Onko Jumalalla sijaa avioliitossasi?

AVIOLIITTO on enemmän kuin vain kahden vastakkaista sukupuolta olevan liitto. Siihen sisältyy monia tärkeitä puolia. On otettava huomioon tunneperäiset ja uskonnolliset tekijät samoin kuin yhteiskunnalliset, virkistäytymiseen liittyvät, älylliset ja taloudelliset näkökohdat.

Alussa Jehova Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Ja niin Jumala loi Eevan ja toi hänet Aadamin luo. Siitä lähtien piti paikkansa sääntö: ”Mies luopukoon isäntänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” Avioliittoon voidaan hyvin soveltaa viisaan kuningas Salomon sanat: ”Kahden on parempi kuin yksin.” – 1. Moos. 2:18, 24; Saarn. 4:9.

Kahden on tosiaan parempi kuin yksin, mutta jotta nämä kaksi pysyisivät lujasti ja onnellisesti yhdistyneinä avioliitossa, niin ulkopuolinen apu on ilmeisesti tarpeen. Tämä voidaan nähdä onnettomien ja rikkoutuneiden avioliittojen suuresta määrästä. Ne, jotka ovat tehneet tutkimuksen tilanteesta Yhdysvalloissa, sanovat, että vaikka kaikki solmivat avioliiton toiveenaan onnellisuuden saavuttaminen, niin heidän mahdollisuutensa siihen ovat paljon pienemmät kuin 50 prosenttia. Joissakin maissa tapahtuu yksi avioero jokaista kolmea avioliittoa kohti ja joissakin kaupungeissa jokaista kahta avioliittoa kohti!

Koska avioliitossa on nykyisin monenlaista painetta, lainsäätäjät tekevät avioeron saamisen aina vain helpommaksi. New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa on pidetty vuosikymmenien ajan vain aviorikosta perusteena avioerolle, mutta nyt siellä myönnetään eroja lukuisilla muilla perusteilla. Ja Kaliforniassa ainoa avioerolle vaadittava peruste on toisen osapuolen tai molempien halu purkaa avioliitto ”sovittamattomien erimielisyyksien” vuoksi. – Time, 12.1.1970.

Miksi?

Sattuvasti on sanottu, että onnettomien ja rikkoutuneiden avioliittojen pääsyynä ovat ihmisen heikkoudet ja itsekkyys, joista erityisesti on esimerkkinä tunne-elämän kypsymättömyys. Kahden tunne-elämältään epäkypsän ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet aiheuttavat varmasti toisessa ärtymystä. Sellainen kypsymättömyys ilmenee siinä, että henkilö haluaa pitää koko ajan oman päänsä, haluaa jotakin ilmaiseksi (esimerkiksi pelaamalla uhkapeliä), turvautuu alkoholiin pettymysten hyvittämiseksi tai antautuu irstaaseen käytökseen tai vapaisiin suhteisiin. Elatuksen ansaitsemiseen liittyvä paine myös edistää välien rikkoutumista, samoin kuin kaupallisuuskin, joka houkuttelee ihmisiä elämään yli varojensa.

Ja niin ironiselta kuin saattaakin tuntua, kuitenkin pitää paikkansa se, että juuri ne seikat, jotka voivat luoda niin paljon onnellisuutta avioliittoon – sukupuolien väliset eroavuudet – voivat, jos niihin suhtaudutaan väärin, aiheuttaa avioliittoon vaikeuksia jopa siinä määrin, että se purkautuu. Esimerkiksi mies todennäköisemmin suhtautuu asioihin järkiperäisesti ja johdonmukaisesti, kun taas nainen on taipuvaisempi suhtautumaan asioihin tunteellisesti.

