Kristikunta ja orjakauppa

1800-LUVULLA katoliset ja protestanttiset lähetyssaarnaajat vastustivat yhteisvoimin orjakauppaa. Se ei kuitenkaan ollut aina ollut heidän kantansa tässä asiassa. Aikaisempina vuosisatoina he olivat hyväksyneet orjakaupan ja olleet siinä mukana niistä hirvittävistä kärsimyksistä huolimatta, joita se oli aiheuttanut.

Lähetyssaarnaajia alkoi saapua Afrikan itä- ja länsirannikolle, kun 1400-luvulla löydettiin Hyväntoivonniemen ympäri meritse kulkeva kauppareitti. Kolmessasadassa vuodessa Afrikassa tehtävä lähetystyö oli kuitenkin päättynyt melkein kokonaan. Afrikkalaisia käännynnäisiä oli vain vähän. Yksi syy tähän epäonnistumiseen oli siinä, että kristikunta oli ollut mukana orjakaupassa. C. P. Groves selittää kirjassaan The Planting of Christianity in Africa:

”Kristillisen lähetystyön yhteydessä harjoitettiin tarmokkaasti orjakauppaa, eikä sitä pidetty pahana. Itse asiassa juuri lähetyskirkolla oli omistuksessaan omia orjia; Loandassa [nykyään Luanda, Angolan pääkaupunki] sijaitsevaan jesuiittaluostariin oli lahjoitettu 12 000 orjaa. Kun Angola ja Brasilia ryhtyivät käymään orjakauppaa, Loandan piispa satamalaiturilla olevalta kivipenkiltä käsin antoi piispansiunauksensa matkaanlähteville ja lupasi heille onnellista tulevaisuutta, kun elämän myrskyisät koettelemukset olisivat ohi.”

Jesuiittalähetyssaarnaajat eivät ”vastustaneet neekeriorjuutta”, vakuuttaa C. R. Boxer kirjassa Africa From Early Times to 1800. Boxer kertoo lisäksi, että ennen kuin orjat lastattiin Espanjan ja Portugalin siirtokuntiin meneviin laivoihin, ”heidät vietiin lähistöllä sijaitsevaan kirkkoon, – – ja seurakunnan pappi kastoi heidät siellä sadan hengen ryhmissä kerrallaan”. Kun orjien päälle oli pirskoteltu ”pyhää vettä”, heille sanottiin: ”Nyt te olette jo Jumalan lapsia; te menette espanjalaisten maahan, missä te opitte oikeaa uskoa koskevia asioita. Älkää ajatelko enää sitä, mistä te olette lähtöisin – –. Hyvää matkaa.”

Kristikunnan lähetyssaarnaajat eivät tietenkään olleet ainoita, jotka hyväksyivät orjakaupan. Geoffrey Moorhouse selittää kirjassaan The Missionaries, että ”1700-luvun loppupuolelle saakka enemmistö ajatteli niin”. Moorhouse mainitsee esimerkkinä 1700-luvulla eläneen protestanttisen lähetyssaarnaajan Thomas Thompsonin, joka kirjoitti orjakauppaa puolustelevan traktaatin ”Afrikan neekeriorjakaupan osoitetaan olevan sopusoinnussa inhimillisyyttä koskevien periaatteiden ja ilmoitususkonnon lakien kanssa”.

Koska kristikunta otti osaa orjakauppaan, se on osasyyllinen niihin kauheisiin kärsimyksiin, joita miljoonille afrikkalaisille orjille aiheutettiin. The Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Lukuun ottamatta niitä orjia, jotka kuolivat ennen kuin purjehdus Afrikasta alkoi, 12,5 % menetettiin heidän ollessaan matkalla Länsi-Intiaan; Jamaikassa sai surmansa 4,5 % satamissa tai ennen kuin heidät ehdittiin myydä, ja ’karaisun’ aikana kuoli vielä yksi kolmasosa.”

Jehova Jumala tulee kohta vaatimaan tilille sekä kristikunnan että muut väärät uskonnot kaikkien niiden hirvittävien verivelkaisten tekojen vuoksi, joita ne ovat suvainneet ja jopa siunanneet (Ilmestys 18:8, 24).

[Kaavio s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

Kaavio siitä, miten orjat ahdettiin orjalaivaan

[Lähdemerkintä]

Schomburg Center for Research in Black Culture/The New York Public Library/Astor, Lenox and Tilden Foundations