aiheettoman ja epäkohteliaan huomautuksen. Tai jotakuta on kohdeltu välinpitämättömästi tai hänet on jätetty huomioon ottamatta, kun hän on halunnut osoittaa ystävällisyyttä. Tai joku on voinut loukkaantua, koska hän on nähtävästi joutunut nuhdeltavaksi epäoikeudenmukaisesti tai liian ankarasti.
Olettakaamme, että olet kuullut jonkun lausuvan epäkohteliaan huomautuksen itsestäsi. Voisiko siinä huomautuksessa olla jossain määrin totuutta, minkä vuoksi se koski sinuun niin kovasti? Jos se oli aivan aiheeton, niin mikset osoittaisi kristillistä rakkautta ja olisi anteeksiantavainen ja uskoisi mieluummin hänestä hyvää? Sanottuaan sen hän on saattanut havaita, että olisi ollut parempi jättää se sanomatta, mutta hän silti arastelee sen myöntämistä sinulle. Palauta mieleesi Jeesuksen neuvo, että jollemme me anna anteeksi toisille heidän rikkomuksiaan meitä vastaan, niin Jumalakaan ei anna meille anteeksi meidän rikkomuksiamme häntä kohtaan. – Matt. 6:12–15; 18:23–35.
Vai onko joku väheksynyt sinua, jättänyt sinut huomioon ottamatta tai ynseästi torjunut sinut? Eräs kristitty nainen, joka oli jo iäkäs, lähestyi kerran muuatta vanhinta kristillisessä seurakunnassa ja kysyi tältä, miksi tämä oli väheksynyt häntä, oliko tällä jotakin häntä vastaan ja jos oli, niin mitä. Vanhin oli ällistynyt, koska tämä kristitty nainen oli hänen parhaita ystäviään, jota hän piti suuressa arvossa. Hän ei tiennyt koskaan väheksyneensä sisarta, vaan hän oli aina iloinnut nähdessään hänet. Mutta tämä tapaus sai hänet vuorostaan harkitsemaan asioita. Hän oli kauan kantanut kaunaa erästä toista kohtaan, kun hänestä näytti siltä, että häntä itseään oli väheksytty. Nyt hän ymmärsi, että hän oli voinut erehtyä yhtä paljon kuin tämä sisar.
Syynä saattaa olla myös ojennus, jota me saatamme pitää aiheettomana tai liian ankarana. Tämä muistuttaa mieleen, mitä eräs humoristi kerran kertoi. Hänen isänsä antoi hänelle toisinaan selkään jostakin, mitä hän ei ollut tehnyt. Kun hän valitti, niin hänen isänsä vastasi: ’Se oli siitä kerrasta, jolloin teit jotakin, mistä sinun olisi pitänyt saada selkääsi, mutta josta et saanut.’ Meidän kaikkien täytyy myöntää, että olemme rikkoneet kerran toisensa jälkeen, eikä meitä ole ojennettu siitä. Olosuhteet ovat myös saattaneet aiheuttaa sen, että vastuussa oleva oli liian ankara; tai voi hyvinkin olla, että hänen vanhurskaudentajunsa on voimakkaampi kuin meidän. Asetu hänen asemaansa, niin voit antaa hänelle anteeksi ja unohtaa.
Varo siis kaunan hautomista. Älä ole nopea loukkaantumaan, ”sillä viha [loukkaantuminen, Um] majautuu tyhmäin poveen”. (Saarn. 7:10) Sinä et voi hautoa kaunaa vahingoittamatta sekä itseäsi että toisia. Etkä sinä todennäköisesti vahingoita itseäsi ainoastaan ruumiillisesti vaan vahingoitat myös hengellistä hyvinvointiasi. Sinulla ei voi olla hyvät suhteet Jumalan kanssa, jollei sinulla ole hyvät suhteet myös kristityn veljesi kanssa. Rakkautemme Jumalaa kohtaan koetellaan itse asiassa rakkaudellamme veljiämme kohtaan. Rakastava apostoli Johanneshan esitti asian niin voimakkaasti: ”Joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Joh. 4:20, 21) Ole siis viisas, ole oikeudenmukainen, ole rakkaudellinen, niin et haudo mielessäsi kaunaa.