Valtakunnan julistajat kertovat

Hän oppi tuntemaan rakkaudellisen Jumalan

BRASILIALAINEN Antônio oli jo 16-vuotiaana pettynyt elämään. Tunne kaiken turhuudesta johti siihen, että hänestä tuli narkomaani ja alkoholisti. Hän harkitsi usein itsemurhaa. Noina hetkinä hän kuitenkin muisti äitinsä sanat: ”Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) Mutta missä tämä rakkaudellinen Jumala oli?

Yrittäessään päästä eroon päihteiden väärinkäytöstä Antônio haki apua paikallisen seurakunnan papilta. Hänestä tuli hyvin aktiivinen katolisessa kirkossa, mutta monet kysymykset jäivät edelleen vaille vastausta. Esimerkiksi Jeesuksen sanat ”te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät” vaivasivat hänen mieltään (Johannes 8:32). Millaisen vapauden Jeesus oikein lupasi? Kirkko ei kyennyt vastaamaan hänen kysymyksiinsä tyydyttävästi. Vähitellen Antônio jäi pois kirkon toiminnasta ja palasi vanhoihin tapoihinsa. Hänen riippuvuutensa vain pahenivat.

Näihin aikoihin Antônion vaimo Maria alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Antônio ei vastustanut tutkimista, mutta piti todistajia ”amerikkalaisena uskontona, joka palveli amerikkalaisen imperialismin etuja”.

Tästä lannistumatta Maria jätti eri puolille kotia sellaisia Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä, joissa hän arveli olevan miestään kiinnostavia artikkeleita. Koska Antônio piti lukemisesta, hän selasi silloin tällöin lehdet läpi vaimon poissa ollessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän sai raamatullisiin kysymyksiinsä vastauksia. ”Aloin myös huomata, miten rakkaudellisesti ja huomaavaisesti vaimoni ja todistajat suhtautuivat minuun”, hän muistelee.

Vuoden 1992 puolivälissä Antônio päätti, että hänkin alkaisi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän käytti kuitenkin edelleen huumeita ja joi rankasti. Myöhään eräänä iltana, kun hän oli ystävänsä kanssa palaamassa kotiin slummikortteleista, kaksi poliisia pysäytti heidät. Kun Antônion hallusta löytyi hieman kokaiinia, he alkoivat hakata häntä. Toinen tyrkkäsi hänet maahan kuraan ja painoi pistoolin piipun lähelle hänen kasvojaan. ”Lopeta hänet!” huusi toinen poliisi.

Maatessaan siinä kurassa Antônio kävi mielessään läpi koko elämänsä. Hän ei voinut muistaa siitä mitään muuta hyvää kuin perheensä ja Jehovan. Hän esitti lyhyen rukouksen pyytäen Jehovalta apua. Ilman mitään näkyvää syytä poliisi jätti hänet, ja hän lähti kotiin varmana siitä, että Jehova oli suojellut häntä.

Antônio alkoi tutkia Raamattua aivan uudella tarmolla. Pikkuhiljaa hän teki muutoksia voidakseen miellyttää Jehovaa (Efesolaisille 4:22–24). Kehittämällä itsehillintää hän pystyi käymään käsiksi huumeongelmaansa. Ammattiapu oli silti tarpeen. Katkaisuhoitolassa vietettyjen kahden kuukauden aikana hän ehti lukea useita raamatullisia julkaisuja, muun muassa kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään. Hän kertoi kirjojen opetuksista sitten myös muille potilaille.

Lähdettyään hoitolasta hän jatkoi Raamatun tutkimista todistajien kanssa. Nykyään Antônio, Maria, heidän kaksi tytärtään ja Antônion äiti palvelevat Jehovaa yhdessä onnellisena perheenä. Antônio sanoo: ”Nyt ymmärrän, mitä sanat ’Jumala on rakkaus’ todella merkitsevät.”

[Kuva s. 8]

Kenttäpalveluksessa Rio de Janeirossa