LUKIJOIDEN KYSYMYKSIÄ

Polttohautausta ei pohjimmiltaan tuomita Raamatussa.

Raamattu kertoo tapauksista, joissa kuolleiden ruumiita tai luita poltettiin (Joos. 7:25; 2. Aik. 34:4, 5). Tämä saattoi olla merkkinä siitä, että noiden ihmisten ei katsottu ansaitsevan kunniallista hautausta. Aina ruumiin polttamisella ei kuitenkaan ollut tällaista merkitystä.

Tämä voidaan nähdä kuningas Saulin ja hänen kolmen poikansa kuolemaa koskevasta kertomuksesta. He saivat surmansa taistelussa filistealaisia vastaan. Yksi pojista oli Jonatan, Daavidin hyvä ystävä ja uskollinen tukija. Kun Jabes-Gileadissa asuvat urhoolliset israelilaiset saivat tietää, mitä oli tapahtunut, he hakivat miesten ruumiit, polttivat ne ja hautasivat sitten luut. Myöhemmin Daavid kiitti noita israelilaisia siitä, mitä he olivat tehneet. (1. Sam. 31:2, 8–13; 2. Sam. 2:4–6.)

Kuolleiden toivo on Raamatun mukaan ylösnousemus, se että Jumala herättää ihmisen jälleen eloon. Polttohautaus ei estä Jehovaa antamasta kuolleelle elämää uudessa ruumiissa. Kun kolmea uskollista heprealaista uhkasi kuolema tulipätsissä kuningas Nebukadnessarin käskystä, heidän ei tarvinnut pelätä, ettei Jumala pystyisi herättämään heitä kuolleista (Dan. 3:16–18). Samoin oli niiden uskollisten kristittyjen laita, jotka kuolivat ja joiden ruumiit poltettiin natsien keskitysleireissä. Jotkut Jumalan palvelijat ovat saaneet surmansa räjähdyksissä tai muulla tavoin, niin ettei heistä ole jäänyt mitään jäljelle. Heillä on kuitenkin varma ylösnousemustoivo (Ilm. 20:13).

Jehovan ei tarvitse koota ihmisen aiempaa ruumista voidakseen herättää hänet kuolleista. Tämä käy ilmi siitä, miten hän herättää voidellut kristityt kuolleista taivaalliseen elämään. Samoin kuin Jeesus, joka ”tehtiin eläväksi hengessä”, voidellut kristityt saavat ylösnousemuksen samana persoonana mutta henkiruumiissa. Mitään heidän aiemmasta liharuumiistaan ei mene heidän mukanaan taivaaseen. (1. Piet. 3:18; 1. Kor. 15:42–53; 1. Joh. 3:2.)

Ylösnousemustoivomme ei perustu siihen, mitä ruumiille tehdään kuoleman jälkeen, vaan siihen, että uskomme Jumalan kykyyn ja haluun täyttää lupauksensa (Apt. 24:15). Emme tietenkään ymmärrä täysin, miten Jumala herätti ihmisiä kuolleista menneisyydessä tai miten hän toteuttaa tuon ihmeen tulevaisuudessa. Siitä huolimatta luotamme Jehovan lupaukseen, jonka toteutumisesta ”hän on antanut – – takeen” herättämällä kuolleista Jeesuksen. (Apt. 17:31; Luuk. 24:2, 3.)

Kristittyjen on hyvä ottaa huomioon paikalliset tavat ja asenteet sekä lain vaatimukset päättäessään, mitä ruumiille tehdään kuoleman jälkeen (2. Kor. 6:3, 4). Ihminen itse tai hänen omaisensa voivat siis ratkaista, polttohaudataanko ruumis vai ei.