Managuan maanjäristyksen jälkeen

KUN vakava onnettomuus iskee, niin avuttomat uhrit ovat kovin riippuvaisia toisten avusta. Koska monet ovat huolissaan kodittomista, loukkaantuneista ja nälkäisistä, he vastaavat halukkaasti hädässä olevien lähimmäisten selvään pyyntöön. Jehovan kristityt todistajat eivät tee poikkeusta. He ymmärtävät, että ahdingossa olevien auttaminen kuuluu tosi palvontaan. (Jaak. 1:27) He työskentelevät toisten ohella ahkerasti auttaakseen suuressa hädässä olevia. Avustustoimenpiteet, joihin ryhdyttiin Nicaraguan maanjäristyksen uhrien hyväksi, ovat esimerkki tästä.

Kun uutinen kauheasta maanjäristyksestä, joka äskettäin tuhosi Managuan Nicaraguassa, saapui naapurimaihin, niin Jehovan todistajilla oli melkein heti paikalla niissä maissa käynnissä ponnistelut kristittyjen veljiensä ja toistenkin tarvitsevien auttamiseksi. Pian suuntasivat ruoalla ja vaatteilla lastatut henkilö- ja kuorma-autot kulkunsa Managuassa sijaitsevaa Vartiotorni-seuran haaratoimistoa kohti.

Managuassa oleva Vartiotorni-seuran haaratoimisto oli toiminut yli 1 800:n Nicaraguassa olevan todistajan saarnaamistyön ohjaamisen keskuksena. Rakennus oli onneksi kärsinyt ainoastaan vähäisiä vaurioita maanjäristyksen aikana, joten sinne voitiin ottaa ruokaa, vaatteita ja muita tavaroita jaettavaksi sieltä.

Vajaan vuorokauden kuluttua ensimmäisen järistyksen jälkeen saapui avustustarvikkeita Jehovan todistajilta Hondurasista. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, Nicaraguan haaratoimiston valvoja L. E. Witherspoon kutsui koolle Managuassa palvelevat lähetystyöntekijät keskustelemaan avustusten jakelemisesta. Pian alkoi saapua ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä Jehovan todistajilta Costa Ricasta ja Salvadorista. Vettä tuotiin kuorma-autoilla Managuan ympäristöseuduista. Sinä päivänä annettiin apua sadoille tarvitseville.

Maanantaina, 25. joulukuuta, järjestettiin toisiakin varastoja avustustarvikkeiden jakelemiseksi maanjäristyksen uhreille, ja tiistaina järjestettiin vielä lisää tällaisia varastoja toisiin kaupunkeihin. Siihen mennessä oli suurin osa Managuan väestöstä lähtenyt kaupungista. Sillä välin oli saapunut tonneittain avustustarvikkeita Costa Rican, Hondurasin ja Salvadorin Jehovan todistajilta, ja lisää oli tulossa. Raha-avustustakin saatiin toisten maiden todistajilta.

Eräs hondurasilainen todistaja kirjoittaa avustustoimenpiteistä: ”Veljet täältä ja Costa Ricasta ja Salvadorista ovat ottaneet vastaan ruokatarpeita tonneittain. Vaikka veljemme ovat köyhiä, he ovat antaneet sydämestään.” Hän jatkaa: ”Vietimme tänään illan [Tegucigalpassa sijaitsevassa Vartiotorni-seuran] haaratoimistossa ja panimme perunoita ja sipuleita ja lääkeaineita muovipusseihin, jotta ne olisivat helposti jaeltavissa.”

Managuan kaupungissa, varsinkin sen liikekeskuksessa, tuli ruumiitten löyhkä voimakkaammaksi. Siellä syttyi tulipaloja, ja ryösteleminen tuli melko yleiseksi, joten katsottiin viisaaksi siirtää Seuran haaratoimisto sieltä pois. Tähän muuttoon ryhdyttiin keskiviikkona, 27. joulukuuta.

Avustustyötä, jota oli johdettu haaratoimistosta, alettiin sitten suorittaa uudesta paikasta, noin 21 kilometriä etelään Managuasta. Siellä Jehovan todistajat ryhtyivät valmistamaan ruokapaketteja. Haaratoimiston valtakunnansalin penkeistä tuli työpöytiä ja varastohyllyjä.

