Codex Alexandrinus

CODEX ALEXANDRINUS oli ensimmäinen huomattava Raamatun käsikirjoitus, joka asetettiin tutkijoiden käyttöön. Sen löytämisen ansiosta Raamatun kreikkalaista tekstiä voitiin tarkastella rakentavaa kritiikkiä käyttäen kaikkien Pyhän Raamatun myöhempien kääntäjien hyödyksi. Miten ja milloin se tuli päivänvaloon?

Egyptissä sijaitsevan Aleksandrian patriarkka Kyrillos Lukaris oli innokas kirjojen keräilijä, ja vuonna 1621, kun hänestä tuli Turkissa sijaitsevan Konstantinopolin patriarkka, hän otti tämän Codex Alexandrinuksen mukaansa. Lähi-idässä vallinneen kuohunnan ja sen mahdollisuuden vuoksi, että käsikirjoitus saattaisi tuhoutua, jos se joutuisi muslimien käsiin, Lukaris oli kuitenkin sitä mieltä, että se olisi paljon paremmassa turvassa Englannissa. Niinpä hän tarjosi sitä vuonna 1624 Englannin Turkin-lähettiläälle lahjana Englannin kuninkaalle, Jaakko I:lle. Kuningas kuoli ennen kuin käsikirjoitus voitiin toimittaa hänen haltuunsa, joten se annettiin sen sijaan hänen seuraajalleen, Kaarle I:lle, kolme vuotta myöhemmin.

Oliko tämä käsikirjoitus niin arvokas kuin Kyrillos Lukaris ajatteli sen olevan? Kyllä oli. Se on peräisin 400-luvun alkupuolelta. Ilmeisesti useat eri kirjurit osallistuivat sen kirjoittamiseen, ja teksti on kauttaaltaan korjattu. Se on kirjoitettu veliinille unsiaalikirjaimin eli suuraakkosin jättämättä sanojen väliin tyhjää tilaa; kullakin sivulla on kaksi palstaa. Suurin osa Matteuksesta puuttuu sekä joitakin osia 1. Mooseksen kirjasta, Psalmeista, Johanneksesta ja 2. Korinttolaiskirjeestä. Tämä nykyään virallisesti nimellä Codex A tunnettu käsikirjoitus käsittää 773 lehteä, ja se on huomattavan tärkeä varhainen todistuskappale.

Useimmat Raamatun käsikirjoitukset voidaan järjestää ryhmiksi niiden välillä esiintyvien samankaltaisuuksien perusteella. Käsikirjoitusryhmiä syntyi, kun kirjurit tekivät jäljennöksensä samasta lähteestä tai lähes samanlaisista malleista. Codex Alexandrinusta tehtäessä kirjurit näyttivät kuitenkin pyrkineen yhdistämään lukutapoja eri ryhmistä valmistaakseen niin hyvän tekstin kuin mahdollista. Itse asiassa se osoittautui vanhemmaksi ja paremmaksi kuin mikään vuodelta 1611 peräisin olevan tunnetun englanninkielisen Kuningas Jaakon käännöksen perustana käytetyistä kreikkalaisista käsikirjoituksista.

Codex Alexandrinuksen lukutapa 1. Timoteuksen kirjeen 3:16:ssa nostatti paljon kiistaa, kun se julkaistiin. Kuningas Jaakon käännös sanoo tässä kohdassa: ”Jumala oli ilmeinen lihassa”, kun siinä viitataan Kristukseen Jeesukseen. (Suomalaisessa vuoden 1776 Vanhassa kirkkoraamatussakin tämä lause kuuluu: ”Jumala on ilmoitettu lihassa.”) Mutta tässä hyvin vanhassa koodeksissa sanan ”Jumala” supistuma, joka muodostuu kahdesta kreikkalaisesta kirjaimesta ”ΘC”, näyttää alun perin olleen muodossa ”OC”, joka tarkoittaa sanaa ”joka”. Tämä merkitsi selvästikin sitä, ettei Kristus Jeesus ollut ”Jumala”.

Vasta yli 200 vuoden kuluttua ja muiden vanhojen käsikirjoitusten löydyttyä käännös ”joka” tai ”se joka” vahvistettiin oikeaksi. Bruce M. Metzger sanookin teoksessaan: ”Mikään 700- tai 800-lukua varhaisempi unsiaalikirjoitus ei (ensi kädessä) – – tue sanaa θεός [the·osʹ]; kaikki vanhimmat käsikirjoitukset edellyttävät muotoa ὅς tai ὅ; kukaan kirkkoisänä toiminut kirjoittaja ei myöskään esitä ennen 300-luvun viimeistä kolmannesta todisteita lukutavan θεός [the·osʹ] puolesta.” (Textual Commentary on the Greek New Testament) Nykyään useimmat käännökset yhtyvät tähän käsitykseen jättämällä pois kaikki viittaukset sanaan ”Jumala” tässä raamatunkohdassa.

Vuonna 1757 Englannin kuninkaan omistuksessa ollut Royal Library tuli osaksi British Librarya, ja nykyään tämä erinomainen koodeksi on selvästi nähtävillä British Museumin käsikirjoitushuoneessa. Se on todella näkemisen arvoinen aarre.