Apostoli Johanneksen taistelu luopioaineksia vastaan
KOHTA sen jälkeen kun kristillinen seurakunta syntyi helluntaipäivänä vuonna 33, sen täytyi taistella vääriä opettajia vastaan. Apostolit olivat kuitenkin pidättävänä voimana ja pitivät aisoissa mahdollisen kapinoinnin tervettä kristillistä oppia ja käytäntöä vastaan. Luopioaineksia ilmaantui kuitenkin jo noin vuonna 51. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti silloin Tessalonikassa oleville toisille uskoville: ”Tämän laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa.” – 2. Tess. 2:7.
Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella viimeinen elossa oleva apostoli, Johannes, näki seurakunnassa luopioaineksia paljon enemmän kuin niitä oli vuonna 51. Noin vuonna 98 kirjoitetussa henkeytetyssä kirjeessään hän sanoi: ”On viimeinen hetki, ja niin kuin olette kuulleet, että antikristus on tulossa, niin onkin nyt tullut monia antikristuksia; siitä me tiedämme, että on viimeinen hetki.” (1. Joh. 2:18) Apostolinen aikakausi oli päättymäisillään, tosi kristillisyydestä luopuminen tulisi ilmeiseksi.
Mitä sitten iäkäs apostoli Johannes oikein joutui kohtaamaan tuona ”viimeisenä hetkenä”? Yksi niistä erheistä, jotka hänen täytyi paljastaa, koski sitä, millä tavalla Jeesus Kristus oli tullut. Esimerkiksi Cerinthus-niminen juutalainen opetti seuraavaa: ’Jeesus ei ollut syntynyt neitsyestä, vaan oli Joosefin Mariasta saama luonnollinen poika. Mutta hän oli viisaampi, vanhurskaampi ja tarkkanäköisempi kuin muut ihmiset. Hänen kasteensa aikana Kristus laskeutui kyyhkysen muodossa hänen päälleen Korkeimmasta. Kun sitten Kristus jätti hänet, Jeesus kärsi kuoleman ja hänet herätettiin eloon. Mutta Kristus, joka on hengellinen, ei kärsinyt mitään vahinkoa.’ Tällä tavalla Cerinthus kielsi, että Kristus oli tullut taivaasta ja että hän oli tullut lihaksi lunastaakseen ihmiskunnan.
On siksi huomionarvoista, että evankeliumissaan ja myös ensimmäisessä henkeytetyssä kirjeessään apostoli Johannes korosti sitä, että Sana, Jumalan Poika, Kristus, tuli todella lihaksi. Me luemme: ”Sana [joka oli ollut Jumalan luona taivaassa] tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme, ja me näimme hänen kirkkautensa, sellaisen kirkkauden kuin ainosyntyiselle pojalle kuuluu isältä.” (Joh. 1:14) ”Siitä, mikä oli alusta asti, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä olemme tarkkaavaisesti katselleet ja mitä kätemme tunnustelivat, elämän sanasta (niin, elämä tehtiin ilmeiseksi, ja me olemme nähneet ja todistamme ja kerromme teille siitä ikuisesta elämästä, joka oli Isän luona ja tehtiin meille ilmeiseksi), siitä, minkä olemme nähneet ja kuulleet, me kerromme myös teille.” – 1. Joh. 1:1–3.
Kuka tahansa kristitty, joka luki nämä sanat tai kuuli luettavan ne, voi nähdä, että ne paljastivat Cerinthuksen kaltaisten luopioitten kannattamat väärät opit. Ihminen Jeesus oli todella Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika. Alussa, ennen kaikkeuden luomista hän oli Isän kanssa näkymättömässä henkimaailmassa. Iäkäs apostoli kirjoitti henkilökohtaisesta kokemuksesta. Johannes tiesi, että Jeesus ei ollut sellainen, jonka läsnäoloa ei olisi voitu todeta aistein. Apostoli oli ollut henkilökohtaisesti ”elämän sanan” kanssa, hänen jonka Isä oli suonut omata elämän antavan voiman ja jonka kautta ikuinen elämä on mahdollinen.
Apostoli Johannes oli kuullut Jeesuksen Kristuksen äänen ja oli tarkkaillut häntä päivästä toiseen. Johannes oli kävellyt hänen kanssaan, aterioinut hänen kanssaan ja nähnyt hänet levossa. Kuuleminen ja näkeminen voivat tietysti tapahtua vasten omaa tahtoakin ilman että henkilö, jonka aisteja ärsytetään, harkitusti valitsee sen. Ehkä Johannes tästä syystä vei näkemistä koskevan asian askelta pitemmälle ja ilmaisi, että hän oli tarkkaavaisesti katsellut ”elämän sanaa”. Apostoli halusi tarkkailla Jumalan Poikaa innokkaasti, tarkkaavaisesti, ja hän katseli häntä mielellään. Se, mitä Johannes oli kuullut ja nähnyt, ei ollut mikään näky. Hän oli omilla käsillään tunnustellut Jumalan Poikaa. – Vrt. Luuk. 24:39; Joh. 20:25, 27.
Mikä oli apostoli Johanneksen tavoite, kun hän taisteli luopumusta vastaan esittämällä totuuden Jeesuksesta Kristuksesta? Tässä on hänen vastauksensa: ”Jotta teilläkin olisi osallisuus meidän kanssamme. Tämä osallisuus meillä on lisäksi Isän kanssa ja hänen Poikansa – Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ja niin me kirjoitamme näitä asioita, jotta ilomme olisi täysimääräinen.” – 1. Joh. 1:3, 4.
Näiden sanojen mukaan apostoli Johannes halusi toisten uskovien olevan aivan yhtä vakuuttuneita Jeesuksesta Kristuksesta kuin hän ja muut apostolit, jotka olivat nähneet Jumalan Pojan ja kuunnelleet ja tunnustelleet häntä. Johannes halusi heidän pääsevän apostolien kanssa osalliseksi siitä ilosta, joka oli seuraus heidän läheisestä yhteydestään Jeesukseen Kristukseen. Niinpä kaiken sen tarkoitus, mitä Johannes kirjoitti, oli auttaa toisia uskovia kokemaan jatkuvasti onnellisuutta, joka on seuraus hyväksytystä asemasta Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen edessä.
Toisaalta luopioainekset olisivat riistäneet kristityiltä tämän ilon. Aiheellisesti apostoli Johannes siksi paljasti ne esittämällä kiistämättömät todisteet siitä, että Kristus oli tullut lihaan.
Tämä valaisee voimakkaasti sitä, että kristillisen opin puhtautta ei pitäisi koskaan väheksyä. Vääristynyt käsitys Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen Isästään tekee mahdottomaksi kokea sitä iloa, joka tulee läheisen suhteen omaamisesta heihin. Ja ne, joilla ei ole hyväksyttyä asemaa Jumalan ja Kristuksen edessä, joutuvat langettavan tuomion alaisiksi. (2. Tess. 1:6–10) Tämän pitäisi painaa kaikkien kristityiksi tunnustautuvien mieleen, kuinka tärkeätä heidän on tutkia vakaumuksiaan ja toimintaansa Raamatun valossa, jotta voisivat varmistautua siitä, etteivät heihin ole vaikuttaneet niiden kaltaiset luopio-opettajat, jotka alkoivat vaikuttaa voimakkaasti apostolien kuoltua. Apostoli Johannesta jäljitellen aitojen uskovien täytyy jatkuvasti puolustaa totuutta ja paljastaa uskonnollinen erhe. Heidän elämänsä ja niiden elämä, jotka kuuntelevat heitä, ovat tästä riippuvaisia. – 1. Tim. 4:16.