Mihin rahasi on menossa?
KAIKKIALLA maailmassa lähes kaikki hinnat nousevat jatkuvasti. Tätä kutsutaan inflaatioksi. Vaikka sitä on esiintynyt ennenkin, niin sen mittavuus ja nopeus ovat uutta.
Miten vakavana pulmana sitä pidetään? Julkaisussa Money & Credit (Raha ja luotto) sanottiin äskettäin: ”Inflaatio on pääasiallisin ongelma, ongelma, joka saa kaikki muut menettämään merkityksensä. Jos sen sallitaan riehua nykyistä menoaan, se voi helposti tuhota tämän ja jokaisen muun demokraattisen yhteiskunnan hauraan rakenteen.”
Tilanteen tekee niin vakavaksi se, että koskaan aikaisemmin historiassa koko maailma ei ole joutunut sellaisen inflaation pyörteeseen samanaikaisesti. Ja viime vuosina hintojen kohoaminen on monissa maissa entisestään kiihtynyt.
Tämä merkitsee sitä, että saat rahallasi aina vain vähemmän. Ja ihmisille, joilla on verrattain kiinteät tai alhaiset tulot, se merkitsee kasvavaa onnettomuutta. He havaitsevat olevansa kykenemättömiä lisäämään tulojaan kylliksi pysyäkseen inflaation tasalla. Niinpä heidän elintasonsa laskee.
Asiantuntijat huolestuneita
U.S. News & World Report -lehti sanoi inflaation nopeudesta: ”Neljännesvuosisataan . . . hinnat eivät ole kohonneet niin nopeasti niin pitkään.” New York Times -lehti lisäsi:
”Jos yhdysvaltalaiset kuluttajat ovat ärsyyntyneitä yli 8 prosentin inflaatiosta, niin harkitsehan japanilaisia. . . . Japanin nykyiset tukkuhinnat ovat kohonneet 16 prosenttia ja kuluttajahinnat 13 prosenttia viime vuoden tasosta. . . .
”Joissakin Etelä-Amerikan maissa inflaation suuruus on ollut runsaasti yli 100 prosenttia. Suhteellisen vakaassa Perussa hinnat ovat kohonneet noin 12 prosenttia vuodessa kahden viime vuoden aikana.”
Vuoden 1973 elokuussa Yhdysvaltain hinnat kohosivat eniten 26 vuoteen. Koska Yhdysvallat on länsimaitten talousjärjestelmän tärkein perustus, asiantuntijat ovat kaikkialla maailmassa erittäin huolissaan sitä kohdanneen inflaation seurauksista.
Maailman inflaation aiheuttamat tuhot saivat afrikkalaisen Sambian pankin johtajan nimittämään maailman rahajärjestelmien tulevaisuutta ”kolkoksi”. Myös Nigerian Daily -lehti pani merkille maailman talouden kaaoksen ja kehotti Afrikan maita ’perustamaan oman valuuttajärjestelmänsä, jotta ne välttäisivät maailman rahakriisin aiheuttamat menetykset’.
Miksi nykyään on vallalla tällainen maailmanlaajuinen inflaatio? Tähän erittäin mutkikkaaseen tilanteeseen on useita syitä. Taloustieteilijä Milton Friedman kirjoitti äskettäin Newsweek-lehdessä, että jotkut näistä syistä ovat: ”Rahaa valmistetaan liikaa, hallitukset kuluttavat liikaa” ja hallitukset puuttuvat liikaa talouselämään. Monet maat kuluttavat nykyään enemmän rahaa kuin ne ansaitsevat. Ne velkaantuvat kaiken aikaa varustelu- ja sotamenojen, yhteiskunnan kustantamien palvelujen ja kaiken muun haluamansa tähden. Maksaakseen laskunsa niiden täytyy lainata rahaa tai valmistaa sitä setelipainoissaan. Lisäksi yksityiset kansalaisetkin ovat ottaneet valtavia lainoja. Mutta kun kaikella tällä ylimääräisellä rahalla yritetään ostaa tuotteita ja palveluksia, niin seurauksena on ollut hintojen kohoaminen.
Mitä on tehtävissä tilanteen korjaamiseksi? On kiinnostavaa tarkastella, mitä yhä useammat asiantuntijat nykyään sanovat.
