Ystävyydestä oppimista

MIKSI OLLA YSTÄVÄ JA KENEN YSTÄVÄ? MITEN VOIT VÄLTTÄÄ VAARALLISIA YSTÄVYYSSUHTEITA?

HUOLIMATTA maailmassa viime vuosina tapahtuneista tieteellisistä muutoksista ihmiset yhä tarvitsevat toisiaan. Useimmille ihmisille eivät pelkät tuttavuudet tyydytä tätä tarvetta, vaan he tarvitsevat syvempää ystävyyttä. He tarvitsevat ystävää, jolle voivat uskoa kalleimmat ajatuksensa. He kaipaavat uskottua, joka on vastuuntuntoinen ja luotettava ja jossa herää vastakaiku, kun toinen on ahdingossa.

Tilanne on ihanteellinen, kun ihmisen useimmat tunne-elämän tarpeet tulevat tyydytetyiksi kristillisen perheen yhteydessä. Lapsilla, joilla on hellät vanhemmat ja rakastavia veljiä ja sisaria, on hyvä syy olla täysin tyytyväisiä. Tämän lämmön ja toveruuden tukemana lapsi voi kasvaa onnelliseksi ja tasapainoiseksi eikä hänen tarvitse aina etsiä muualta tyydytystä tunne-elämän tarpeilleen.

Vaikka kotoa ei puutukaan ystävyyttä, lapset saattavat kuitenkin tuntea halua antautua uusiin ystävyyssuhteisiin. Toisten samanikäisten lasten tuottama piristys voi olla hyödyllistä. Toisaalta ystävyyden puuttuminen perhesuhteiden sisä- ja ulkopuolella saa monet nuoret tulemaan yksinäisiksi. Tämä on yleinen ongelma teini-ikäisten keskuudessa.

Vanhemmat, jotka ovat tietoisia tästä, yrittävät tyydyttää lastensa kasvavan ystävyyden tarpeen. Eräs tapa, jolla he voivat tehdä sen, on kehittää läheisempi ja luottamuksellisempi suhde heihin. Erityisesti teini-ikäiset havaitsevat elämän onnellisemmaksi, kun vanhemmat antavat heille tilaisuuden esittää mielipiteitään ja auttavat heitä selvittämään epäilyksensä ja epävarmuutensa. Kun asioista keskustellaan avoimesti, lapsia voidaan vahvistaa rohkaisulla ja neuvoilla.

On myös hetkiä, jolloin toisen nuoren ystävyys voi varata tarvittavan rohkaisun. Eräs keski-ikäinen mies kirjoitti nuoruusvuosistaan: ”Teini-ikäisenä olin usein alakuloinen syistä, joita en enää muista. Eräänä erityisen pahana viikkona, kun mieleni oli aivan maassa ja pidin itseäni rumana, väärinymmärrettynä ja ei-pidettynä, puhelin soi. Eräs koulutoverini . . . oli langan päässä. ’Mikä hätänä?’ hän kysyi ystävällisesti kuullessaan ääneni. ’Kuulostaa siltä kuin sinulla ei olisi ainuttakaan ystävää maailmassa – en minä ole vielä kuollut!’ Ehkä se oli liukaskielinen, miellyttävä korulause – 25 vuodessa en ole kuitenkaan unohtanut sitä, enkä sitä, miten suoristauduin, hymyilin ja tunsin jälleen olevani elossa tuona iltana.”

Miten ystävystyä

Joillakin ihmisillä näyttää olevan luonnostaan ystävystymisen kyky. Toisten tarvitsee oppia ystävystymisen taito ja he oppivatkin. Toisilla taas ei ole ystävystymisen taitoa eivätkä he nopeasti opikaan sitä. He tarvitsevat apua. Olipa tapaus mikä tahansa, ennen kuin kukaan voi olla ystävä, hänen on välitettävä ihmisistä, siitä, mitä he ajattelevat, miltä heistä tuntuu ja miksi he kärsivät. Hänen täytyy olla myötätuntoisen kiinnostunut siitä, mitä ihmiset tekevät. Hänen täytyy hyväksyä niin heidän vikansa kuin hyveensäkin. Hänen täytyy olla altis tekemään uhrauksia ja auttamaan toisia saavuttamaan päämääränsä.

Amerikkalainen runoilija ja esseisti Ralph W. Emerson sanoi kerran: ”Ainoa tapa saada ystävä on olla ystävä.” Jos haluat ystävän, auta jotakuta. Sen tulisi olla helppoa, koska nykyään niin monet ihmiset tarvitsevat apua. Jos on työtä tehtävänä, tarjoudu vapaaehtoisesti tekemään sitä. Työskenteleminen saattaa ihmisiä yhteen.

