Lukijoiden kysymyksiä
◼ Enkelit ovat henkiä, joilla ei ole aineellista ruumista, joten miksi esitätte heidät kuvissa siivekkäinä? Onko se vain uskonnollinen perinne?
Esitämme enkelit tavallisesti siivekkäinä, koska Raamattu kuvailee ne sellaisiksi.
On aivan oikein sanoa, että henkiluomuksilla ei ole aineellista ruumista kirjaimellisine siipineen – heillä ei ole myöskään kasvoja, käsiä, jalkoja tai muita ruumiinosia. Kun enkelit ilmestyivät Jumalan palvelijoille, heidän on kuitenkin toisinaan täytynyt näyttää tavallisilta ihmisiltä, sillä heitä erehdyttiin luulemaan ihmisiksi. – 1. Mooseksen kirja 18:2, 22; 19:1; Tuomarien kirja 6:11–22.
Joskus ihmiset saivat kuitenkin näkyjä enkeleistä ja kuvailivat niitä. Profeetta Hesekiel näki ”neljä olentoa”, ja eräässä myöhemmin saamassaan näyssä hän tunnisti ne enkeleiksi, jotka kuuluivat kerubeina tunnettuun ryhmään. (Hesekiel 1:5; 9:3; 10:3) Kullakin näistä enkeleistä oli neljä siipeä, mikä ilmaisi niiden kyvyn reagoida nopeasti Jumalan käskyihin liikkua mihin suuntaan tahansa. ”Kulkiessaan ne eivät kääntyneet: ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin. – – Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.” – Hesekiel 1:6, 9, 12.
Näkyjen enkelit eivät kuitenkaan näyttäneet aina samanlaisilta. Jesajan näkemillä serafeiksi kutsutuilla enkeliluomuksilla oli kuusi siipeä. (Jesaja 6:1, 2) Hesekielinkin näyissä oli eroja. Ensimmäisessä näyssä enkeleillä oli jalat, käsi kunkin neljän siiven alla ja neljät kasvot (ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvojen kaltaiset). Hesekielin seuraavassa näyssä yhdet kasvot olivat pikemminkin kerubin kuin härän kasvojen kaltaiset, mikä kenties ilmaisi kerubien suurta voimaa. Vielä myöhemmässä näyssä kuvaannollisen temppelin sisustuksesta Hesekiel näki kerubeja, joilla oli vain kahdet kasvot, yhdet ihmisen ja yhdet leijonan kasvot. (Hesekiel 1:5–11; 10:7–17; 41:18, 19) Tabernaakkelin sekä Salomon Jerusalemiin rakennuttaman temppelin kaikkeinpyhimmässä olevilla kerubeilla oli kaksi siipeä. Nämä olivat liitonarkiksi kutsutun arkun kultaisen kannen päällä. Nuo kaksi kultaista kerubia olivat kasvotusten, ja molemmilla oli kaksi arkin ylle ojennettua siipeä. (2. Mooseksen kirja 25:10–22; 37:6–9) Salomon temppelissä arkin (ja sen kannen) yläpuolella seisoi kaksi suurempaa kullattua kerubia, joilla kummallakin oli kaksi levitettyä siipeä. – 1. Kuningasten kirja 8:6–8; 1. Aikakirja 28:18; 2. Aikakirja 5:7, 8.
Josephus kirjoitti: ”Mitä taas itse [niihin] kerubeihin tulee, kukaan ei voi sanoa tai kuvitella, miltä ne näyttivät.” Tämän vuoksi jotkut oppineet ja taiteilijat noudattavat enkeleitä (erityisesti kerubeja) kuvatessaan niin kutsuttuja muinaisia Lähi-idän malleja siivekkäiden eläinten muodossa olevista jumalista. Mutta luotettavampi osviitta on se Hesekielin lausunto, että hänen näkemillään olennoilla ”oli ihmisen hahmo”. (Hesekiel 1:5) Näin ollen kun julkaisuissamme on kuvia taivaallisista enkeleistä, heidät kuvataan yleensä pohjimmiltaan ihmisen muotoisiksi. Heidät esitetään siivekkäinä, koska Raamattu kuvailee lukuisia kertoja eri enkelit siivekkäiksi ja koska se mainitsee enkeleiden ”lentävän”. – Ilmestys 14:6; Psalmi 18:11.
Vielä kirjan Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä! sivulla 288 on esitetty siivekäs taivaallinen luomus, jolla on kruunu päässään ja avain kädessään. Tämä on Ilmestyksen 20:1:n havainnollinen esitys Ilmestyksen 20:1:stä: ”Minä näin taivaasta tulevan alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahleketju kädessään.” Ymmärrämme tämän enkelin, jolla on avain, olevan kirkastettu Jeesus Kristus. Kuvassa hänet esitetään siivekkäänä sopusoinnussa sen kanssa, että näyissä nähdyillä enkeleillä tavallisesti oli siivet.