Raamatullisen koulutuksen uusi virstanpylväs
TORSTAINA 1. lokakuuta 1987 Jehovan todistajien maailmanlaajuinen Seura saavutti jälleen yhden virstanpylvään raamatullisessa koulutuksessa. Silloin pidettiin uuden palvelijain valmennuskoulun vihkiäiset. Ensimmäisen luokan muodostaneet 24 naimatonta veljeä olivat halunneet saada erikoisvalmennusta, ja siksi he olivat ilmoittautuneet tälle tilavassa Pittsburghin konventtisalissa Coraopolisissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa järjestettävälle kurssille. Paikalliset Jehovan todistajat olivat ystävällisesti avanneet kotinsa majoittaakseen nämä oppilaat kahdeksan viikkoa kestävän koulutuksen ajaksi.
Aamulla oppilaat otettiin vastaan, heille annettiin oppikirjat sekä joitakin alustavia ohjeita. Tuon päivän iltana kello 19.30 konventtisali oli ääriään myöten täynnä, kun 1 518 innostunutta Jehovan todistajaa odotti jännittyneenä tämän uuden koulun virallista avausta.
Puheenjohtajana toimi Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen Albert Schroeder. Laulun ja rukouksen jälkeen hän esitteli Robert Dawsonin, Pittsburghin kaupunginvalvojan. Veli Dawson toivotti 24 oppilasta lämpimästi tervetulleiksi Pittsburghiin ja kiitti niitä 13:a perhettä, jotka olivat tarjoutuneet järjestämään majoituksen oppilaille. Hän muistutti isäntäperheitä siitä, että nyt niillä olisi tilaisuus ilmaista rakkautta, joka peittää, uskoo, toivoo ja kestää kaikki. (1. Korinttolaisille 13:7) Oppilaille hän sanoi, että heidän pitäisi vieraina osoittaa kiitollisuutta, nöyryyttä ja avuliaisuutta. Näin toimimalla tuloksena voisi olla elinikäisesti kestäviä ystävyyssuhteita.
Sen jälkeen oppilaat esittäytyivät. Jokainen sanoi nimensä ja kertoi, mistä hän oli kotoisin ja millainen hänen taustansa oli Jehovan palveluksessa. Muutamat olivat tulleet Puerto Ricosta, Argentiinasta, Kanadasta ja Hongkongista, ja loput olivat Yhdysvaltojen itäosasta. Jotkut heistä puhuivat espanjaa, ranskaa, italiaa tai kiinaa englannin kielen lisäksi.
Seuraavaksi puheenjohtaja esitteli yhden opettajista, James Hindererin. Perustaen huomautuksensa Matteuksen 7:24, 25:een veli Hinderer tähdensi toiminnan tärkeyttä, opittujen asioiden toteuttamista käytännössä. Näin oppilaat rakentaisivat ”talonsa” lentohiekan sijasta kalliolle.
Toinen opettaja Randall Davis puhui oppilaille tämän jälkeen. Hänen sanansa pohjautuivat Jesajan 54:13:een, ja hän kiinnitti heidän huomionsa siihen, että Jehova opettaisi heitä, jotta he voisivat välittää ohjeita edelleen toisille. Heidän olisi tarpeellista luottaa lujasti todelliseen ”auttajaan”, Jehova Jumalan pyhään henkeen. – Johannes 14:26.
