Lukijoiden kysymyksiä

◼ Miksi äitejä, jotka söivät omia lapsiaan, sanotaan Valitusvirsien 4:10:ssä (UM) ”sääliväisiksi naisiksi”?

Kuvaillessaan juutalaisten epätoivoista tilannetta vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset piirittivät Jerusalemia, Jeremia kirjoitti: ”Armeliaat vaimot [”sääliväiset naiset”, UM] keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa.” – Valitusvirret 4:10.

Satoja vuosia aikaisemmin Mooses oli osoittanut israelilaisille, että heidän tulevaisuudelleen olisi tunnusomaista joko ”siunaus tai kirous”. He saisivat nauttia siunauksista, jos he pitäisivät Jumalan käskyt, mutta he aiheuttaisivat itselleen kärsimyksiä, jos he hylkäisivät hänen vanhurskaat tiensä. Yksi kauhistuttavista seurauksista oli se, että israelilaiset joutuisivat syömään omia lapsiaan. (5. Mooseksen kirja 28:1, 11–15, 54, 55; 30:1; 3. Mooseksen kirja 26:3–5, 29) Näin todellisuudessa tapahtuikin sen jälkeen, kun Jehova hylkäsi uskottoman, tottelemattoman kansan babylonialaisten käsiin.

Valitusvirsien 4:10:ssä profeetta Jeremia käytti hyväkseen sitä tunnettua tosiasiaa, että äiti on luonnostaan helläsydäminen ja sääliväinen lastaan kohtaan ja suojelee häntä. (1. Kuningasten kirja 3:26, 27; 1. Tessalonikalaisille 2:7) Piiritetyssä Jerusalemissa nälänhätä oli kuitenkin niin ankara ja sen vuoksi nälän tunne niin polttava, että äidit, jotka normaalisti olisivat sääliväisiä, keittivät ja julmasti söivät jälkeläisensä. – Vrt. Valitusvirret 2:20.

Samanlainen tilanne sattui sen jälkeen, kun juutalaiset hylkäsivät Messiaan, joka oli varoittanut Jerusalemin tulevasta piirityksestä. (Matteus 23:37, 38; 24:15–19; Luukas 21:20–24) Historioitsija Josephus kuvaili yhtä vuoden 70 piirityksen kauhuista seuraavasti: ”Eleasarin tytär Maria – – tappoi poikansa, sitten paistoi hänet, söi toisen puolen ja kätki ja säästi toisen puolen.” – The Jewish War, kääntänyt englanniksi G. A. Williamson, 20. luku, s. 319.

Jumalan lakien ja teiden hylkääminen ei tosiaankaan ole viisasta.