Keskivertomiehelle sukupuolisuhteet ovat vallitsevampi näkökohta, kun taas keskivertonaiselle muut näkökohdat todennäköisesti ovat tärkeämpiä. Valaiseva esimerkki on tapaus, jolloin patriarkka Juuda, Jaakobin poika, oli suhteissa miniänsä kanssa. (1. Moos. 38:1–26) On sanottu – eikä niinkään vastoin totuutta – että mies osoittaa kiintymystä saadakseen ’seksiä’ ja nainen antaa ’seksiä’ saadakseen osakseen kiintymystä ja rakkautta. Siksi sanotaan myös, että mies ostaa kodin, jotta hänellä olisi vaimo, kun taas nainen ottaa miehen, jotta hänellä olisi oma koti. – 1. Kor. 7:1, 2.

”Kolmisäinen lanka”

Avioliiton onnistumiselle on tärkeää, että aviopuolisot haluavat miellyttää toisiaan, mutta se ei riitä. Jotain muutakin tarvitaan. Me luemmekin: ”Kolmisäinen lanka [ei] pian katkea.” (Saarn. 4:12) Avioliitosta tulee kolmisäinen lanka, kun siihen otetaan mukaan Jumala. Miten se tapahtuu? Siten, että avioliittolupaukset tehdään Jumalan läsnä ollessa ja että aviopuolisot tunnustavat velvollisuudekseen kaikkina aikoina miellyttää Häntä, avioliiton alullepanijaa.

Tämän asian todenperäisyyden tunnustavat jopa kasvattajat ja yliopistojen professorit, jotka ovat kiinnostuneita avioliiton ongelmista. Niinpä F. Alexander Magoun, joka on useiden kymmenien vuosien ajan luennoinut korkeakoulujen opiskelijoille kautta Yhdysvaltojen, omistaa rakkautta ja avioliittoa käsittelevän kirjansa viimeisen luvun aiheelle ”Uskonto kotona”. Hän sanoo: ”Elämää ja uskontoa ei voida erottaa toisistaan . . . Tosi uskonto on välttämättömän tarpeellinen elämän onnellisuudelle ja täyteläisyydelle . . . Jokaisella aineellisella ongelmalla on aina hengellinen puoli, ja oikea aineellinen ratkaisu on mahdoton, ennen kuin on saatu selville ne hengelliset periaatteet, joille tuo ratkaisu voidaan perustaa.”

Jokseenkin samaan tapaan sosiologi J. D. Unwin on huomauttanut, että ’puolisoiden täytyy yhdessä olla uskollisia jollekin itsensä ulkopuolella olevalle tarkoitukselle, jota he pitävät lopulta tärkeämpänä kuin edes itseään tai suhdettaan’, jotta avioliiton kaikki mahdollisuudet toteutuisivat. Jehova Jumalan palvelus varaa juuri sellaisen tarkoituksen antautuneille kristityille.

Jumalan miellyttäminen rakastamalla lähimmäistään

Jumalan ottaminen mukaan avioliittoon miellyttämällä häntä merkitsee hänen Sanassaan Raamatussa olevien käskyjen pitämistä. Se käskee: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Naimisissa olevien lähin lähimmäinen on heidän oma puolisonsa. Heidän täytyy myös soveltaa keskinäiseen suhteeseensa Jeesuksen seuraavat sanat: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Miten suuresti avioliittoa lujittaakaan näiden käskyjen soveltaminen! – Mark. 12:31; Luuk. 6:31.

Aviopuolisot ovat luvanneet rakastaa toisiaan. Miten rakkaus toimii? Jumalan sana kertoo meille: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.” Ilmeisesti mitään aviosidettä ei voitaisi katkaista, jos näitä Jumalan käskyjä noudatettaisiin. – 1. Kor. 13:4–8.

Koska aviopuolisot ovat epätäydellisiä, he toisinaan rikkovat toisiaan vastaan. Jälleen auttaa Jumalan henkeytetty neuvo: ”Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Raamattu kehottaa myös kristittyjä kehittämään Jumalan hengen hedelmää, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus [usko, Um], sävyisyys, itsensähillitseminen”. Avioliittoa varmasti vahvistaa se, että yritetään olla hyviä kristittyjä, sillä silloin Jumala tulee siihen mukaan. – Ef. 4:32; Gal. 5:22.