”Menossa kohti romahdusta”
Vuoden 1973 lopulla New York Times -lehdessä oli seuraava otsikko: ”Euroopan noususuhdanteisen talouden pelätään olevan menossa kohti romahdusta.” Suunnilleen samoihin aikoihin U.S. News & World Report -lehti sanoi: ”Monet pankkiirit, taloustieteilijät ja poliitikot pelkäävät kaikkialla Euroopassa, että hallitukset menettävät palkka- ja hintakierteen hallinnan ja että valloilleen päässyt inflaatio johtaa taloudelliseen katastrofiin.”
Vain muutama vuosi sitten näin synkkiä ennustuksia esittäneitä taloustieteilijöitä oli vain vähän, mutta nykyään heidän määränsä jatkuvasti kasvaa. Suuren pohjoisamerikkalaisen valuuttapörssin johtaja Nicholas L. Deak sanoi, että ’inflaatio tulee johtamaan maailmanlaajuiseen lamaan, joka saa 1930-luvun näyttämään kesälomalta’. Hän sanoi myös: ”Inflaatio luo noususuhdanteen, joka päättyy katastrofiin. Suuntausta ei voida muuttaa ilman suurta lamaa.”
Lontoon Financial Times -lehti sanoi lähitulevaisuuden näkymiä ”selkäpiitä karmiviksi” ja mainitsi:
”Kun Sveitsin suurimman pankin arvossa pidetty puheenjohtaja tri Schaefer varoitti äskettäin siitä vaarasta, että [maailman] koko talousjärjestelmä ’kohtaisi järkyttävän lopun’, hän ei liioitellut.
”Hän pelkästään ilmaisi huolestuneisuuden, jota kansainvälisen näyttämön maltillisimmatkaan tarkkailijat eivät enää helposti pysty torjumaan – sen, että . . . inflaatio on nyt saavuttanut sen kohdan, josta mikään ei voi estää sitä tuhoamasta täysin maailman rahajärjestelmän perustaa ja aiheuttamasta seurauksia, jotka ovat liian kauhistavia harkittaviksi.
”Tri Schultz, kansainvälinen raha-asiain kronikoitsija, ilmaisee tilanteen kiertelemättä sanoessaan uusimmassa uutiskirjeessään, että . . . ’Raha tekee kuolemaa’.”
Ison-Britannian parlamentin jäsen sir Henry d’Avigdor-Goldsmid, pankkiiri, jota London Sunday Telegraph -lehti heinäkuun 22. päivän numerossaan 1973 kuvaili ”maltillisen varovaisuuden perikuvaksi”, varoitti:
”Kun Vesuvius purkautui, Pompejin asukkaat luultavasti keskustelivat uuden yleisen kylpylän suunnitelmista. Se oli heille epäilemättä hyvin tärkeä asia, mutta he olivat täysin tietämättömiä siitä kuoleman ja tuhon pilvestä, joka oli laskeutumaisillaan heidän päälleen . . .
”Me tulemme kohtaamaan jotakin Vesuviuksen purkausta vastaavaa. Kaikkialla maailmassa kuluneina 18 kuukautena tapahtunut hintatason nousu on jotakin sellaista, mikä aiheuttaa lopun suurelle osalle läntistä maailmaa sellaisena kuin me sen tunnemme.”
Voidaanko suuntaus muuttaa?
Jos siis hillitsemätön inflaatio aiheuttaa tuhon, voidaanko se pysäyttää? Onko realistista toivoa, että niin käy?
Saatavissa olevat tiedot eivät ole lohdullisia niille, jotka luottavat liiaksi rahaan. Esimerkiksi New York Times -lehti sanoi Yhdysvaltain inflaatiosta:
”Yhdysvaltain talouselämän nykyinen nopea inflaatio . . . on asiantuntijoille suuressa määrin salaisuus . . .
”Hallituksessa tai sen ulkopuolella tuskin oli taloustieteilijää, joka olisi kuvitellut viimeisten kolmen tai neljän kuukauden inflaatiokehitystä niin nopeaksi kuin se on osoittautunut.”
