Lukijain kysymyksiä

● Apostoli Paavali kirjoitti 1. Kor. 10:13:ssa: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” Mistä tällainen kiusaus on alkuisin, ja miten Jumala valmistaa pääsyn siitä kristitylle? – USA.

Kuten Israelin erämaakokemukset, joihin Paavali viittaa edellisissä jakeissa, osoittavat, ”kiusaus” tulee sellaisten olosuhteitten takia, jotka voisivat saada jonkun rikkomaan Jumalan lain. Paavali kirjoitti aiemmin tässä luvussa: ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille [kristityille], että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: ’Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään’. Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.” – 1. Kor. 10:6–10.

Olivatko nuo olosuhteet senlaatuiset, etteivät israelilaiset voineet vastustaa kiusauksia, jotka liittyivät niihin? Katsokaamme tosiasioita. Israelilaiset rupesivat ’himoitsemaan pahaa’ silloin, kun Jehova varasi heille yliluonnollisella tavalla kuukauden tarpeen viiriäisiä. Israelilaiset olivat olleet jonkin aikaa ilman lihaa, mutta heistä oli pidetty hyvää huolta, sillä heille oli annettu mannaa syötäväksi. Kuitenkin he antoivat myöten sellaisen hillittömän ahneuden kiusaukselle, että ”vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa” eli 2 200 litraa viiriäisiä. – 4. Moos. 11:19, 20, 31–35.

Aikaisemmin Mooseksen ottaessa vastaan lain Siinainvuorella israelilaiset tulivat ”epäjumalanpalvelijoiksi”, kuten Paavali mainitsee. He ryhtyivät palvomaan vasikkaa ja antautuivat aistillisiin huvituksiin. Miksi? Heidän näkyvän johtajansa poissaolo muodosti olosuhteet, jotka aiheuttivat kiusauksen, sillä he sanoivat Aaronille: ”Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.” – 2. Moos. 32:1, 6.

Juuri ennen Luvattuun maahan menoa mooabilaisnaiset viettelivät tuhansia israelilaisia. Heidän syntiset himonsa heräsivät seurustelussa noiden naisten kanssa siihen määrään, että he harjoittivat sukupuolista moraalittomuutta. Tämä on se tapaus, johon Paavali viittaa ja jossa tuhannet saivat surmansa yhtenä päivänä syntinsä vuoksi. – 4. Moos. 25:1.

Israelilaiset antautuivat toisinaan myös kapinallisen valituksen kiusaukseen. He puhuivat eräässä tilaisuudessa suoraan Jehovaa ja Moosesta vastaan: ”Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.” (4. Moos. 21:5) Israelilaiset ”kiusasivat” tällaisilla valituksilla Jehovaa, panivat hänen kärsivällisyytensä koetukselle. He kokeilivat, jäisikö sellainen valittaminen rankaisematta.

Eräs tapaus, jossa israelilaiset eivät torjuneet kiusausta napisemiseen, oli kapinallisen Koorahin, Daatanin ja Abiramin ja heidän liittolaistensa hävityksen jälkeen. Tämä johtui siitä, että he alkoivat järkeillä kapinoitsijoiden teloituksen olleen epäoikeutettu. 4. Moos. 16:41 kertoo: ”Seuraavana päivänä kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: ’Te olette surmanneet Herran kansaa’.” Seurauksena siitä, että he moittivat tapaa, jolla oikeutta käytettiin, 14 700 israelilaista tuhoutui Jumalan lähettämässä vitsauksessa. – 4. Moos. 16:49.

Ilmeisestikään eivät mitkään kiusaukset olleet senlaatuisia, etteivät israelilaiset olisi kyenneet vastustamaan niitä. Mutta israelilaiset lankesivat kiusaukseen, koska he unohtivat Jehovan, hänen rakkaudellisen huolenpitonsa heistä ja hänen lakinsa ja menettelyjensä oikeudenmukaisuuden. He menettivät uskonsa.

Samoin kuin israelilaisten niin kristittyjenkin kohtaamat kiusaukset ovat yleisiä, inhimillisiä kokemuksia. Jos siis kristityt ryhtyvät tarvittaviin ponnistuksiin vastustaakseen tällaisia kiusauksia ja turvatakseen Jehova Jumalan suomaan tukeen, niin he voivat pysyä uskollisina. Näin on siksi, että ”Jumala on uskollinen” eikä salli kansaansa ’kiusattavan yli sen voimien’. Hän ei koskaan jätä pulaan eikä hylkää palvelijoitaan niin, että sallisi heidän joutua tilanteisiin tai olosuhteisiin, jotka tekisivät heille hänen tahtonsa tekemisen inhimillisesti katsoen mahdottomaksi.

Salliessaan olosuhteitten ja tilanteitten kehittyä Jehova valmistaa pääsyn vahvistamalla kansaansa torjumaan kiusauksen. Esimerkiksi toiset voivat pahoinpidellä kristittyä yrittäen saada hänet kieltämään uskonsa. Tämä tilanne voi kiusata kristittyä antamaan perään päästäkseen enemmältä kidutukselta ja mahdollisesti kuolemastakin. Mutta hän tietää apostoli Paavalin antaman henkeytetyn vakuutuksen perusteella, että olosuhteet, jotka aiheuttavat kiusauksen heräämisen, ovat vain tilapäiset. Jehova ei salli tilanteen kehittyä siihen pisteeseen, missä Hän ei voisi vahvistaa kristillistä uskoa ja hengellistä voimaa riittävästi nuhteettomuuden säilyttämiseksi.

