Nykyinen näkemys epilepsiasta

OLI keskipäivä eräässä Kalifornian oppikoulussa Yhdysvalloissa. Viehättävä kymmenennen luokan tyttö oli tulossa alas portaita useiden luokkatoveriensa kanssa. Äkkiä hän kaatui maahan. Hänen lihaksensa pingottuivat. Lyhyeksi ajaksi hän lakkasi hengittämästä, ja hänen lihaksensa alkoivat supistua nykien rajusti hänen ruumistaan. Monet oppilastovereista katselivat hätääntyneinä ja täysin yllättyneinä siitä, mitä he näkivät tapahtuvan tytölle. Se oli epileptinen kohtaus.

Miten sinä olisit reagoinut, jos tyttö olisi ollut sinun luokkatoverisi tai tuttavasi? Olisitko jatkuvasti kohdellut häntä ystävänä? Vai ajattelisitko nyt, että hän on jollain tavoin epämiellyttävä? Pelkäisitkö häntä ja yrittäisitkö karttaa häntä?

Aikaisempia näkemyksiä ja nykyisiä asenteita

Tuhansia vuosia uskottiin yleisesti, että epilepsiassa eli ”kaatumataudissa” oli jotain maagista tai demonista. Epileptikkoja syytettiin noituudesta ja syrjittiin. Heidän päähänsä porattiin reikiä ja heitä poltettiin kuumalla raudalla pahojen henkien ajamiseksi pois. Heidän sairauttaan pidettiin perinnöllisenä ”sukurasituksena” ja vajaamielisyyttä aiheuttavana.

Sellaisia näkemyksiä on ollut vallalla jatkuvasti nykyaikaan saakka ja ne on sisällytetty maan lakeihin. Vielä 1950-luvulla noin joka kolmannessa Yhdysvaltain osavaltioista oli epileptikkojen avioliiton solmimista rajoittavia lakeja. Monilla valtioilla oli myös heihin soveltuvia sterilisaatiolakeja. Epileptikot eivät saaneet ajaa autoa. Ja harvat liikkeet ottivat heitä palvelukseensa.

Niinpä Yhdysvaltain Neurologisten tautien ja sokeuden kansallisen instituutin entinen johtaja tri Pearce Bailey sanoi: ”Epilepsia on ainoa sairaus, jossa yhteiskunnan suhtautuminen aiheuttaa sairaalle enemmän haittaa kuin hänen oma sairautensa.”

Onneksi näkemys on muuttunut parempaan suuntaan muutamina viime vuosina. Melkein kaikki Yhdysvaltain osavaltiot ovat kumonneet epileptikkoja koskevat sterilisaatiolait sekä lait, jotka kieltävät heitä menemästä naimisiin. Epileptikoille on nyt tullut mahdolliseksi saada ajokortti kautta Yhdysvaltojen; Tanskassa sallittiin jo vuonna 1937 epileptikkojen hankkia ajokortti. Ja työnantajat ovat nyt taipuvaisempia ottamaan heitä työhön.

Näkemyksen muuttumisen myötä on yleisönkin suhtautumisessa tapahtunut muutos, mikä ilmenee Amerikan yleisen mielipiteen instituutin suorittamista tutkimuksista. Vuonna 1949 haastatelluista 57 prosenttia sanoi, ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että heidän lapsensa leikkisi epileptikkojen kanssa, kun taas vuonna 1969 sanoi 81 prosenttia, etteivät he ole sitä vastaan. Kun ihmisiltä kysyttiin, ajattelivatko he epilepsian olevan eräs mielenvikaisuuden muoto, vuonna 1949 vastasi 59 prosenttia kieltävästi, mutta vuonna 1969 vastasi 81 prosenttia kieltävästi. Ja vuonna 1949 vain 45 prosenttia ajatteli, että epileptikkoja tulisi ottaa työhön, kun taas vuonna 1969 oli 76 prosenttia sitä mieltä.

Mikä on sinun mielipiteesi? Epäröisitkö seurustella epileptikkojen kanssa tai sallia lastesi olla heidän seurassaan ajatellen ehkä, että pahat henget varmasti aiheuttavat sellaisen sairauden?

Raamattu ja epilepsia

Raamattu ei tue sellaista näkemystä, että epilepsia on välttämättä demonien aiheuttama. Matt. 4:24 (Um) sanoo ihmisten tuoneen Jeesuksen luo ”kaikki huonokuntoiset, erilaisten tautien ja piinallisten tuskien ahdistamat, demonien riivaamat ja epileptikot ja halvaantuneet ihmiset, ja hän paransi heidät”. Huomaa, että siinä sanotaan Jeesuksen parantaneen ”demonien riivaamia ja epileptikkoja”. Näin ollen Raamattu tekee eron demonien riivaamana olemisen ja epilepsian välillä.

