Kuinka tärkeää on totteleminen?
MONIEN mielestä jo pelkkä sana ”totteleminen” kuulostaa kiusalliselta. Jotkut nykyaikaiset morsiamet vastustavat tämän sanan käyttämistä vihkimäkaavassaan. Varsin monet ihmiset haluavat olla vapaita toimimaan niin kuin heitä itseään miellyttää. Mutta elämä alkaa ja jatkuu vain niin kauan kuin me tottelemme. Kuinka niin? Koska meidän kaikkien täytyy totella luonnonlakeja – esimerkiksi painovoimalakia, syyn ja seurauksen lakia, aineenvaihduntaan liittyvää lakia ja niin edelleen – pysyäksemme elossa.
Ei ainoastaan luonnonlakien totteleminen koidu meidän omaksi parhaaksemme, vaan sama vaikutus on myös niiden lakien tottelemisella, jotka ihmiset ovat laatineet yhteiskunnan järjestyksellisen toiminnan ylläpitämiseksi. Anarkistit haluaisivat päästä eroon kaikista laeista; mutta mihin sekaannukseen ja vaaraan se johtaisikaan! Ottakaamme esimerkiksi liikennevalot vilkkaassa risteyksessä. Ellei liikennevaloja olisi ja elleivät autoilijat noudattaisi niitä, liikenne voisi joutua toivottomaan sekasortoon ja monet ihmiset voisivat saada surmansa onnettomuuksien vuoksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että liikennesääntöjen noudattaminen on tärkeää!
Tai ajatelkaamme sinfoniaorkesteria. Orkesterinjohtaja saattaisi olla hyvin taitava, mutta mitä hyötyä siitä olisi, jos hänen orkesterinsa jäsenet eivät tottelisi häntä? Muusikot tietävät tavattoman hyvin tottelevaisuuden merkityksen, sillä heidän on työssään toteltava ehdottomasti kapellimestaria, nuotteja ja soitinryhmänsä johtavaa soittajaa! Onko tottelevaisuus tärkeää heille? Aivan varmasti!
Esimerkkejä voitaisiin esittää enemmänkin, mutta edellä olevien pitäisi riittävässä määrin osoittaa tottelevaisuuden tärkeys jokapäiväisen elämän asioissa. Niinpä on täysin aiheellista odottaa, että Jumala sanassaan Pyhässä Raamatussa, jonka hän antoi ’jalkaimme lampuksi ja valkeudeksi tiellemme’, tähdentäisi tottelevaisuuden tärkeyttä hengellisissä asioissa. (Ps. 119:105) Itse asiassa sana ”totella” esiintyy eri muodoissaan yli 160 kertaa Raamatussa (UM), ja siinä mainitaan satoja kertoja Jumalan käskyt, lait, asetukset, oikeudet ja säädökset, jotka kaikki edellyttävät tottelevaisuutta Jehova Jumalaa rakastavilta. Raamatun ensimmäisen kirjan, 1. Mooseksen kirjan, aivan ensimmäiset luvut kertovat, että kaikki vaikeudet mitä meillä on maailmassa, johtuvat siitä, etteivät ensimmäiset vanhempamme totelleet Jumalaa. – 1. Moos. 2:17; 3:11–19.
Jo asian luonteesta johtuu, että jokaisessa ihmisyhteiskunnassa täytyy olla yhteistoimintaa, jotta siellä voisi olla järjestys, sopu ja aikaansaannoksia, ja yhteistoiminta edellyttää jossain määrin tottelevaisuutta. Mutta kenen pitäisi päättää, kuka antaa käskyjä ja kuka tottelee? Koska Jumala on luonut maan ja ihmisen sen päälle ja nämä kuuluvat hänelle, niin eikö hänellä ole oikeus vaatia ihmiseltä tottelevaisuutta? Ja koska niin on, niin hänellä on myös oikeus valtuuttaa jotkut antamaan käskyjä ja vaatia toisia tottelemaan niitä. Ja kaiken tämän Jumala tekee viisaasti ja rakkaudellisesti, ei mielivaltaisesti.
Jumalan sana käskee: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kol. 3:20) Onko tämä rakkaudellinen ja viisas käsky? On tosiaankin, sillä hänen vanhempansa eivät ainoastaan saattaneet lasta maailmaan, mikä itsessään tekee heidät vastuullisiksi, vaan heillä on myös suurempi kokemus ja velvoitus hankkia lapsilleen ruoka, vaatteet, suoja, koulutus, valmennus, uskonnollinen kasvatus ja virkistys. Miten he voivat oikealla tavalla täyttää nämä tehtävät, jos heidän lapsensa eivät ole yhteistoiminnassa tottelemalla? Eivät sen paremmin kuin kapellimestarikaan voi tehdä oikeutta sävellyksille, elleivät hänen orkesterinsa jäsenet ole täysin yhteistoiminnassa tottelemalla häntä!
On muitakin inhimillisen toiminnan aloja, joilla Jumala vaatii yksilöiltä tottelevaisuutta. Esimerkiksi tottelevaisuutta vaaditaan aviosuhteessa, jotta perheessä vallitsisi rauha, sopu ja onnellisuus (Ef. 5:21–23), kansalaisten on oltava tottelevaisia hallituksilleen, jotta oikeudenmukaisuus vallitsisi (Room. 13:1–7), palvelijoitten isännilleen tai työntekijöitten työnantajilleen, jotta työ saataisiin tehdyksi (Ef. 6:5–8), ja seurakunnan yksityisten jäsenten valvojilleen tai vanhimmilleen keskinäisen edun hyväksi. (Hepr. 13:17) Kaikki tällainen tottelevaisuus on tietenkin suhteellista, mikä merkitsee sitä, että sitä osoitetaan niin kauan kuin se ei ole ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa. – Apt. 5:29.
Raamatussa on kerrottu tapaus, joka osoittaa, kuinka tärkeää Jumalalle antautuneitten on totella häntä kaikessa. Jehova Jumala oli käskenyt Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin panna toimeen oikeudenmukaisen rangaistuksen amalekilaisille, koska nämä olivat raukkamaisesti hyökänneet Israelin kimppuun sen ollessa erämaassa. Jumalan ohjeiden vastaisesti Saul ei tuhonnut kuningasta eikä amalekilaisten karjalaumoja vaan esitti syyksi sen, että hän säästi eläimet uhrattaviksi. Mutta profeetta Samuel sanoi hänelle: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. . . . Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” – 1. Sam. 15:22, 23.
Kuinka tärkeätä on tottelevaisuus? Todellakin erittäin tärkeätä!
[Kuva s. 29]
”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri”, sanoi profeetta Samuel tottelemattomalle kuningas Saulille