Rohkea nainen Jaael
”KUNNIA siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin.” (Tuom. 4:9) Näin sanoi naisprofeetta Debora Baarakille, Israelin tuomarille, joka johti taistelua kanaanilaisen kuninkaan Jaabinin, Israelin julman sortajan, sotajoukkoja vastaan. (Tuom. 4:2, 3) Deboran sanojen täyttymys vaati merkittävää rohkeutta naiselta. Miksi? Koska Deboran mainitsema Siisera oli Jaabinin sotajoukon päällikkö. Karaistuneena soturina Siisera oli toistuvasti palannut kotiin voittajana mukanaan runsaasti saalista ja sotavankeja. (Tuom. 5:28–30) Tämän valossa saattaisi vaikuttaa mitä epätodennäköisimmältä, että Siisera kukistuisi naisen käsissä.
Mutta tämä oli naisprofeetta Deboran kautta annettu Jehovan sana, eikä se siksi voinut jäädä toteutumatta. Silti ennustuksen täyttymykseen osallistuminen asettaisi tämän edun saaneelle naiselle koetuksen. Hänen olisi oltava tarpeeksi rohkea toimimaan soturia vastaan ja hänen täytyi myös tarkoin ymmärtää, että oli oikein jakaa oikeutta Jumalan kansan katkeralle viholliselle.
Nainen, joka menestyksellisesti selviytyi kokeesta ja täytti ennustuksen, ei ollut israelilainen. Hän oli Jaael, keeniläisen Heberin vaimo. Keeniläiset olivat Mooseksen langon Hoobabin jälkeläisiä. Luvatussa maassa he olivat asettuneet asumaan Juudan erämaahan Aradin eteläpuolelle. Myöhemmin kuitenkin Heber erottautui muista keeniläisistä ja muutti pohjoiseen. Hän pystytti telttansa Naftalin Kedekseen, noin viiden kilometrin päähän luoteeseen paikasta, joka nykyään tunnetaan Hulejärvenä. – 4. Moos. 10:29–32; Tuom. 1:16; 4:11.
Kedeksen läheisyyteen Naftaliin Baarak kokosi kymmenentuhannen miehen joukon taistelemaan Siiseraa vastaan, minkä jälkeen Baarak ja hänen sotajoukkonsa asettuivat Taaborinvuorelle. Tämä sai Siiseran viemään sotavaununsa ja hyvin varustetun armeijansa Kiisonjoelle. Mutta Siiseralla ei ollut aavistustakaan, etteivät hänen paljon suuremmat sotajoukkonsa ja paremmat varustuksensa hyödyttäisi mitään, sillä Jehova taistelisi kansansa puolesta. Ilmeisesti tuli rankkasade, joka teki maaperän liejuiseksi ja sai Kiisonin ryöppyämään ja tulvimaan niin, että Siiseran sotavarusteet eivät voineet liikkua. Tämä auttoi israelilaisia saamaan ratkaisevan voiton. Siisera pakeni jalkaisin Kedekseen, missä keeniläinen Heber oli leiriytyneenä. Koska Heberin ja kuningas Jaabinin välillä ei vallinnut sotatilaa, Siisera etsi sieltä turvaa. – Tuom. 4:10–17.
Noihin aikoihin ei ollut tapana, että mies astuisi naimisissa olevan naisen telttaan. Mutta kun Heberin vaimo Jaael ilmaisi haluavansa ottaa Siiseran vastaan, tämä ei epäröinyt käyttää turvapaikkaa hyväkseen. Koska hän oli lopen uupunut, hän asettui makuulle ja Jaael peitti hänet huovalla. Kun Siisera myöhemmin pyysi vettä juodakseen, Jaael antoi hänelle maitoa. Maito oli epäilemättä hapatettu ravistamalla sitä pesemättömässä nahkapullossa, jolloin siihen sekoittui pullon sisään tarttunutta hapanta maitoa. Kun Siisera oli juonut maidon, Jaael peitteli hänet jälleen. (Tuom. 4:18, 19; 5:25) Sitten Siisera neuvoi häntä: ”Asetu teltan ovelle; ja jos joku tulee ja kysyy sinulta ja sanoo: ’Onko täällä ketään?’ niin vastaa: ’Ei ole’”. – Tuom. 4:20.
Jaaelin vieraanvaraisuuden vuoksi Siiseran on täytynyt tuntea olevansa turvassa, ja hän vaipui pian sikeään uneen. Näin tämä sotapäällikkö oli asettunut Jaaelin armoille. Mutta asettuisiko Jaael hänen puolelleen Jumalan kansaa vastaan? Vai toimisiko hän Siiseraa vastaan?
Jaael toimi rohkeasti ja käytti hyväkseen tilaisuutta asettua israelilaisten puolelle. Koska hän asui teltassa, hän oli tottunut iskemään telttavaarnoja maahan vasaralla. Niinpä Jaael telttavaarna toisessa kädessä ja vasara toisessa kädessä lähestyi vaivihkaa Siiseraa, joka puolestaan oli sikeässä unessa. Hän valitsi heikoimman kohdan hänen pääkallostaan ja iski siitä telttavaarnan hänen päänsä läpi. Kun Baarak myöhemmin tuli paikalle, Jaael näytti hänelle, mitä hän oli tehnyt. Siinä hänen edessään makasi Siisera kuolleena vaarna iskettynä hänen ohimonsa lävitse. Rohkea Jaael oli osallistunut Deboran kautta lausutun Jehovan sanan toteutumiseen. Kun voittoa myöhemmin muisteltiin musiikkiesityksenä, Debora ja Baarak lauloivat: ”Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.” – Tuom. 4:21, 22; 5:24–27.
Jaaelin nimi on säilytetty Raamatun kertomuksessa siksi, että hän toimi rohkeasti Jumalan kansan katkeraa vihollista vastaan. Vaikka ”suureen joukkoon” kuuluvia Jumalan palvelijoita ei nykyään vaaditakaan osallistumaan sellaiseen fyysiseen sodankäyntiin, heitä vaaditaan kuitenkin osoittamaan samanlaista rohkeutta, kun he ryhtyvät myönteiseen toimintaan kristillisen ”Jumalan Israelin” rinnalla tämän hengellisessä taistelussa Jehovan vihollisia vastaan. (Ef. 6:11–13; Gal. 6:16) Myös luottamus Jehovaan ja siihen, että on oikein tukea sitä, minkä hän hyväksyy, auttaa uskollisia naisia samoin kuin miehiäkin nykyään olemaan rohkeita kuin Jaael.