Lähesty Jumalaa
Vakuuttavin todiste Jumalan rakkaudesta
ABRAHAM rakasti Jumalaa. Sen lisäksi tuo uskollinen patriarkka rakasti Iisakia, vanhoilla päivillään saamaansa poikaa. Mutta kun Iisak oli kenties 25-vuotias, Abraham kohtasi koetuksen, joka vaati häntä toimimaan vastoin luonnollisia isän vaistoja: Jumala käski häntä uhraamaan poikansa. Tapahtumien kulku ei kuitenkaan lopulta johtanut Iisakin kuolemaan, sillä Jumala puuttui asioihin viime hetkellä enkelin välityksellä. Tarkastellessamme tätä 1. Mooseksen kirjan 22:1–18:ssa olevaa Raamatun profeetallista kertomusta voimme nähdä välähdyksen siitä suuresta rakkaudesta, jota Jumala tuntee meitä kohtaan.
”Jumala pani Abrahamin koetukselle”, sanotaan ensimmäisessä jakeessa. Abraham oli uskon mies, mutta nyt hänen uskoaan koeteltaisiin kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jumala sanoi: ”Ole hyvä ja ota ainokainen poikasi, jota niin rakastat, Iisak, ja – – uhraa hänet – – polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle osoitan.” (Jae 2.) On muistettava, että Jumala ei anna koetella palvelijoitaan yli heidän kestokykynsä. Tämä koetus osoitti näin ollen, että hän luotti Abrahamiin. (1. Korinttilaisille 10:13.)
Abraham totteli viivyttelemättä. Raamatussa kerrotaan: ”Abraham nousi varhain aamulla ja satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja hän pilkkoi puut polttouhria varten. Sitten hän nousi ja lähti matkalle.” (Jae 3.) Abraham piti ilmeisesti tähän koetukseen liittyvät yksityiskohdat omana tietonaan.
Seurasi kolmen päivän matka, jonka kuluessa Abrahamilla oli aikaa harkita asioita vakavasti, mutta hän ei muuttanut mieltään. Hänen uskonsa kävi ilmi hänen sanoistaan. Nähdessään etäällä Jumalan valitseman vuoren Abraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän – –, mutta minä ja poika tahdomme mennä tuonne palvomaan ja palata sitten luoksenne.” Kun Iisak kysyi, missä oli lammas polttouhriksi, Abraham vastasi: ”Jumala katsoo itselleen lampaan.” (Jakeet 5 ja 8.) Abraham aikoi tulla takaisin poikansa kanssa. Miksi? Koska ”hän laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [Iisakin] kuolleistakin” (Heprealaisille 11:19).
Ylhäällä vuorella Abraham ”otti teurastusveitsen tappaakseen poikansa”, mutta enkeli esti häntä käyttämästä sitä. Sitten Jumala järjesti niin, että Abraham näki pässin, joka oli takertunut tiheikköön, jotta hän voisi uhrata sen ”poikansa sijasta”. (Jakeet 10–13.) Jumalan näkökannalta katsoen Iisak oli ikään kuin uhrattu (Heprealaisille 11:17). Eräs tutkija selittää: ”Jumalan edessä tällainen halukkuus oli samanarvoinen kuin itse teko.”
Jehova oli luottanut Abrahamiin täysin aiheellisesti. Abrahamin luottamus Jehovaan taas palkittiin, kun Jumala esitti uudelleen liiton, jonka hän oli aiemmin tehnyt Abrahamin kanssa, ja laajensi sitä. Tähän liittoon sisältyi lupaus siitä, että kaikkien kansakuntien ihmiset saisivat siunauksia. (Jakeet 15–18.)
Jumala ei loppujen lopuksi vaatinut Abrahamilta sellaista uhria, jonka hän myöhemmin itse uhrasi. Abrahamin halukkuus uhrata Iisak oli esikuva siitä, että Jumala antoi ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen uhriksi meidän syntiemme edestä (Johannes 3:16). Kristuksen uhri on vakuuttavin todiste Jehovan rakkaudesta meitä kohtaan. Koska Jumala on antanut tämän uhrin puolestamme, meidän on hyvä kysyä itseltämme: Millaisia uhrauksia minä olen valmis tekemään miellyttääkseni Jumalaa?