Lukijoiden kysymyksiä

Voisiko pornografisen aineiston katselemisesta tulla kristitylle niin paha tapa, että se johtaisi hänen erottamiseensa kristillisestä seurakunnasta?

▪ Kyllä voisi. Tämä korostaa sitä, miksi on hyvin tärkeää karttaa päättäväisesti kaikkea pornografiaa – sekä kirjallista aineistoa että lehdissä, elokuvissa, videoissa ja internetissä olevia kuvia.

Pornografiaa on saatavissa kaikkialla maailmassa. Internetin välityksellä siihen on entistä helpompaa päästä käsiksi, ja siksi tämä hirvittävä vitsaus vaikuttaa yhä useampiin ihmisiin. Jotkut, niin nuoret kuin vanhatkin, ovat vahingossa joutuneet pornografisille internetsivustoille. Toiset ovat menneet niille tietoisesti, sillä kynnys pornografisen aineiston lukemiseen tai katselemiseen on madaltunut, kun sen voi tehdä salassa kotona tai työpaikalla. Miksi kristittyjen tulisi suhtautua tähän asiaan vakavasti?

Yksi perussyy käy ilmi Jeesuksen varoituksesta: ”Jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matt. 5:28.) Normaalit aviopuolisoiden väliset sukupuolisuhteet ovat tietenkin sopivia ja tuottavat heille mielihyvää (Sananl. 5:15–19; 1. Kor. 7:2–5). Mutta pornografia ei keskity niihin. Sen sijaan siinä kuvataan luvatonta seksiä, ja se ruokkii moraalittomia ajatuksia, joista Jeesus varoitti. Pornografisen aineiston lukeminen tai katseleminen on selvästikin vastoin seuraavaa jumalallista varoitusta: ”Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol. 3:5.)

Mitä kristitylle saattaisi tapahtua, jos hän kerran tai pari katselisi pornografiaa? Hänen tapaustaan voitaisiin verrata siihen vaaralliseen tilanteeseen, johon psalmista Asaf aikanaan ajautui. Hän kirjoitti: ”Minun jalkani olivat vähällä poiketa sivuun, askeleeni olivat liukastua.” Miten kristitty, joka tuijottaa pornografisia kuvia alastomista miehistä tai naisista tai haureutta harjoittavista pareista, voisikaan säilyttää puhtaan omantunnon ja rauhaisan suhteen Jumalaan? Hänestä tuntuisi samalta kuin Asafista, joka sanoi: ”Minä olin vitsattavana kaiken päivää, ja minua oikaistaan joka aamu.” (Ps. 73:2, 14.)

Kristityn, joka on joutunut tämän pahan tavan otteeseen, tulisi havahtua ja tunnustaa tarvitsevansa hengellistä apua. Sitä on saatavilla seurakunnasta. Apostoli Paavali sanoi: ”Vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi.” (Gal. 6:1.) Yksi tai kaksi vanhinta voi antaa tarvittavaa apua, muun muassa esittää ”uskon rukouksia”, jotka ”tekevät huonovointisen terveeksi”. Näin synnintekijälle voidaan antaa anteeksi. (Jaak. 5:13–15.) Asaf totesi, että hänelle oli ”hyväksi lähestyä Jumalaa”. Samoin ne, jotka ovat etsineet apua puhdistuakseen pornografian tahrasta, voivat iloita paremmasta suhteesta Jehovaan. (Ps. 73:28.)

Paavali kuitenkin sanoi, että jotkut synnintekijät eivät olleet katuneet ”epäpuhtauttaan ja haureuttaan ja irstauttaan”a (2. Kor. 12:21). Professori Marvin R. Vincent kirjoittaa ”epäpuhtaudeksi” käännetystä kreikan sanasta, että siitä ”välittyy ajatus likaisuudesta ja jopa saastaisuudesta”. Valitettavasti pornografisessa aineistossa saatetaan kuvata jotakin paljon pahempaa kuin alastomuutta tai miestä ja naista harjoittamassa haureutta. Tarjolla on saastaista, iljettävää pornografiaa, johon sisältyy homoseksuaalisuutta (samaan sukupuoleen kuuluvien välisiä sukupuolisuhteita), ryhmäseksiä, eläimiin sekaantumista, lapsipornografiaa, joukkoraiskauksia, naisten pahoinpitelyä, masokismia tai sadistista kidutusta. Paavali sanoi, että jotkut hänen aikalaisistaan olivat ”mieleltään pimeydessä”, ja jatkoi: ”Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” (Ef. 4:18, 19.)

Paavali mainitsi ”epäpuhtauden” myös Galatalaiskirjeen 5:19:ssä. Eräs brittiläinen tutkija huomautti, että kyseinen sana ”voi tässä merkitä erityisesti kaikkia luonnottomia himoja”. Kukapa kristitty kiistäisi sen, että edellä mainituissa iljettävissä, seksuaalisesti alentavissa pornografian muodoissa on kyse ”luonnottomista himoista” ja että ne ovat saastaisia? Kuten Paavali totesi Galatalaiskirjeen 5:19–21:ssä, tällaisen epäpuhtauden harjoittajat ”eivät peri Jumalan valtakuntaa”. Niinpä jos jollekulle kehittyisi piintynyt tapa katsella iljettävää, seksuaalisesti alentavaa pornografiaa ja hän kenties jatkaisi sitä pitkähkön aikaa eikä katuisi ja kääntyisi, hän ei voisi jäädä kristilliseen seurakuntaan. Hänet täytyisi erottaa seurakunnasta sen puhtauden ja hengen suojelemiseksi (1. Kor. 5:5, 11).

Jotkut niistä, jotka ovat langenneet katselemaan iljettävää pornografiaa, ovat onneksi menneet vanhinten puheille ja saaneet hengellistä apua voidakseen tehdä perinpohjaisia muutoksia. Jeesus esitti muinaisen Sardeen seurakunnalle seuraavan vetoomuksen: ”Vahvista niitä jäljellä olevia, jotka olivat kuolemaisillaan – –. Muista siis aina, mitä olet saanut ja kuullut, ja pidä se jatkuvasti ja kadu. Ellet herää, – – et tiedä lainkaan, minä hetkenä tulen sinun kohdallesi.” (Ilm. 3:2, 3.) Ne jotka katuvat, voidaan ikään kuin siepata tulesta (Juud. 22, 23).

Kunkin meistä on tietysti paljon parempi pysyä kaukana näistä vaaroista. Meidän tulisi tosiaankin päättää ehdottomasti karttaa kaikenlaista pornografiaa!

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 30]

Kristityn, joka on joutunut pornografian otteeseen, tulisi havahtua ja tunnustaa tarvitsevansa hengellistä apua.