Kutsu ihmisiä kotiisi aterialle tai vain keskustelemaan kanssasi tee- tai kahvikupin ääressä. Sano vain: ”Sopisiko teidän tulla meille lauantai-iltana?” Vaikkei heille sopisikaan sillä kertaa, he saavat ainakin tietää, että haluaisit tuntea heidät paremmin.

Ehkä alku ystävyydelle on halussa tervehtiä ensin. Sinun täytyy osoittaa, että pidät ihmisistä. Jos tervehdit heitä hymyillen ja ilahduttavin sanoin, saatat hämmästyä saamastasi vastauksesta.

Mitä tarvitaan ystävyyden säilyttämiseksi

Ystävyyttä voidaan verrata kasviin, jota on kasvatettava. Sitä täytyy kastella ja hoitaa, jotta se tuottaisi makean ja terveellisen hedelmän.

Ystävyys ei säily itsestään. Se vaatii suunnittelua. Me voisimme hyvin liittää ystävyyden teot viikoittaiseen luetteloomme tehtävistä, jotka on suoritettava. Voisimme kirjoittaa muistiin niiden nimet, joita haluaisimme käydä tervehtimässä tai joille haluaisimme soittaa tai kirjoittaa kirjeen tai lähettää lahjan. Miten helppoa onkaan laiminlyödä ystäviä vain sen takia, että he ovat ystäviä! Monet, jotka osaavat ystävänä olemisen taidon, suunnittelevat syödä päivällistä kerran viikossa tai kuussa tiettyjen ystävien kanssa.

Yhdessä toimiminen edistää ystävyyden säilymistä. Eräs ystävä opetti toista laittamaan ruokaa. Sen jälkeen ruoanlaitosta koituvat nautinnot rikastuttivat heidän keskustelujaan ja elämäänsä. Toiset ovat kehottaneet ystäviään lähtemään heidän mukanaan eri paikkoihin ja tekemään jotain yhdessä, esimerkiksi käymään museoissa, lähtemään kävelylle puistoon tai tekemään yhdessä piknikkiretkiä.

Välimatka voi estää ystäviä pääsemästä yhteen, mutta lämmin kirje voi olla siltana kuilun yli. Puhelinsoitto voi muistuttaa heitä siitä, että sinä välität heistä. Saattaa olla mahdollista viettää loma vanhan ystävän kanssa ja uudistaa ystävyys. Jälleennäkemiset ovat usein erittäin sydäntä lämmittäviä.

Ongelmien ratkaiseminen

Joskus ystävien kesken syntyy mustasukkaisuuden ongelma. Jotkut ihmiset saattavat haluta sinut kokonaan itselleen. Mutta ystävyys merkitsee myös ystävän jakamista toisten kanssa. Se vaatii nöyryyttä. Se vaatii kykyä hillitä mielipahaa pikemminkin kuin antaa sen jatkua ja myrkyttää mielialaa. Hyvät ystävät eivät ole tyranneja eivätkä nöyristelijöitä; he kulkevat kultaista keskitietä.

Ystävyyteen sisältyy myös kuri. On olemassa vaara tulla sellaiseksi, jonka apostoli Pietari sanoo ’sekaantuvan hänelle kuulumattomiin’, mikä voi pian pilata ystävyyden. On siis hyödyllistä tutkia keskusteluaan. – 1. Piet. 4:15.

On myös kiireisiä aikoja, emmekä me voi odottaa toisten jatkuvasti käyvän luonamme tai seurustelevan kanssamme. Henkeytetty sananlasku (25:17) sanoo: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.”

Ja kun sinut on kutsuttu kylään iltaa viettämään, on viisasta olla pitämättä isäntääsi jalkeilla liian myöhään. Vieraitten lähdettyä on tavallisesti paljon tehtävää, ja jos on myöhä, isännälle saattaa koitua vaikeuksia. Jotkut viipyvät niin myöhään, että heitä ei kutsuta niin usein kuin muutoin voitaisiin kutsua. Ja monet ihmiset, jotka eivät voi valvoa myöhään ikänsä takia tai terveydellisistä syistä tai koska heidän on noustava aikaisin ylös, eivät ole niin vieraanvaraisia kuin he haluaisivat olla, koska vieraat eivät usein osaa lähteä ajoissa kotiin.

Millaisia ystäviä vaalittava

Kestävään ystävyyteen vaikuttavista tekijöistä ehkä tärkein on meidän ensinnä suorittamamme valinta. Monet ihmiset tekevät sen erehdyksen, että valitsevat ystävänsä heidän hyödyllisyytensä mukaan. He valitsevat ystäviä sen perusteella, mitä heillä on tai mitä he voivat antaa, eivätkä siitä syystä, mitä he ovat. Sellaiset ystävyyssuhteet eivät yleensä menesty.