Avioliittoa hallitsevat Jumalan periaatteet

Jumala, joka pani alulle avioliiton, tarkoitti, että se olisi suuri siunaus ja suuren onnellisuuden lähde. Mutta nämä tarkoitukset voivat toteutua vain, jos pidetään kiinni hänen antamistaan avioliittoa koskevista säännöksistä. Ne esittävät selvästi kummankin puolison osan.

Aviomiehen tehtävä on käyttää johtoasemaansa rakkaudellisella tavalla: ”Mies on vaimon pää.” (1. Kor. 11:3) Perhe on pienoisjärjestö, ja jokaisella järjestöllä täytyy olla johto, jotta se säilyisi ja toteuttaisi tarkoituksensa. Kypsä mies on henkisesti, fyysisesti, tunneperäisesti ja biologisesti sopiva ottamaan johdon perheessä.

Tämä ei kuitenkaan millään tavoin oikeuta aviomiestä olemaan itsekäs, riippumaton diktaattori. Ei suinkaan! Se merkitsisi Jumalan sivuuttamista, sillä hän neuvoo: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, . . . Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” Yksi suurimmista esimerkeistä epäitsekkään rakkauden osoittamisessa on Kristuksen antama esimerkki, jota aviomiesten tulee noudattaa. – Ef. 5:25–29.

Tätä kysymystä aviomiehen johtoasemasta ei voida sivuuttaa vanhentuneena ja vanhanaikaisena. Johtoasema on Jumalan miehelle säätämä perintö.

Jotkut haluaisivat perheen toimivan demokraattisesti, jolloin kaikki sen jäsenet äänestäisivät tavasta, jolla sen pitäisi toimia. Mutta tämä ei ole lainkaan Luojan tarkoitus! Yksi Amerikan huomattavimmista kasvattajista, Elton Trueblood, sanoo: ”Vain silloin kun avioliiton molemmat osapuolet täysin hyväksyvät Raamatun luomiskertomuksessa ilmaistun miehen johtoaseman tunnustamisen, ymmärretään ei ainoastaan miehuuden vaan myös naisellisuuden tosi arvokkuus.” – The Recovery of Family Life, s. 89.

Vielä sattuvammat ovat kaikilla viidellä mantereella avioliiton ongelmia tutkineiden David ja Vera Macena sanat:

”Kaikkia ei voida kohdella samanvertaisina, koska he eivät itse asiassa ole samanvertaisia. Mies ja nainen voivat olla samanvertaisia ihmisinä yhteiskunnassa. Mutta aviomiehenä ja vaimona, kun he täyttävät tehtäväänsä miehenä ja naisena avioliitossa, he ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan; käsite samanvertaisuudesta on tässä merkityksetön. Vanhemmat ja lapsi eivät yksinkertaisesti voi olla samanvertaisia, koska lapsi tarvitsee vanhempiensa suojelevaa arvovaltaa saadakseen turvallisuutta, jota ilman hän ei voi terveesti kasvaa aikuiseksi.

”Me alamme sen vuoksi lännessä havaita, että heikentämällä miehen arvovaltaa perheessä me emme ainoastaan tuota vahinkoa hänelle vaan vahingoitamme myös jokaista muuta. Vaimo ei voi toimia naisen osassaan, jos hänen aviomieheltään riistetään hänen miehen osansa. Perheryhmä ei voi toimia perheenä, jos sen luonnollinen pää pannaan viralta.

”Länsimaisissa avioliitoissa syntyy monia vaikeuksia, koska aviomiehen ja vaimon keskinäinen vuorovaikutus on pois tasapainosta. Jollei aviomies voi enää olla osassaan johtajana ja aloitteentekijänä, niin ei vaimokaan voi toimia omassa asemassaan.” – Marriage: East and West (1960), s. 297.

