Codex Bezae – ainutlaatuinen käsikirjoitus

THÉODORE DE BÈZE, huomattava ranskalainen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tutkija, oli protestanttisen uskonpuhdistajan Jean Calvinin läheinen ystävä ja seuraaja. Vuonna 1562 Beza, jona hänet yleisemmin tunnetaan, esitteli harvinaisen, ikivanhan käsikirjoituksen. Hän väitti saaneensa sen ”pyhän” Irenaeuksen luostarista Lyonista Ranskasta sen jälkeen, kun hugenotit olivat ryöstäneet tuon kaupungin. Sen alkuperä on epävarma, mutta se on todennäköisimmin Pohjois-Afrikasta tai Egyptistä.

Käsikirjoitus on kooltaan 26 × 21 senttimetriä, ja sen tunnustetaan yleisesti olevan peräisin 400-luvulta, vähän myöhemmältä ajalta kuin Codex Sinaiticus, Codex Vaticanus ja Codex Alexandrinus. Siinä on 406 lehteä, ja se sisältää vain neljä evankeliumia ja Apostolien teot, lukuun ottamatta muutamia aukkoja. Codex Bezaeen on saattanut kuitenkin alun perin kuulua muita kirjeitä, sillä siinä on osa Johanneksen kolmannesta kirjeestä. Matteuksen ja Johanneksen evankeliumit edeltävät Luukkaan ja Markuksen evankeliumeja.

Käsikirjoitus on varhainen esimerkki kaksikielisestä tekstistä, jossa kreikka on vasemmalla sivulla ja latina oikealla. Se on luultavasti varhaisemman papyruskäsikirjoituksen jäljennös, samanlaisen kuin muutamat muut 200- ja 300-luvuilta peräisin olevat papyrukset, jotka tunnetaan merkeillä P²⁹, P³⁸ ja P⁴⁸.

Codex Bezaen selvin, tyylikkäin isoin kirjaimin kirjoitettu teksti ei kulje sivulla tasaisesti. Sen rivit ovat eri pituiset niin, että kunkin rivin loppu merkitsee taukoa lukemisessa. Latina on kirjoitettu oudosti kreikkalaisen kirjoituksen tyyliin, ja teksti on usein sovitettu kreikkalaisen lukemisen mukaan. Toisaalta kreikkalainen teksti on melko selväpiirteistä, ja sitä on moni korjaillut, myös alkuperäinen kirjuri.

Codex Bezaen virallisena merkkinä on ”D”. Se eroaa paljon muista tärkeistä käsikirjoituksista ja on niistä riippumaton. Kuten englanninkielisen ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” alaviitteet osoittavat, tämä käsikirjoitus on toisinaan sopusoinnussa, toisinaan ristiriidassa Codex Sinaiticuksen (א), Codex Vaticanuksen (B) ja Codex Alexandrinuksen (A) kanssa. Tämän käsikirjoituksen suuri arvo on siinä, että se tukee muita käsikirjoituksia, eikä niinkään siinä, että se jättää pois ja lisäilee joitakin erikoiskohtia. – Ks. englanninkielisen ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” viitelaitoksen alaviitteitä seuraavista kohdista: Matteus 23:14; 24:36; 27:49; Markus 7:16; 9:44, 46; 11:26; Luukas 15:21; Johannes 5:4.

Joistakin epätavallisista lukutavoista ja muunnelmista huolimatta Codex Bezae on yksi hyvä lisätodiste Raamatun säilymisestä meidän aikaamme saakka.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 24]

Yllä: Cambridgen yliopiston kirjaston asiamiehen luvalla

Vasemmalla: British Museumin johtokunnan luvalla