Heidän valonsa ei sammunut

RAAMATUN aikoina eli uskollisia Jehovan todistajia, jotka kohtasivat takaiskuja ja vaikeuksia. He joutuivat kestämään vastustusta ja näennäisiä epäonnistumisia. He eivät kuitenkaan lannistuneet niin, että he olisivat antaneet periksi. Heidän valonsa ei tosiaankaan sammunut.

Esimerkiksi profeetta Jeremia määrättiin Jumalan profeetaksi Juudan luopiokansakunnalle. Hän varoitti Jerusalemin tulevasta tuhosta. (Jeremia 1:11–19.) Jeremia joutui sen vuoksi monesti vastatusten maanmiestensä kanssa, joiden mielestä hän oli pahanilmanlintu.

Erään kerran pappi Pashur, Jumalan huoneen ylivalvoja, löi Jeremiaa sen vuoksi, mitä tämä oli profetoinut, ja pani hänet jalkapuuhun. Jeremia sanoi tästä näennäisestä takaiskusta: ”Minusta tuli naurun aihe pitkin päivää; jokainen pitää minua pilkkanaan. Sillä niin usein kuin puhun, minä huudan. Väkivaltaa ja ryöstöä minä huudan. Sillä Jehovan sana on tullut minulle häväistyksen ja ilkunnan aiheeksi pitkin päivää.” Profeetta lannistui jopa siinä määrin, että hän sanoi: ”En aio mainita häntä [Jehovaa] enkä puhu enää hänen nimessään.” (Jeremia 20:1, 2, 7–9.)

Jeremia ei kuitenkaan antanut periksi lannistumisen tunteelle. Puhuen ”Jehovan sanasta” hän julisti: ”Se osoittautui sydämessäni kuin polttavaksi tuleksi, joka oli suljettu luihini, ja minä väsyin sen pidättämiseen enkä voinut kestää sitä.” (Jeremia 20:8, 9.) Koska Jeremia tunsi voimakasta halua puhua Jumalan julistuksia, pyhä henki tuki häntä, ja hän täytti tehtävänsä.

Apostoli Paavalikin olisi voinut lannistua monesta syystä, jos hän olisi antanut niiden masentaa itsensä. Hän kesti luonnononnettomuuksia, haaksirikon, vainoa ja pieksentää. Lisäksi ’hänen päälleen vyöryi päivästä päivään huoli kaikista seurakunnista’. (2. Korinttilaisille 11:23–28.) Paavalilla oli tosiaankin päivittäin ongelmia ja hän tunsi huolta uusista seurakunnista, joita hän oli ollut perustamassa. Hän oli myös epätäydellinen ja hänen täytyi kamppailla ’lihassa olevan piikin’, mahdollisesti huonon näön, kanssa. (2. Korinttilaisille 12:7; Roomalaisille 7:15; Galatalaisille 4:15.) Jotkut jopa puhuivat Paavalista pahaa tämän selän takana, mikä kantautui hänen korviinsa (2. Korinttilaisille 10:10).

Kaikesta huolimatta Paavali ei antanut masennuksen saada hänestä yliotetta, mutta ei hän ollut mikään supermieskään. (2. Korinttilaisille 11:29, 30.) Mikä piti yllä hänen ”sisäistä liekkiään”? Ensiksikin hänellä oli tukenaan tovereita, joista jotkut jopa lähtivät hänen kanssaan Roomaan, missä häntä pidettiin kotiarestissa (Apostolien teot 28:14–16). Toiseksi apostoli suhtautui tilanteeseensa tasapainoisesti. Paavalin vainoojat ja vastustajat olivat väärässä, ei hän itse. Maallisen elämänsä loppupuolella hän arvioi palvelustaan myönteisesti ja sanoi: ”Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle palkaksi.” (2. Timoteukselle 4:8.)

Ennen kaikkea Paavali lähestyi säännöllisesti Jehova Jumalaa rukouksessa, ja ’Herra seisoi hänen lähellään ja valoi häneen voimaa’ (2. Timoteukselle 4:17). ”Kaikkeen”, sanoi Paavali, ”minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:13.) Viestintä Jumalan ja toisten kristittyjen kanssa sekä oman palveluksen myönteinen arviointi auttoivat Paavalia jatkamaan Jehovan palvelusta.

Jumala henkeytti Paavalin kirjoittamaan: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” (Galatalaisille 6:7–9.) Niittämään mitä? Ikuisen elämän. Ole siksi Jeremian, Paavalin ja niiden monien muiden uskollisten Jehovan todistajien kaltainen, jotka mainitaan Raamatussa. Ole tosiaankin sellainen kuin he olivat, äläkä anna masennuksen voittaa. Älä anna valosi sammua (vrt. Matteus 5:14–16).

[Kuvat s. 25]

Paavali ja Jeremia eivät antaneet valonsa sammua