Jehova ylläpitää myös henkensä välityksellä niitä, jotka joutuvat painostuksen alaisiksi. Toimien muistuttajana ja opettajana Jumalan pyhä henki palauttaa heidän mieleensä asioita, jotka heidän tarvitsee tietää Pyhästä Raamatusta vastustaakseen kiusausta, ja auttaa heitä oivaltamaan näiden asioitten oikean sovellutuksen. (Joh. 14:26) Sen tähden he eivät tule petetyiksi väärään menettelyyn. He ymmärtävät asiaan liittyvät todelliset kiistakysymykset. Jehova on siten ylläpitänyt monia jatkamaan uskollisina kuolemaan asti. Pääsyä ei varannut heille kuolema, vaan Jehovan varaama apu mahdollisti sen, että he kestivät loppuun asti myöntymättä kiusaukseen.

Jehova ei auta palvelijoitaan ainoastaan hengellään, vaan käyttää myös enkeleitään heidän hyväkseen. Hepr. 1:14 sanoo: ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?”

● Uskovatko Jehovan todistajat lääkäreihin?

Uskovat, Jehovan todistajat käyttävät hyväkseen erilaisia lääkintätaitoja avukseen terveyspulmissaan. He rakastavat elämää ja haluavat tehdä elämänsä pidentämiseksi, mikä vain on järkevää ja raamatullista. Samoin kuin Luukas, ensimmäisen vuosisadan kristitty, joka oli lääkäri, jotkut todistajat ovat nykyään lääkäreitä monilla terveydenhoidon aloilla. (Kol. 4:14) He eivät hyväksy kuitenkaan sellaista hoitoa, joka on ristiriidassa Raamatun vaatimusten kanssa, kuten esimerkiksi verensiirtoa. Raamattu kieltää nimenomaan veren ottamisen ruumiin ravitsemiseksi. – 1. Moos. 9:4; 3. Moos. 17:1–14; Apt. 15:28, 29.

Jeesus ja apostolit paransivat usein yliluonnollisella tavalla sairaita ja heikkoja pyhän hengen voimalla, mikä oli esimerkki siitä, mitä tulee tapahtumaan täydellisessä merkityksessä Jehovan uudessa asiainjärjestyksessä. Kun apostolit olivat kuolleet lähellä ensimmäisen vuosisadan loppua, niin Jumalan palvelijoilla olleet parantamisen ihmelahjat lakkasivat, ja siksi Jehovan todistajat eivät nykyään odota ihmeen ennallistavan heitä terveyteen. He odottavat kuitenkin Jumalan siunaavan ja ohjaavan heidän ponnistelujaan, kun he pitävät huolta terveydestään järkevällä tavalla. Mutta he tietävät, että samoin kuin kävi apostolien, Jumala sallii yhä kuoleman viedä uskollisia, joiden ruumis on saavuttanut sen vaiheen, missä he eivät voi ylläpitää itseään hyvällä ruoalla ja riittävällä levolla eivätkä lääkärien avulla.

Sairauden hoidosta on tietysti erilaisia teorioita. Vartiotorni-seura ei puolla mitään menetelmää toista parempana; jokainen Jehovan todistaja voi henkilökohtaisesti valita, mitä hoitoa hän pitää parhaana. Julkaisumme käsittelevät silloin tällöin lukijaimme eduksi eri parannustapoja ja -menetelmiä, joita on käytetty, mutta antavat kunkin päättää, mikä saattaisi olla hyödyllinen.

Me myönnämme, että toisinaan on suuria mielipide-eroja niiden keskuudessa, jotka käsittelevät terveysasioita. Mutta kenenkään kristityn, joka ajattelee johonkin suuntaan, ei ole syytä arvostella niitä, jotka ovat taipuvaisia käyttämään muunlaisia hoitomenetelmiä, niin kauan kuin Jumalan sana ei kiellä sitä, mitä päätetään käyttää. On myös tärkeätä ymmärtää, että kuten tosiasiat osoittavat, hoito, joka on hyvä jollekulle, ei ehkä vaikuta hyödyllisesti johonkuhun toiseen, vaan saattaa suorastaan aiheuttaa vahinkoa.

Samalla kun Jehovan todistajat ovat kiitollisia siitä, mitä helpotusta sairaudesta ja taudista kärsiville lääketiede voi tarjota, he myös ymmärtävät, että sellainen helpotus on enintään tilapäinen ja että meidän täytyy odottaa Jumalalta pysyvää vapautusta sairaudesta. Ihmisluomukset parannetaan nyt lähellä olevassa Jehovan uudessa järjestelmässä sairauksistaan, ja kuolemakin poistetaan Kristuksen Jeesuksen lunastuksen perusteella.