Raamattu tosin osoittaa, että demonit voivat aiheuttaa epilepsiaa. Se kertoo esimerkiksi tapauksesta, jossa demoni pani pojan tavan takaa kaatumaan maahan, kierimään rajusti, vaahtoa tulemaan hänen suustaan ja ilmaisemaan muita epilepsian oireita. (Mark. 9:14–29) Kuitenkin Raamattu osoittaa myös, että demonit voivat aiheuttaa puhekyvyttömyyttä, kun se sanoo: ”Tuotiin hänen [Jeesuksen] tykönsä mykkä mies, joka oli riivattu. Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykkä puhui.” Raamattu selittää myös, että erään miehen sokeus oli demonin aiheuttama. – Matt. 9:32, 33; 12:22.

Mutta osoittamalla, että demoneilla on voima aiheuttaa fyysisiä sairauksia, Raamattu ei millään tavoin anna ymmärtää, että pahat henget eli demonit yleensä aiheuttavat sokeuden, mykkyyden ja epilepsian. Useimmat näistä sairauksista aiheutuvat fyysisistä syistä.

Mitä epilepsia on

Epilepsia on termi, joka käsittää monia erilaisia perustiloja. Kaikilla niillä on kuitenkin vallitseva yhteisoire: toistuvat kohtaukset. Ja on havaittu, että epilepsian eri muodoille on myös yhteistä joidenkin aivosolujen toiminnan häiriintyminen.

Tutkimalla aivoja saamme selville, että sen solut lähettävät sähkösysäyksiä. Aivosolujen sähköpurkaus on tavallisesti rytmistä ja muodostaa värähtelykäyriä. On keksitty kone, joka voi ottaa nämä värähtelykäyrät ja rekisteröidä ne liikkuvalle paperiliuskalle. Mutta joillakin ihmisillä aivoissa tapahtuu tilapäisiä sähköpurkauksia ja ruumiin toimintakeskuksiin kiitää vääriä sanomia. Tästä on seurauksena epileptinen kohtaus. Mutta aivoissa tapahtunut häiriö, jota joskus kutsutaan ”myrskyksi”, menee pian ohi ja kohtaus päättyy.

Näin ollen voidaan nähdä, miksi tri Louis D. Boshes selitti: ”Epilepsia ei ole sairaus. Se on oire siitä, että aivoissa on jotain vikaa – aivan samoin kuin kuume ei ole sairaus tai tauti sinänsä vaan oire siitä, että elimistössä on jossakin kohdassa tulehdus.”

Epilepsia on kaikkea muuta kuin harvinainen tila, se on melko yleinen. Sen uskotaan vaivaavan noin yhtä jokaisesta sadasta ihmisestä, ja useimmat siitä kärsivät ovat lapsia. Se merkitsee sitä, että Yhdysvalloissa on yli kaksi miljoonaa epileptikkoa! Suomessa epileptikkoja on noin 25000. Lisäksi miljoonat muut ovat jolloinkin saaneet yksittäisiä kohtauksia, mutta niitä ei luokitella epilepsiaksi silloin, kun kohtaukset eivät ole uusiutuvia.

Vaikka kohtausten ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti, asiantuntijat erottavat usein kolme päämuotoa. Kuhunkin liittyy luonteenomaisia aivovärähtelyliikkeitä, ja kukin heijastaa aivoissa tapahtuvan sähköisen ”myrskyn” tyyppiä. Ankarin muoto on tämän kirjoituksen alussa kuvaillun tytön kokema kohtaus. Hänellä oli grand mal, suuri kohtaus, jota useimmat ihmiset pitävät todellisena epileptisenä kohtauksena.

Vaikka grand mal -kohtaus voi tuntua katselijasta pelottavalta, se ei ole tuskallinen, koska uhri on tajuton, ja se harvoin aiheuttaa loukkaantumista. Ruumiin nytkähteleminen kestää vain noin minuutin, vaikka se katsojasta saattaa tuntua pitemmältä ajalta. Sitten henkilö rentoutuu ja muutaman minuutin kuluttua hän voi olla jalkeilla ja kykenee palaamaan normaaleihin toimintoihin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Toinen kohtausten päämuoto on petit mal, pieni kohtaus, joka on yleinen 5–12-vuotiailla. Tämä muoto kuitenkin harvoin jatkuu täysi-ikäisyyteen. Sille ovat tunnusomaisia lyhyet tajuttomuustilat, jotka tavallisesti kestävät vain 5–10 sekuntia. Niitä voi sattua usein, jopa sata kertaa päivässä ja useamminkin. Silmät saattavat kääntyä ylöspäin ja päässä tai käsivarsissa saattaa ilmetä heikkoja nykiviä liikkeitä, mutta henkilö ei kaadu. Kohtauksen saanut on heti sen jälkeen henkisesti valpas ja kykenee jatkamaan toimintojaan.