L. E. Witherspoon ilmoittaa, että pakettien sisältö oli pääasiassa seuraava: noin 3,6 kg riisiä, 1,8 kg papuja, ¹/2 kg juustoa, ¹/2 kg laardia, ¹/2 kg maitojauhetta, 1¹/2 kg kuivaa maissia, ¹/4 kg kahvia, 0,9 kg sokeria, suuri tölkki sardiineja, 2 kynttilää, 2 tulitikkurasiaa, saippuatanko ja paketti keittojauhetta sekä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien viimeiset numerot. Paketteja tehtiin kahden kokoisia, sellaisia, jotka riittivät 2–5-henkiselle perheelle noin 5 päiväksi, ja toisia, jotka voivat riittää 6–10 hengen perheelle yhtä pitkäksi ajaksi.

Monille merkitsi Managuasta lähtö muutosta kuumasta viileään tai kylmäänkin ilmanalaan. Siksi annettiin myös huopia niitä tarvitseville.

Jehovan todistajien avustustyötä selostettiin 29. joulukuuta Punaisen Ristin koko virkakunnalle. Se teki syvän vaikutuksen sen jäseniin, jotka toistivat yhä uudelleen: ”Meidän olisi pitänyt tehdä niin. Niin meidän pitäisi tehdä.” He olivat hämmästyneitä saadessaan tietää, että Jehovan todistajilla oli neljätoista avustusten jakelupistettä Managuan laitaosien ympärillä ja luettelo kaikkien avustusta saavien perheitten nimistä.

Punaisen Ristin johtaja herra Reinaldo Tapia Molina kirjoitti määräyksen antaa noin 450 kg riisiä ja 950 kg papuja Jehovan todistajien auttamiseksi heidän avustustyössään. Seuraavana päivänä saatiin hallituksen valtuutus sen ravinnon jakamiseen, mikä oli anottu Punaiselta Ristiltä tulleessa tilauksessa.

Myöhemmin Punainen Risti antoi 1,4 tonnia elintarvikkeita ja kymmenen telttaa. Taivasalla nukkuneet panivat nämä teltat hyvään käyttöön. Niitä tarvittiin kovin kipeästi, koska kaste oli ollut niin runsas, että tähtitaivaan alla nukkuneitten oli aamulla väännettävä lakanansa kuiviksi.

Koska monet Nicaraguassa palvelevat Jehovan todistajien lähetystyöntekijät ovat pohjoisamerikkalaisia, niin pyydettiin apua Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Edistyksen liiton haaraosaston AID:n (Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysviraston) kautta saatiin 20 telttaa sekä 100 kenttävuodetta ja huopaa.

Nicaraguan hallituskin antoi tarvikkeita, jotka auttoivat Jehovan todistajia antamaan henkilökohtaista apua maanjäristyksen uhreille.

Luonnollisesti ovat Costa Ricassa, Hondurasissa ja Salvadorissa sekä muualla olevat Jehovan todistajat ja heidän ystävänsä lahjoittaneet paljon avustustyön hyväksi. Tämä on ollut erityisen rohkaisevaa avun saajille, kun he ovat tietoisia siitä, että useat heidän uskovista tovereistaan naapurimaissa ovat hyvin köyhiä.

Eri lähteistä saadun avun turvin ovat Nicaraguan Jehovan todistajat jakaneet joka päivä 450–700 kg elintarvikkeita. Useina päivinä viikossa jaettiin yli tonnin. Tammikuun 10. päivään 1973 mennessä oli elintarvikkeita varattu riittävästi 100 000 ateriaan.

Sen lisäksi, että Nicaraguan Jehovan todistajat ovat jaelleet kipeästi tarvittuja ruokatarvikkeita, he ovat myös vieneet ahkerasti lohdutusta Raamatusta ahdingossa oleville. He ajattelevat niin kuin apostoli Paavali kirjoittaessaan: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” (2. Kor. 1:3, 4) He iloitsevat myös siitä, että Jehova Jumala on pannut heidän toisissa maissa olevien kristittyjen veljiensä sydämen ilmaisemaan nopeasti vastakaikua heidän auttamisekseen heidän aineellisen puutteensa aikana.