Lukijain kysymyksiä
● Kristittyjä neuvotaan Kolossalaiskirjeen 3:23:ssa suorittamaan palvelusta isännilleen ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille”. Merkitseekö tämä sitä, että maallisen työn tekeminen niin kuin Jehovalle on osa pyhää palvelustamme?
Kreikan kielen sana latreiʹa, joka on käännetty ”pyhäksi palvelukseksi” Uuden maailman käännöksessä, tarkoittaa Jumalalle omistettua palvontaa tai palvelusta. (Room. 12:1) Jeesus itse osoitti, että siihen sisältyy ensisijaisen uskollisuuden omistaminen Jehovalle. (Matt. 4:8–10; Luuk. 4:5–8) Se on palvelusta, joka on suunnattu edistämään Jehovan valtakunnan etuja.
Entisaikaan Jumalan antautunut kansa Israel suoritti ”pyhää palvelusta” lakiliiton vaatimusten mukaan tullakseen Jehovalle ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansaksi”. (2. Moos. 19:5, 6) Tämä palvelus muodosti esikuvia ja varjoja todellisuuksista, jotka ilmaantuisivat myöhemmin uuden liiton järjestelyn alaisuudessa Kristuksen Jeesuksen johdossa olevan Jumalan valtakunnan yhteydessä. (Hepr. 8:5; 9:9, 14) Niinpä voidelluille kristityille sanotaan: ”Koska me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa.” (Hepr. 12:28) Heidän tovereittensa ”suuren joukon”, joka odottaa ikuista elämää maan päällä, täytyy samoin osoittaa jumalanpelkoa, kun se suorittaa sille määrättyä ”pyhää palvelusta” Jehovan temppelin maallisella esipihalla. – Ilm. 7:9, 15.
Merkitseekö tämä ”pyhä palvelus” pelkästään ’hyvän elämän viettämistä’, hyvänä esimerkkinä olemista lasten kasvattamisessa ja elatuksen ansaitsemisessa perheelle, kodin pitämisessä puhtaana, koulussa ahkeroimisessa jne.? Tuskinpa, sillä kaiken sen israelilaiset tekivät sen pyhän palveluksen lisäksi, jota Jehova käski heidän suorittaa. (2. Moos. 7:16; 12:25, 26 [latreiʹa, kreikkalainen Septuaginta-käännös]) Ja vaikka sapattilaki vaati heitä ’suorittamaan palvelusta ja tekemään kaikki työnsä kuutena päivänä’, eräitä pyhiä palveluksia suoritettiin myös seitsemäntenä päivänä, esimerkiksi juhliin liittyviä palveluksia ja opetuksen antamista synagogissa. – 2. Moos. 13:5, 6; 20:9, UM; Apt. 13:14, 15; 18:4.
Nykyään on ihmisiä, jotka viettävät puhdasta, moraalista elämää, mutta jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita Jumalasta tai hänen tarkoituksistaan. Heidän elämäänsä ei varmaankaan voida sanoa ”pyhäksi palvelukseksi”. Sen täytyy ilmeisesti liittyä nimenomaan Jumalan palvelemiseen, se täytyy suorittaa arvostuksesta pyhiä asioita kohtaan – se on jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, mikä vaatii ajan ja energian uhraamista. Se on jotain muuta kuin maallista työtä tai jokapäiväistä elämää, vaikka kristittyjen pitäisi siinäkin tehdä kaikki ”Jumalan kunniaksi”. – 1. Kor. 10:31; Room. 1:9.
Tänä ”suurta ahdistusta” edeltävänä aikana meidän ’pyhä palveluksemme’ vaatii merkittävällä tavalla tottelemaan Jeesuksen käskyjä saarnata ja opettaa ”tätä valtakunnan hyvää uutista” varoitukseksi ihmisille ja opetuslasten tekemiseksi. (Matt. 24:14, 21; 28:19, 20) Siihen sisältyy myös kokoontumisemme palvomaan, Raamatun perhetutkistelumme ja päivän tekstin käsittely joka päivä. Siihen kuuluu myös erikoispalvelus tienraivauksessa ja lähetyskentillä sekä Beetel-kodeissa, jotka varaavat hengellistä ravintoa ja hyvän organisaation Jehovan todistajien maailmanlaajuista työtä varten. Siihen kuuluvat matkavalvojien ja seurakuntien valvojien ja avustavien palvelijoiden suorittamat palvelukset, kun he huolehtivat veljiensä hengellisistä eduista. (5. Moos. 31:12, 13; 6:4–9; Ef. 6:4; Apt. 1:8; 20:28; 1. Piet. 5:2, 3; 1. Tim. 3:1, 12, 13) Tällainen kaikkien Jumalan järjestäytyneeseen kansaan kuuluvien ”pyhä palvelus” suoritetaan antautuneesta sydämestä ja Jehovan hengen ja hänen pyhien enkeleittensä avulla. (Fil. 3:3; Apt. 27:23) Jos me tällaisessa palveluksessa ’etsimme jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’, niin Jehova pitää huolen siitä, että elämän jokapäiväiset välttämättömyydet ”lisätään” meille. – Matt. 6:33; Luuk. 12:31.
Meidän ’pyhän palveluksemme’ täytyy olla sellaista palvelusta kuin Jeesus teki maan päällä. (1. Piet. 2:21–23) Sitä suoritetaan rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, sellaisesta uhrautuvasta rakkaudesta josta Jeesus antoi esimerkin. (Mark. 12:30, 31; Joh. 13:34; 15:13) Tällainen palvelus panee painon julkiselle saarnaamisellemme, sillä meille sanotaan: ”Uhratkaamme aina hänen [Jeesuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” Samalla meidän ei tule ’unohtaa hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista’ – eikä kysymys ole pelkästään hyväntekeväisyysteoista vaan sydämestä lähtevästä toiminnasta palvojatovereitten hyväksi. Niinpä kun veljemme ovat puutteessa, kärsivät onnettomuudesta tai ovat ahdingossa, niin me autamme rakkaudellisesti, jotta kaikki voisivat rohkaistua pitämään lujasti kiinni toivonsa julkisesta julistamisesta horjumatta. ”Sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” – Hepr. 10:23–25; 13:15, 16; Room. 10:10–15; Jaak. 1:27.
Täytyykö sinun tarkistaa näkemystäsi ”pyhästä palveluksesta”? Jos täytyy, niin tee se 2. Korinttolaiskirjeen 13:11:ssä ilmaistussa hengessä: ”Lopuksi, veljet, iloitkaa jatkuvasti, pysykää kohdalleen palautuneina, pysykää lohdutettuina, ajatelkaa edelleenkin yhtäpitävästi, eläkää yhä rauhaisasti, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”