Psykomotoriset kohtaukset ovat epilepsian kolmas päämuoto. Niille ovat luonteenomaisia automaattiset, kaavoittuneet liikkeet tai outo käyttäytyminen. Uhri saattaa näyttää aivan yhtäkkiä ”siirtyvän toiseen aiheeseen” ja ryhtyä asiaankuulumattomaan puuhaan. Hän saattaa nyppiä tai kiskoa vaatteitaan, tutkia ympärillään olevia esineitä tai kävellä ympäriinsä. Erään odotushuoneessa olevan potilaan havaittiin kerran ottavan tuhkakupin ja kulkevan henkilön luota toiselle ja tarjoavan tupakantumppeja lahjaksi jokaiselle.

Psykomotorinen kohtaus kestää tavallisesti vain 2–3 minuuttia. Myöhemmin potilas ei yleensä muista paljoakaan tai lainkaan tapahtuneesta. Vain jos henkilöä fyysisesti estellään, hän saattaa olla vihainen tai tulla vastaanhangoittelevaksi.

Vaikka vaivan syynä on aivosolujen toiminnanhäiriö, se ei vaikuta älykkyyteen. Useimmat epileptikot ovat älykkyydeltään keskitasolla, jotkut ovat lahjakkaita, ja kuten missä tahansa yleisessä väestönosassa, jotkut ovat keskitason alapuolella.

Fyysiset syyt

Mikä aiheuttaa ihmiselle uusiutuvia sähköisiä ”myrskyjä” aivoissa aikaansaaden kohtauksia? Tosiasia on, että useimmissa epilepsiatapauksissa syytä ei tiedetä. Kuitenkin on sanottu, että aiheuttajana voi olla jokin, joka vahingoittaa aivoissa olevia hermosoluja.

Näin ollen syynä voi olla aivoihin kohdistunut isku tai aivokasvain. Tulehduksetkin voivat olla vastuussa. Tuhkarokkoa, aivokalvontulehdusta ja muita tauteja aiheuttavat virukset voivat siirtyä selkäydintä myöten ja vaikuttaa aivoihin. Tai häiriön lähteenä voi olla kemiallinen tasapainohäiriö elimistössä. Esimerkiksi jonkun elimistöstä saattaa puuttua jotakin entsyymiä, mikä voi aiheuttaa aivosolujen ärsyyntymistä. Tai alkusyynä voi olla pyridoksiinin, B₆-vitamiinin, puute.

Vaikka tunnejärkytysten ei tiedetä aiheuttavan epilepsiaa, ne usein aiheuttavat kohtauksia sellaisille, joilla on taipumusta niihin. Raha- tai perhehuolet, kohtauksien pelko tai muut järkyttävät tekijät voivat aiheuttaa kohtauksia. Tytöillä kohtauksia esiintyy joskus vain kuukautiskierron yhteydessä, yleensä ennen kuukautisia.

Joillakuilla näyttää olevan ennakkotaipumusta epilepsiaan. Tämä taipumus näyttää siirtyvän sukupolvelta toiselle, samoin kuin alttius joihinkin muihinkin sairauksiin, kuten syöpään ja sydäntauteihin, näyttää myös kulkevan suvussa. Mutta epilepsia sinänsä ei periydy. Sen vuoksi on laajalti kumottu lakeja, jotka kieltävät epileptikkoja menemästä naimisiin. Yleisesti hyväksytty näkemys on se, että epileptikolla on yksi mahdollisuus 50:stä saada epileptikkolapsi, ja sellaisella, jolla ei ole epilepsiaa, mahdollisuus on yksi 200:sta.

Rohkaiseva tulevaisuudennäkymä

On rohkaisevaa, että epileptiset lapset usein parantuvat epilepsiasta iän karttuessa. Lisäksi ainakin puolta kaikista epileptikoista voidaan nykyään estää saamasta kohtauksia. Lisäksi 35 prosentilla kohtauksia voidaan tuntuvasti vähentää. Ja jopa jäljelle jäävää 15 prosenttia epileptikoista voidaan auttaa. Miten?

