Raamattua koskevia yleisiä väärinkäsityksiä
YLI 8 000 000 Englannin puntaa [yli 60 000 000 mk]! Mikä satumainen hinta yhdestä kirjasta! Ja kuitenkin kun meklari löi vasaransa pöytään Lontoossa vuoden 1983 joulukuussa pidetyssä huutokaupassa, niin Saksan liittotasavaltaa edustanut ostaja maksoi juuri tuon summan. Mikä kirja voisi olla noin arvokas? Se oli osa Raamattua, 1100-luvulta peräisin oleva kirja, joka sisälsi neljän evankeliumin koristellut käsikirjoitukset.
Olipa syy noin valtavan summan maksamiseen tuosta käsikirjoituksia sisältävästä kirjasta mikä tahansa, niin on kiinnostavaa, että noin arvokkaana pidetty taideteos oli osa Raamattua. Siinä heijastuu monien ihmisten näkemys, jonka mukaan Raamattu on mittaamattoman arvokas. Toiset suhtautuvat siihen kuitenkin epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti. Miksi?
Yleisiä väärinkäsityksiä
Monet, varsinkin protestanttisissa maissa asuvat ihmiset, väittävät Raamatun olevan kuin vanha viulu, jolla voi soittaa monenlaisia sävelmiä. Heidän mielestään Raamatulla voidaan todistaa monia keskenään ristiriitaisia oppeja. He sanovat, että ’kaikki riippuu siitä, miten sitä tulkitaan’. Pitääkö tämä paikkansa?
On totta, että Raamatun lainauksien avulla voidaan yrittää tukea erilaisia näkökantoja. Mutta jos lausunnot erotetaan tekstiyhteydestään, niin eikö kenen tahansa kirjailijan teoksen voida väittää olevan ristiriidassa itsensä kanssa? Olisiko tämä kuitenkaan rehellistä? Jehovan todistajat ovat sitä mieltä, että jos Raamattua luetaan rehellisesti, niin sen pääoppeja ei voi tulkita ristiriitaisilla tavoilla.
Raamattu itse sanoo: ”Sillä te tiedätte ensiksi sen, että yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta.” (2. Pietari 1:20) Toisin sanoen se voima, joka sai aikaan Raamatun profetioitten kirjoittamisen, ei ollut pelkkä ihmisvoima vaan Jumalan pyhä henki eli toimiva voima. Jumala on profeetoista ensimmäinen, ja Hän on henkeyttänyt kaikki Raamatun tosi profetiat näkymättömällä toimivalla voimallaan.
Toinen väärinkäsitys on se, että henkeytetyn Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Jumala on hyväntahtoinen ja rakkaudellinen, kun taas heprealaisten kirjoitusten Jumala on julma ja kostonhaluinen. Ranskalainen esseisti Stendhal kirjoitti, että Jumala ”on itsevaltias ja sellaisena täynnä kostoaikeita; hänen Raamattunsa puhuu ainoastaan hirveästä rangaistuksesta”. Tällainen mielipide ei ole yllättävä, sillä sen on lausunut ateistisena vapaa-ajattelijana tunnettu mies. Valitettavasti samaa mieltä ovat myös monet sellaiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mukaan luettuina jotkut papit.
Tosiasia on, että Raamatun alun perin sekä hepreaksi kirjoitetussa osassa että kreikaksi kirjoitetussa osassa sanotaan ehdottomasti, että on vain ”yksi Jumala”. (1. Korinttolaisille 8:6; 5. Mooseksen kirja 6:4) Molemmat osat osoittavat Jumalan olevan armollinen, oikeudenmukainen, rakkaudellinen ja luja. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7; Psalmit 103:6–8; 1. Johannes 4:8; Heprealaisille 12:28, 29) Jotkin Raamatun herkimmistä kohdista löytyvät sen hepreaksi kirjoitetusta osasta, kuten esimerkiksi Psalmeista. Uusi testamentti puolestaan sisältää vaikuttavia kuvauksia pahoille langetettavasta ankarasta tuomiosta. (2. Tessalonikalaisille 1:6–9; Ilmestys, luvut 18 ja 19) Raamattu esittää sen alusta loppuun saakka suurenmoisen toivon vanhurskaille. (1. Mooseksen kirja 22:17, 18; Psalmit 37:10, 11, 29; Ilmestys 21:3, 4) Raamattu on siis sopusoinnussa itsensä kanssa ensimmäiseltä lehdeltä viimeiselle saakka.
”Protestanttinen kirjako”?
Eräs maailman satojen miljoonien katolilaisten keskuudessa yleinen väärinkäsitys on se, että Raamattu on ”protestanttinen kirja”. Tästä näkemyksestä ei tule syyttää vilpittömiä katolilaisia. Roomalaiskatolinen kirkko nimittäin kielsi satoja vuosia Raamatun lukemisen millään muulla kuin latinan kielellä. Tämä piti Raamatun poissa useimpien katolilaisten maallikoiden ulottuvilta. On totta, että vuodesta 1897 lähtien ja varsinkin Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) jälkeen katolilaisilla on ollut oikeus lukea Rooman hyväksymiä kansankielisiä raamatunkäännöksiä. Mutta perinteet istuvat sitkeässä. Niinpä valtaosaltaan katolisissa maissa Raamatun lukeminen yhdistetään yhä protestantismiin.
Monet aktiiviset katolilaiset, jotka ovat viime vuosina hankkineet itselleen Raamatun, eivät voi vieläkään ottaa sitä käteensä tuntematta jossain määrin pelkoa. Miksi on niin? Koska heidän kirkkonsa yhä opettaa, että Raamatun lukeminen voi olla vaarallista. Miksi? Koska roomalaiskatolinen kirkko sanoo, että Raamattu ei sisällä kristillisen totuuden koko ilmoitusta; se tulee täydentää ”perinteellä”. Jumalan sanaa käsittelevässä kirjassaan Georges Auzou, Pyhän Raamatun katolinen professori, kirjoitti: ”Perinne edeltää ja täydentää Raamattua, se sulkee sen sisäänsä ja menee sitä pitemmälle. – – [Tämä] auttaa meitä ymmärtämään, miksi kirkko ei ole koskaan tehnyt Raamatun lukemisesta tai tutkimisesta ankaraa velvollisuutta tai ehdotonta pakkoa.” – La Parole de Dieu.
Miksi tulisi lukea Raamattua?
Monet eri puolilla maailmaa asuvat vilpittömät katolilaiset hankkivat kuitenkin Raamatun ja etsivät apua voidakseen ymmärtää sitä. Sama pitää paikkansa monista pettyneistä protestanteista ja jopa joistakuista sellaisista, jotka olivat panneet toivonsa kommunismiin, sosialismiin tai tieteeseen.
Pariisilaisen Le Monde -lehden uskonnollisten asioiden kirjeenvaihtaja Alain Woodrow pohti syitä hengellisiin asioihin kohdistuvan kiinnostuksen elpymiseen sanoen: ”Tämä on ensinnäkin luonnollinen reaktio sille pettymykselle, jonka suurten ajatusten, aatteiden, politiikan ja tieteen oppirakennelmien epäonnistuminen on aiheuttanut.” Hän esitti lisäsyiksi ”pettymyksen laitoskirkkoihin, koska ne ovat sovitelleet tämän maailman poliittisten ja kaupallisten voimien kanssa”, sekä viimeiseksi ”maailmanlopun pelon”.
Olet ehkä yksi niistä, jotka ovat alkaneet lukea Raamattua. Jos olet, sinun tulee tietää, miten voit tehdä Raamatun lukemisestasi hedelmällistä.