Toiset ihmiset ovat pelkästään yhteiskunnallisia kiipijöitä ja aseman tavoittelijoita. Heidän ystävyytensä on itsekkään tarkoituksen pilaama. ”Sinun tulee huolehtia siitä, että seurustelet sellaisten kanssa, joita pidetään jonakin, muuten et menesty lainkaan”, sanotaan. Tämä ei ole suinkaan kristillinen menettelytapa. (Jaak. 2:1) Itsekkyyteen perustuvat ystävyyssuhteet ovat sisällyksettömiä, tyhjiä, hyödyttömiä. – Luuk. 14:12–14.

Ystäviä valitessasi ole valikoiva jumalisella tavalla. Jopa itse Jumala on valikoiva ystävien suhteen. Jumala kutsui Aabrahamia ystäväkseen Aabrahamin uskollisuuden takia. (Jaak. 2:23) Psalmi 15 osoittaa, että Jumala sanelee korkeat mittapuut niille, jotka ’saavat vierailla hänen majassaan’ – kaikki eivät ole tervetulleita. Jeesus Kristuskin asetti mittapuut niille, jotka olisivat hänen ystäviään. Hän sanoi seuraajilleen: ”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” – Joh. 15:14.

Miten on sinun laitasi? Oletko sinä valikoiva ystävien ollessa kyseessä? Onko sinulla luotettavat suuntaviivat? Koska läheiset ystävät vaikuttavat jossain määrin meihin, meidän olisi hyvä olla valikoivia.

Laadun suhteen emme varmasti tekisi erehdystä, jos valitsisimme niistä, joita Jumala ja Kristus kutsuvat ystäviksi. Me voisimme odottaa heidän olevan erinomaisia rakkauden, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden ja itsehillinnän osoittamisessa. (Gal. 5:22, 23) Ne, jotka omaavat nämä oivalliset, jumalalliset ominaisuudet, ovat todella erinomaisia ystäviä! Eikä mikään lähennä ystäviä niin kuin kummankin rakkaus Jumalaan. Ruut, josta puhutaan Raamatussa, sanoikin Noomille: ”Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.” – Ruut 1:16, 17.

Antautuneen kristityn täytyy tarkastella tätä ystävyysasiaa mielessään joukko Raamatun suojaavia periaatteita. Yksi kuuluu esimerkiksi: ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” Ja toinen sanoo: ”Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (1. Kor. 15:33; Jaak. 4:4) Me näemme siis, että ystävien oikea valinta ei vaikuta ainoastaan jokapäiväisiin tapoihimme, vaan sillä on myös suoranainen vaikutus suhteeseemme Jumalaan.

Suojellakseen suhdettaan Jumalaan ihmisen on viisasta kuunnella hänen Sanansa neuvoa ’karttaa’ tietynlaisten ihmisten seuraa. Keitä he ovat? Apostoli Paavali mainitsee ”rahanahneet” – ne, joiden ajatukset ovat aina aineellisessa omaisuudessa. Hän luettelee myös ne, jotka ovat ”vanhemmilleen tottelemattomia”, ne, jotka ovat ”ylpeitä” ja ”hillittömiä”, ja sellaiset, jotka ovat ”hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia”. (2. Tim. 3:2–5) Sellaisten ihmisten kanssa ei tule lainkaan ystävystyä. Tämän raamatullisen neuvon noudattaminen voi olla todellinen suoja.

Koska tosi ystävä on luotettava uskottu, meidän tulisi myös olla varmoja siitä, ettei ystävämme juoruaisi meistä meidän vahingoksemme. Sellaisista ystävistä Raamattu sanoo: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset. Ystävä rakastaa ainiaan.” ”On tovereita, jotka ovat taipuvaisia murskaamaan toisensa kappaleiksi, mutta on ystävä, joka pysyy veljeäkin läheisempänä.” – Sananl. 17:9, 17; 18:24, Um.

On myös tärkeätä, että ystävillä on samat harrastukset ja tavoitteet. Jos valitset ystäväksi jonkun, jonka harrastukset johtavat sinut toiseen suuntaan, saatat menettää elämäsi päämäärän. Tämä pitää paikkansa varsinkin sellaisesta, joka haluaa osoittautua uskolliseksi Jumalan palvelijana.

Jumalan sanasta Raamatusta me siis opimme, mitä tosi ystävyys on, että se johtaa kristilliseen rakkauteen, että se edistää avointa kanssakäymistä, että se tuo lohtua vaikeina aikoina ja suo tilaisuuksia tehdä palveluksia toisille. Ystävyys rikastuttaa elämää ja höystää sen suuremmalla onnella. Ole siis ystävällinen – ole ystävä.

[Kuva s. 6]

Hyvä tapa rakentaa ystävyyssuhteita on kutsua toisia aterialle luoksesi