Ylläpitämällä Raamatun esittämää aviomiehen johtoasemaa nämä henkilöt myös ylläpitävät osaa, jonka se antaa naiselle ja joka on biologisesti yhtä järkevä. Naisen Jumalalta saama osa äitinä vaatii oman hintansa samalla kun se on epäilemättä hyvin antoisa. Hänen elimistössään kuukausittain tapahtuvat vaihtelut, raskaus, lastensynnyttäminen, lastenhoito ja jälkeläisistä huolehtiminen korostavat kaikki hänen tarvitsevan turvallisuutta, jota hänen aviomiehensä voi varata. Asianmukainen huolenpito pienokaisen jokaisesta tarpeesta (tunneperäisestä, henkisestä ja fyysisestä) vaatii hyvin hellää, herkkää ja naisellista luonnetta, aivan päinvastaista kuin on hyökkäävä miehekäs luonne.

Luoja on todella viisaana ja rakkaudellisena määrännyt, että vaimon tulee olla alamainen aviomiehelle ja isälle. Itse asiassa vain siten, että vaimo on alistuvainen, hänen miehensä voi rakastaa häntä niin kuin hän rakastaa omaa ruumistaan, sillä hänen oma lihansa on alamainen hänelle. Siksi Jumalan sana käskee: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.” Ja jälleen: ”Vaimo kunnioittakoon [syvästi, Um] miestänsä.” Kun sekä aviomies että vaimo toimivat Jumalan määräämässä osassaan, avioliitto lujittuu. – Ef. 5:22–33.

Naiset, jotka yrittävät kilpailla miesten kanssa ja vallata miehen osan ja toimia siinä, toimivat todellisuudessa vastoin omia etujaan. He kieltävät oman naisellisuutensa. Mies on tosin luonnostaan johtaja ja hyökkäävä, mutta eikö rakastava aviomies ja isä käytä noita ominaisuuksia vaimonsa ja lastensa eduksi? Niinpä eräs johtava naispsykoanalyytikko ja kirjailija New Yorkin kaupungissa sanoi keskustellessaan naisten kanssa heidän avio-ongelmistaan mm. seuraavaa: ”Naisten täytyy oppia kiittämään Jumalaa päivittäin miestensä suunnattomasta energiasta ja tarmosta.”

Aviosidettä vahvistaa myös se, mitä Jumala sanoo Sanassaan aviosuhteen intiimeistä piirteistä: ei aviomiehellä eikä vaimolla ole yksinomaista valtaa omaan ruumiiseensa, vaan kummallakin on oikeus toisen ruumiiseen sukupuolisten perustarpeitten tyydyttämiseksi. (1. Kor. 7:3–7) Aviomiestä ja vaimoa neuvotaan myös rajoittamaan sukupuolinen kiinnostuksensa toisiinsa; ainoa peruste avioerolle, johon liittyy oikeus mennä uudelleen naimisiin, on aviopuolison uskottomuus. – Matt. 19:4–6, 9.

Vaeltaminen Jumalan kanssa

On vielä yksi tapa, jolla Jumalalla voi olla sijaa avioliitossasi niin, että se lujittuu, ja se on se, että sekä aviomies että vaimo ’vaeltavat Jumalan kanssa’. (Miika 6:8, Um) Mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, että omaa merkityksellisen suhteen Jumalaan. Tämä ilmenee siinä, että asianomainen turvautuu Jumalaan kaiken aikaa viisauden ja voiman saamiseksi ja varsinkin siinä, että hän usein puhuu Jumalalle rukouksessa. Se merkitsee Mooseksen kaltaisena olemista, joka ”koska . . . ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, . . . kesti”. Se merkitsee sitä, ettei ’murehdi mistään, vaan kaikessa saattaa pyyntönsä rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi’. – Hepr. 11:27; Fil. 4:6.

On totta, että ”kahden on parempi kuin yksin, sillä . . . jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa.” Mutta vielä parempi on ”kolmisäinen lanka”, sillä se ei ”pian katkea”. Se, että Jumala on kolmas säie avioliittolangassasi, voi auttaa sinua enemmän kuin mikään tai kukaan muu siinä, että avioliittosi on kuin kolmisäinen lanka, vahva – ja myös onnellinen. – Saarn. 4:9–12.

[Alaviitteet]