Pääasiassa kouristuksia torjuvilla lääkkeillä. Nyt niitä on saatavissa kahtakymmentä tai useampaakin laatua barbituurihappo- ja hydantoiinijohdannaisten ollessa eniten käytettyjä. Hoitoon kuuluu sellaisen lääkeannoksen tai lääkkeiden yhdistelmän löytäminen, joka on tarpeellinen kohtausten poistamiseksi samalla kun yritetään välttää haitallisia sivuvaikutuksia mahdollisimman suuressa määrin. Lääkkeiden tarkoitus on täydentää elimistön luonnollista kemiallista tasapainoa ja siten ehkäistä aivojen epänormaalia sähköistä toimintaa. Mutta lääkkeet eivät ole parannuskeino. Niitä otetaan säännöllisesti kohtausten välttämiseksi, samoin kuin sokeritautiset ottavat insuliinia pysyäkseen kunnossa.

Jotta lääkehoidosta saisi suurimman mahdollisen hyödyn, terve näkemys ja elämäntapa ovat tärkeitä. On vähennettävä sellaisia pelkoja, turhaumia ja huolia, jotka voivat aiheuttaa kohtauksia. Ja paras lääke tähän on RAKKAUS. Epileptikon tarvitsee tuntea olevansa haluttu ja että toiset todella välittävät hänestä.

Tärkeätä on myös oikea ravinto, lepo, liikunta ja kohtuus jokaisessa elämän piirteessä. Joidenkin epileptikkojen kohtauksia on pidetty kurissa täydentämällä ruokavaliota B₆-vitamiinilla ja magnesiumilla.

Kun kohtaukset pidetään kurissa, epileptikko käyttäytyy yhtä normaalisti kuin kuka tahansa. Niinpä jos kohtauksia ei ole ollut pitkään aikaan, tavallisesti vuoteen tai pariin, epileptikkojen sallitaan Yhdysvalloissa hankkia ajokortti. Myös Suomessa epileptikko voi tietyin edellytyksin saada ajokortin, jos hänellä ei ole ollut kohtauksia kahteen vuoteen. On oikein, että heidän tulisi sallia nauttia myös sopivasta työstä. Laajakantoisen tutkimuksen jälkeen tri Melvin M. Udell sanoi, ettei hän löytänyt ”mitään vankkoja todisteita osoittamaan mitään todellisia eroja epileptikkojen ja toisten työsuoritusten välillä”.

Avuksi oleminen

Jos olet epileptikon sukulainen, ystävä tai vain tuttavakin, varmasti haluat olla hänelle avuksi. Ja ehkä paras tapa, jolla voit olla avuksi, on epileptikon kohteleminen mahdollisimman normaalisti. Älä suinkaan yritä karttaa häntä tai kohdella häntä kuin hän olisi jotenkin ei-toivottu. Muista, että epilepsia johtuu vain fyysisestä toimintahäiriöstä aivan samoin kuin sydänvika ja muut senkaltaiset sairaudet.

Älä ole liian suojeleva epileptisten lasten suhteen. Anna heidän osallistua toisten lasten puuhiin. Itse asiassa kohtauksia sattuu harvoin oltaessa fyysisessä toiminnassa, joten vaara leikittäessä on häviävän pieni. Tietysti sellaisilta lapsilta, joille sattuu usein kohtauksia, on viisasta kieltää esimerkiksi hevosella ratsastaminen ja puissa kiipeily.

Entä sitten, jos olisit paikalla, kun joku saa kohtauksen? Pysy rauhallisena. Et voi tehdä mitään sen estämiseksi. Puhdista alue potilaan ympäriltä, ettei hän vahingoita itseään, mutta älä yritä ehkäistä hänen liikkeitään. Jos hänen suunsa on auki, voit panna jonkin pehmeän esineen, esimerkiksi taitetun puhtaan nenäliinan poskihampaiden väliin, ettei hän pääse puremaan kieltään. Mutta ole varovainen, ettei hän pure sormiasi tätä tehdessäsi. Ja kun kohtaus päättyy, voit olla hänen vierellään ja puhua rauhoittavasti ja rohkaisevasti.

Me emme voi tehdä paljoa enempää. Mutta onneksi on olemassa sellainen, joka voi tehdä enemmän. Jeesus Kristus osoitti 1900 vuotta sitten voimansa parantaa epilepsiaa, ja Jumalan valtakunnan kuninkaana hän tulee pian käyttämään parantamisvoimaansa kaikkien, epileptikkojenkin, hyväksi.