Asiantuntijat eivät siis ole nähneet ennalta viime aikojen tapahtumia. Ja vielä pahaenteisempi on se seikka, että jotkut heistä eivät usko voitavan tehdä paljoakaan inflaation suhteen tänä myöhäisenä ajankohtana. Lontoon Financial Times -lehti huomautti:
”Se seikka, että raha-asiain johtajiksi väitetyt käyttäytyvät lähes kaikkialla, ikään kuin he näkisivät pulman kasvaneen liian suureksi, jotta he voisivat käydä siihen käsiksi erikseen tai yhdessä, tähdentää väistämättömästi näitä selkäpiitä karmivia [tulevan onnettomuuden merkkejä].”
U.S. News & World Report -lehti mainitsi samansuuntaisesti: ”Maailman raha-asioita koskevien näkymien herättämä avuttomuuden ja huolestuneisuuden tunne näyttää tarttuneen Yhdysvaltain ja Euroopan huomattavimpiin pankkiireihin.” Kansainvälinen järjestelypankki on varoittanut, että maailman inflaation loppu ei häämötä. Yhdysvaltalainen talouselämän julkaisu Economic Education Bulletin ilmoitti:
”Olipa maa, jossa inflaatiota esiintyy, miten voimakas ja vauras tahansa, tämä aluksi salakavala ilmiö voi lopulta tuhota sen talousjärjestelmän ja turmella kansan moraalin.
”Ihmiskunta on kokenut sen säännönmukaisesti kaikkina muistiin merkityn historian vuosisatoina tähän päivään saakka ilman yhtäkään poikkeusta.” (Kursivointi meidän)
Ajatteletko, että meidän aikamme, joka kokee ensimmäisen näin mittavan maailmanlaajuisen inflaation, olisi poikkeus tuosta säännöstä?
Harkitsehan myös tätä: London Sunday Telegraph -lehden eräässä pääkirjoituksessa P. Worsthorne sanoi, että inflaatio ”edustaa ihmisen ahneuden ja itsekkyyden niin alkukantaisia ja perustavaa laatua olevia vaistoja, että se koettelee terveen järjen rajoja”. Tämä huomioija sanoi edelleen:
”Voisiko olla niin, että inflaatio on myös pahuuteen juurtunut joukkohulluuden muoto, jota ei voida parantaa ja valvoa taloudellisen järjenmukaisuuden ja poliittisen tervejärkisyyden avulla yhtään sen paremmin kuin natsismikaan oli parannettavissa ja valvottavissa kansainvälisen diplomatian tavanomaisin hoitomenetelmin? . . .
”Kun puhuu kahden kesken sellaisten kanssa, jotka ovat perillä näistä asioista, heidän inflaation aiheuttamasta uhkasta esittämänsä kuvaus on niin synkkä ja pahaenteinen, lähes siinä määrin apokalyptinen, että se antaa ymmärtää inflaation parantamisen vaativan todella tuskallisia lääkkeitä.”
Uskotko maailman johtajien voivan muuttaa nykyään niin ilmeisen itsekkään ja ahneen ihmisluonnon? Ajatteletko heidän voivan onnistua siinä tarvittavassa maailmanlaajuisessa mitassa? Ei ole mitään todisteita siitä, että nykyiset ihmisjohtajat toimisivat siten nyt – tai tulevaisuudessa.
Synkkiä muistoja
Suuri tehtailijoita edustava liike kirjoitti asiakkailleen vuoden 1973 lopulla ja palautti heidän mieleensä sen, että nykyinen inflaatio ”muistuttaa valitettavasti vuoden 1929 inflaatiota. Siihen liittyy myös toinen piirre, joka ilmeni vuonna 1929, nimittäin hallituksia kohtaan osoitetun uskon puute.”
On myös kiinnostavaa palauttaa mieleen se, että esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotetaan uutta paperirahaa nopeammin kuin ennen suurta lamakautta. Muissa maissa on tehty samoin, kuten The Wall Street Journal -lehti totesi: ”Kansainvälisen valuuttarahaston numerotiedot osoittavat, että kymmenien valtioitten rahavarat lisääntyvät nykyään vuosittain kaksinkertaisella nopeudella. Sellaiset nopeudet herättävät huomiota erityisellä kohtuuttomuudellaan.”
Älä suinkaan ajattele, että nämä rahajärjestelmien romahdusta koskevat huolen ilmaukset ovat vain pelkkiä ajatuksia tai mielipiteitä. Sellainen romahdus on tapahtunut yhä uudelleen monissa maissa. Eri kerroilla se on johtanut anarkiaan, jyrkkiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, diktatuuriin tai jopa sotaan.
