Paavi ja apokalypsi
AVERTING ARMAGEDDON (Harmagedonin estäminen) on nimenä kirjalla, joka ilmestyi vuonna 1984. Kirja kertoo nykyisen paavin toiminnalleen asettamista tavoitteista. Sen tekijät, toimittajat Gordon Thomas ja Max Morgan-Witts, ovat seuranneet katolisen kirkon johdon toimia viimeiset 17 vuotta. Mitä me opimme heiltä siitä, mitä katolisen hierarkian huipulla ajatellaan apokalypsistä?
He lainaavat Johannes Paavali II:n henkilökohtaisen sihteerin monsignore Emery Kabongon sanoja: ”Paavi on kuin hengellinen Herakles, joka yrittää pitää supervallat erillään toisistaan ja ehkäistä ydin-Harmagedonin.”
Näyttää siltä, että kirkon johtajat eivät ole niinkään huolissaan Jumalan valikoivasta väliintulosta eli Raamatun ennustamasta apokalypsistä kuin siitä, että ihmiset voivat tuhota tämän maailman. Niinpä kirjassa Averting Armageddon sanotaan: ”Kabongosta ja muista hänen kaltaisistaan ei päältä päin huomaa, että he pyrkisivät erityisesti lykkäämään tuonnemmaksi apokalypsiä, joka heille on paljastunut. – – Mutta silti siloisen pinnan alla on jonkinlaista jännitystä, joka on suoraa perintöä Vatikaanin yleisestä kirkolliskokouksesta. Se oli saanut päätökseen synkänsävyiset keskustelunsa, joissa oli valiteltu ’sotaista aggressiivisuutta, väkivaltaa ja terrorismia, tavanomaisten aseiden varastojen ja etenkin ydinasevarastojen kasvamista ja pöyristyttävää asekauppaa, jota käydään kaikenlaisilla aseilla’.” Paavikin on huolissaan. Thomas ja Morgan-Witts kertovat, että hänen työhuoneensa kirjahyllystä löytyy esimerkiksi International Defense Review -nimisen aseteknillisen aikakauslehden numeroita ja kirjat The Problems of Military Readiness (Sotavalmiuteen liittyviä ongelmia) ja Surprise Attack: Lessons for Defense Planning (Yllätyshyökkäys: ohjeita puolustussuunnitelmia varten). He jatkavat:
”Paavin kiertokirjeiden lähellä on kirjoja, joiden aihe, eskatologia, kiinnostaa nykyään kovasti paavia. Eskatologiaan kuuluvat ne Raamatun opetukset, joiden mukaan Jumala tulee perustamaan valtakuntansa maan päälle ’tapahtumasarjassa’, johon eräs aikakausi päättyy. Johannes Paavali uskoo vakaasti – –, että mahdollisesti jo ennen vuosisadan päättymistä maailmassa voi tapahtua jotain ’ratkaisevaa’. Olisiko se ehkä kulkutauti, toinen musta surma? Vai ennennäkemätön kuivuus tai nälänhätä? Vai ydinsota? Tätä nykyä hän usein pelkää jälkimmäistä; hänen tiedetään pohtivan sitä, että kukaties hänestä on tehty kirkon pää aikana, josta voi tulla maailman viimeinen vuosikymmen ennen sen pysyvää tuhoutumista ydinsodassa.”
Kirja kiinnittää huomion myös atomitutkijoitten oman lehden (Bulletin of the Atomic Scientists) kuuluisaan ”tuomiopäivän kelloon”. Kun tämä lehti ensimmäisen kerran esitteli tämän kellon vuoden 1947 joulukuussa, sen osoittimet olivat seitsemän minuutin kohdalla ennen puoltayötä sen osoittamiseksi, ”miten lähellä maailma oli ydin-Harmagedonia”. Vuoden 1972 SALT-aseidenrajoitussopimuksen jälkeen osoittimia siirrettiin taaksepäin, 12 minuutin kohdalle ennen puoltayötä. Thomas ja Morgan-Witts kirjoittivat vuonna 1984: ”Nyt puoliyö on kellon mukaan enää kolmen minuutin päässä. Tuomiopäivä ei ole 30 vuoteen ollut kertaakaan näin lähellä.”
Huolimatta paavin yrityksistä ”ehkäistä ydin-Harmagedon” osoittimet olivat viime vuoden marraskuussa yhä kolmen minuutin kohdalla ennen puoltayötä eli pahinta mahdollista. Älkäämme me kuitenkaan olko huolissamme siitä, tuhoavatko kansat ihmissuvun. Sen sijaan, että yrittäisimme väistää apokalypsiä, meidän tulee olla viisaita ja etsiä Jumalan pelastustietä säilyäksemme elossa apokalypsistä, sillä se on varmasti ”tuleva koko asuttuun maahan”. – Ilmestys 3:10.