Albert Schroeder puhui seuraavaksi siitä, miten tämä ilta toi hänen mieleensä erään toisen virstanpylvään raamatullisen koulutuksen alalla. Hän muisteli vuoden 1943 helmikuun 1. päivää, jolloin sata oppilasta, neljä opettajaa (hän mukaan luettuna) ja vieraita Brooklynista kokoontui South Lansingiin New Yorkin osavaltioon Vartiotornin raamattukoulun Gileadin avajaisiin. Sen jälkeen kuluneiden yli 44 vuoden aikana Gilead-koululla on ollut Jehovan siunaus, minkä todistaa yli 6 000:n raamatullista valmennusta saaneen lähetystyöntekijän lähettäminen eri puolille maapalloa. Veli Schroeder luetteli sitten palvelijain valmennuskoulussa opetettavat erilaiset aineet. Niitä ovat muun muassa Raamatun opetukset, Teokraattinen järjestö (jossa keskitytään valvojien ja avustavien palvelijoiden vastuisiin), Jumalan hallinto ja Julkinen puhuminen. Hän kiinnitti huomiota myös useisiin eri oppikirjoihin, joista yksi on kirja Puhu perustellen käyttämällä Raamattua. Lopuksi veli Schroeder puhui Jesajan 45:23:n täyttymyksestä ja totesi, että uskonnolliset johtajat itse asiassa ovat polvistuneet Jumalan edessä, koska heidän on täytynyt tunnustaa Jehovan todistajien olevan oikeassa lääketieteeseen, lakiin ja Raamatun ajanlaskuun liittyvissä asioissa.
”Tulkaa Paavalin jäljittelijöiksi” oli seuraavan puhujan, hallintoelimeen kuuluvan Karl Kleinin, valitsema teema. Hän osoitti, miten apostoli Paavali toistuvasti pyysi toisia jäljittelemään itseään. Hän saattoi tehdä näin, koska hän itse jäljitteli Kristusta. (1. Korinttolaisille 11:1) Oppilaita neuvottiin jäljittelemään Paavalia Raamatun tuntemuksessa ja taitavassa käytössä, rohkeassa ja innokkaassa saarnaamisessa, epäitsekkyydessä, vaatimattomuudessa ja nöyryydessä sekä kärsivällisessä kestävyydessä.
Theodore Jaracz, joka myös on hallintoelimen jäsen, piti sitten vihkiäispuheen aiheesta ”Uusi koulu – mitä tarkoitusta varten?” Hän aloitti huomauttamalla, että ne, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisesti tähän kouluun, suostuivat palvelemaan missä tahansa heitä tarvittaisiinkin maailmanlaajuisella kentällä. Yli 3 250 000 todistajaa yli 54 000 seurakunnassa tarvitsee kipeästi päteviä miehiä paimentamaan, opettamaan ja ottamaan johdon valtavassa evankelioimistyössä. Jehova ennusti kauan sitten, että hän antaisi ”ihmisiä lahjaksi”. (Psalmi 68:19) Hän tekikin näin apostolien päivinä, kuten apostoli Paavali ilmaisi Efesolaiskirjeen 4:8–11:ssä. Myös nykyään Jehova antaa ”ihmisiä lahjaksi” ja valmentaa joitakuita heistä tämän uuden koulun välityksellä.
Veli Jaracz huomautti lisäksi, että vaikka kaikilla oppilailla onkin luontaisia kykyjä, Kristus voi vielä lisätä niitä. Mutta se vaatii ponnistelua, ja puhuja ilmaisi luottavansa siihen, että nämä 24 oppilasta tekisivät parhaansa. Hän osoitti, että Jehovan vanhurskaista mittapuista ei voida poiketa, ja sanoi, että ne, jotka ottavat johdon, voivat auttaa omalla esimerkillään ja vaikutuksellaan. Monissa osissa maailmaa on huutava pula pätevistä miehistä järjestön vastuutehtäviin. On esimerkiksi sellaisia suuriakin seurakuntia, joissa saattaa olla vain yksi tai kaksi vanhinta ja muutamia avustavia palvelijoita. On siis selvää, miksi palvelijain valmennuskoulu täytyi perustaa – se valmentaa naimattomia vanhimpia ja avustavia palvelijoita palvelemaan missä tahansa maailmanlaajuisella kentällä. Valmennuksensa ansiosta he pystyvät paremmin huolehtimaan kasvusta paimenina.
Kaikki Jehovan todistajat voivat kiittää Jumalaa siitä, että hän on tehnyt palvelijain valmennuskoulun mahdolliseksi. Lopuksi veli Jaracz totesi: ”Olen varma, että me kaikki yhdymme Psalmin 79:13:n ilmaisemiin ajatuksiin ja tunteisiin Jehovaa kohtaan: ’Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.’” Sitten tämä erittäin mieleenpainuva ja onnellinen tilaisuus päättyi lauluun ja rukoukseen.