Tuleeko vuosi 1986 ’turvaamaan rauhan’?
YK ON julistanut vuoden 1986 kansainväliseksi rauhanvuodeksi. Millaista edistystä on tapahtunut kohti maailmanrauhaa? Seuraavassa on kommentteja eri puolilta maailmaa.
7.–12. huhtikuuta 1986 osallistui lainsäätäjiä 103 maasta 75:nteen IPU:n (Parlamenttienvälisen liiton) kokoukseen, joka pidettiin Méxicossa.
YK:n pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllar välitti liitolle seuraavan sanoman: ”Kun kansainvälinen rauhanvuosi alkaa, muistakoot kaikki, että sen teema – ’Rauhan ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaaminen’ – keskittää huomiomme tärkeään perusasiaan, ei ainoastaan vuodeksi 1986 vaan tuleviksikin vuosiksi. Tarttukaamme päättäväisesti vuoden 1986 tarjoamiin tilaisuuksiin.”
IPU:n puheenjohtaja mainitsi käyneensä useissa maissa ”kysymässä, eikö niiden parlamentaarikoista voisi tulla rauhan parlamentaarikkoja”. Mihin johtopäätökseen hän tuli? ”Havaitsin, kuinka vaikeaa se on, joissakin tapauksissa suorastaan toivotonta.”
Meksikon ryhmä itse ilmaisi olevansa ”syvästi pettynyt siitä, että huolimatta kilpavarustelun vaaroista johtuvan yleisen huolestuneisuuden kasvusta ja Yhdistyneiden kansakuntien ponnisteluista ei viime vuosina ole aseidenriisunnan alalla tapahtunut mitään olennaista edistystä”.
Argentiinan ryhmä pani merkille, ”ettei kuudenkymmenen miljoonan ihmisen kuolema toisessa maailmansodassa eikä sen ydinasein esitetty loppunäytös Hiroshimassa eivätkä sen jälkeen tapahtuneet 130 aseellista yhteenottoa ole riittäneet opettamaan ihmiskunnalle, että se on itsetuhon partaalla”. Ryhmä oli syvästi huolissaan siitä, että ”viisi ydinasevaltaa on koonnut yli 50 000 ydinasetta, mikä määrä vastaa sitä, että planeettamme jokaista asukasta kohti olisi kolme tonnia tavanomaisia räjähteitä”.
Paikalla oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten edustajia, ja seuraavassa on joitakin heidän kommenttejaan:
Ison-Britannian ryhmä totesi: ”Yhtenä toiminnan päätavoitteena täytyy olla avaruuden kilpavarustelun estäminen. Meidän täytyy kuitenkin olla realistisia – –. Avaruus on jo militarisoitu.” Ranskan ryhmä korosti sitä, ”että Yhdistyneiden kansakuntien kyvyttömyys säilyttää yleistä turvallisuutta ja rauhaa johtuu erityisesti siitä, että jotkin valtiot rikkovat kansainvälisen ja moraalilain tärkeitä periaatteita”. Neuvostoliiton ryhmä ilmaisi olevansa ”syvästi huolissaan ihmiskuntaa uhkaavan ydinkatastrofin vaarasta, sillä tuo katastrofi voi tehdä lopun sivistyksestä maan päällä”. Yhdysvaltain valtuuskunnan kerrottiin sanoneen, että se ”yrittäisi keskustella kansainvälisen yhteistoiminnan tarpeellisuudesta taistelussa terrorismia vastaan”.
Toisella puolella maapalloa kansainvälinen rauhanvuosi pantiin merkille 21. maaliskuuta järjestämällä joukkokokous Pekingin Kansojen halliin. Kiinan pääministeri Zhao Ziyang oli muita toiveikkaampi sanoessaan: ”Niin kauan kuin maailman ihmiset jatkavat hellittämättä ponnistelujaan, he varmasti saavat aikaan rauhan.”
Paavi Johannes Paavali II on sanonut YK:n kansainvälisen rauhanvuoden yhteydessä, että Rooma haluaisi panna alulle ”rauhan puolesta kansainvälisen rukousliikkeen, jossa olisivat mukana kaikki kansat ja kaikki uskonnot”.
Tämä maailma ei näy onnistuvan saavuttamaan rauhaa. Mistä se johtuu? Todellisen rauhan täytyy perustua rakkaudelle; tätä maailmaa jakavat kansallisylpeys ja viha. Todellinen rauha edellyttää viisasta ja oikeudenmukaista hallitusvaltaa; epätäydelliset ihmishallitsijat eivät voi täyttää tätä mittaa. Todellisen rauhan täytyy liittyä yhden tosi Jumalan yksimieliseen palvontaan; maailman uskonnot ovat toivottoman jakautuneita tuhansiksi lahkoiksi, joista yksikään ei kunnioita Jehovaa Suvereenina Herrana. Todellinen rauha edellyttää ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, Saatana Panettelijan, ja hänen hallitusjärjestelmänsä poistamista; vain Jehovan valtakunta, joka on Hänen Kristuksensa hallinnassa, voi murskata Saatanan ja hänen työnsä. – 2. Korinttolaisille 4:4.
[Kuvat s. 13]
Australian kultainen ”rauhandollari”
Kenian 10 šillingin ”rauhanpostimerkki”