Kirje Grenadasta

Päivä rannalla

JOS sinut jonain päivänä määrättäisiin lähetyspalvelukseen vieraaseen maahan, olisit epäilemättä pakahtua jännityksestä. Katselisit ympärillesi uteliaana kuin lapsi silmät pyöreinä ja hämmästelisit kaikkea näkemääsi sekä odottaisit innolla kokemuksia, joita lähetyspalvelus toisi tullessaan.

Vaimoni ja minut määrättiin Grenadaan, jonka kaunista rannikkoa reunustaa noin 45 hiekkarantaa. Emme voineet muuta kuin ihmetellä, millaisia nuo rannat olisivat. Pääsisimme pian viettämään mukavan päivän yhdellä niistä, mutta ilomme johtui pikemminkin ihmisistä kuin auringosta ja surffauksesta.

Kotoamme Grenadasta on vain lyhyt, mutta upea ajomatka Grand Anse Beachille. Tie kulkee mutkitellen äärimmäisen luonnonkauniiden maisemien halki. Kukkuloiden rinteet rehottavat vehreinä. Lähes joka mutkan takaa eteemme avautuu jotakin kaunista: vuoria, sademetsää ja vesiputouksia tai silmiä hivelevän upeita näkymiä merelle. Ei ihme, että täällä käy turisteja kaikkialta maailmasta. Maisema on niin henkeäsalpaava, että autoilijan on varottava kiinnittämästä siihen liiaksi huomiota. Kaksisuuntaiset tiet kiemurtelevat ja mutkittelevat, ja aika ajoin joutuu ajamaan niin läheltä vastaantulevaa ajoneuvoa, ettei voi olla ihmettelemättä, miten välttää törmäämästä siihen.

Saavuimme konferenssikeskukseen, joka sijaitsi Grand Anse Beachille johtavan tien varressa. Pian paikalle oli tullut lähes 600 Jehovan todistajaa saamaan raamatullista opetusta ja nauttimaan mukavasta päivästä toistensa seurassa. Tuo päivä oli erityisen merkittävä eräälle avioparille, yli 70-vuotiaille Lesleylle ja Daphnelle. Lesley oli nimittäin menossa kasteelle. Daphne oli odottanut tätä päivää innokkaasti jo pitkään, sillä hänet oli kastettu Jehovan todistajaksi vuonna 1958.

Kasteella, joka suoritetaan upottamalla ihminen kokonaan veden alle, on todistajille suuri merkitys. Kasteelle mennään sen jälkeen, kun on hankittu täsmällistä tietoa Raamatun totuudesta ja alettu soveltaa sitä omaan elämään. Kaste on julkinen toimitus, jonka välityksellä kastettava ilmaisee vihkiytyneensä Jehova Jumalalle.

Minua oli pyydetty pitämään kuulijoille puhe, jossa selitettäisiin, mitä Raamattu sanoo kasteesta. Puheen lopussa Lesley nousi seisomaan kahden muun kasteelle aikovan kanssa. Lesleyllä oli siisti, silitetty valkoinen paita sekä solmio, ja hän hymyili leveästi. Kysyin: ”Oletko katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?” Harrasta vilpittömyyttä uhkuen Lesley ja nuo kaksi muuta vastasivat sydämestään: ”Kyllä!”

Olin liikuttunut erityisesti sen vuoksi, mitä tiesin Lesleyn taustasta. Hän oli kymmeniä vuosia epäröinyt ryhtyä tutkimaan Raamattua. Mutta sitten hän oli vaimonsa kanssa käymässä eräällä toisella saarella. Siellä he päättivät kumpikin mennä oman uskontonsa tilaisuuteen. ”Mene sinä kirkkoosi niin minä menen omaani”, sanoi Lesley Daphnelle.

Lesley vei Daphnen sikäläiseen valtakunnansaliin ja jatkoi itse matkaa lähistöllä sijaitsevaan anglikaaniseen kirkkoon. Kirkonmenojen päätyttyä Lesley palasi hakemaan vaimoaan valtakunnansalilta. Salilla ystävälliset ihmiset ympäröivät hänet ja toivottivat hänet tervetulleeksi, vaikkeivät olleet koskaan ennen tavanneet häntä. Tämä teki vaikutuksen Lesleyyn. Kirkossa kukaan ei ollut sanonut hänelle sanaakaan. ”En mene enää koskaan tuohon kirkkoon”, hän sanoi Daphnelle. ”Kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, ei edes pappi. Kukaan ei tervehtinyt minua. Kävelin sisään ja kävelin ulos.” Lesley käveli ulos pysyvästi.

Tämän jälkeen Lesley alkoi tutkia tosissaan Jumalan sanaa. Ja nyt hän oli valmis menemään kasteelle. Kasteelle aikovat lähtivät rannalle, ja me seurasimme heidän perässään. Koska meri oli niin lähellä, ei ollut mitään tarvetta laittaa kuntoon kasteallasta, kuten tehdään useimmissa Jehovan todistajien konventeissa. Nyt ei tarvinnut muuta kuin ylittää tie.

Grand Anse Beach on häikäisevän kaunis, kolmen kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta, jota lämmin, sininen merivesi huuhtelee ympäri vuoden. Turistit olivat ihmeissään, kun he näkivät ryhmämme saapuvan rannalle: miehet paidoissaan ja solmioissaan, naiset leningeissään ja hameissaan. Lesley oli vaihtanut vaatteita, ja hänellä oli nyt yllään T-paita ja lyhyet housut. Miltä Daphnesta mahtoikaan tuntua, kun hän näki miehensä menevän kasteelle noin 50 vuotta hänen oman kasteensa jälkeen! Keskipäivän aurinko paistoi kirkkaasti, ja yhtä kirkas oli Daphnen hymy. Turistitkin ottivat osaa iloiseen tapahtumaan. Myös he taputtivat käsiään kunkin kasteen jälkeen.

Sininen taivas, valkoinen hiekka ja lempeät aallot – tämä ranta tuottaa jo kunniaa Luojalleen. Vielä enemmän kunniaa Jumalalle tuottivat nämä kolme vasta kastettua, jotka nousivat vedestä. Heidän näkemisensä lämmitti sydäntämme vielä enemmän kuin aurinko ihoamme. Todella hieno päivä! Lesleylle ja Daphnelle tuo päivä rannalla oli päivistä parhain.