Esimerkiksi elokuussa 1922 Saksan setelistö oli 252 miljardia Saksan markkaa. Vain 15 kuukautta myöhemmin se oli kasvanut 497 triljoonaan markkaan (497, jonka perässä on 18 nollaa)! Rahaa oli siis noin kaksituhatta miljoonaa kertaa niin paljon kuin sitä oli 15 kuukautta aikaisemmin! Tämä inflaatio tuhosi Saksan valuutan. Ihmisten säästöt tehtiin mitättömiksi, talous romahti. Seurauksena oli anarkia, joka tasoitti tietä Hitlerille ja natsismille.
Samanlainen 1940-luvun lopulla tapahtunut inflaatio auttoi tasoittamaan tietä kommunistien suorittamalle manner-Kiinan haltuunotolle.
Toinen tärkeä tekijä
Kuten aikaisemmin todettiin, yksi perussyy inflaation pahenemiselle monissa maissa on se, että niiden hallitukset ovat kuluttaneet enemmän rahaa kuin ne ovat ansainneet. Mutta nyt on olemassa eräs uusi tekijä, joka pahentaa tilannetta.
Mikä se on? Se on kaikkialla maailmassa kehittynyt joidenkin perushyödykkeitten, kuten ruoan, kuitujen, energianlähteiden, mineraalien ym., puute. Tämä koko maapallolla vallitseva puute merkitsee sitä, että kasvavilla rahavaroilla voidaan ostaa suhteellisesti vähemmän sellaisia hyödykkeitä. Tästä seuraa, että jo nousussa olevat hinnat saavat lisävauhtia. New York Times -lehti huomautti siitä:
”Tämä hyödykkeitten hintojen valloilleen päässyt inflaatio ei johdu kokonaan hallituksen politiikasta; ruoan ja muiden varojen kysyntä on kasvanut maailmassa, samalla kun kaikkialla maailmassa on esiintynyt katoja ja ravintopulaa. . . .
”Ruoan ja muiden hyödykkeitten suhteen eri maiden hallitukset – Neuvostoliitto, Kiina, Japani, Brasilia ja monet muut maat – ovat suuria keinottelijoita. Koska valtiot pelkäävät ravinnon puutetta ja suoranaista nälkää, ne varastoivat ruokaa niin nopeasti kuin voivat ja yrittävät epätoivoisesti maksaa siitä enemmän kuin toiset.”
Harvardin yliopiston taloustieteilijä Otto Eckstein sanoi siitä seurannutta hyödykkeitten, erityisesti ruoan, maailmanhintojen ilmiömäistä nousua ”historialliset mitat omaavaksi taloudelliseksi onnettomuudeksi”.
On totta, että joinakin aikoina perushyödykkeitten tuotanto kasvaa riittävästi, niin että puute helpottuu väliaikaisesti. Esimerkiksi vuoden 1973 syksyn hyvät sadot helpottivat ravintotilannetta joissakin maissa.
Maailman väestö lisääntyy kuitenkin 75000000 hengellä vuodessa! Tuosta syntyneitten nettomäärästä on jo vähennetty pois vuosittain kuolleitten määrä. Maailman väestön ”räjähdysmäisen” kasvun tähden asiantuntijat ovat varmoja siitä, että perushyödykkeitten tuotannon synnyttämä ajoittainen helpotus on hyvin väliaikaista. Väestömäärän aiheuttama paine johtaa lopulta kaikkien hyödykkeitten alati kasvavaan kysyntään.
Lisäksi saatavissa olevan viljeltäväksi sopivan maan määrä on nykyään vähentymässä. Syynä ovat eroosio, maan huono hoito, kaupunkien kasvaminen sekä maanteitten, talojen, tehtaitten ja senkaltaisten rakentaminen viljelysmaan kustannuksella.
Myös se, että kehitysmaiden asukkaat haluavat paremman elintason, parempaa ravintoa, parempia vaatteita ja enemmän tavaraa ja omaisuutta, lisää perushyödykkeitten kysyntää valtavasti. Niinpä vaikka väestön määrä ei lisääntyisikään, kehitysmaitten ’kasvavat toiveet’ jännittävät saatavissa olevien varojen riittävyyden äärimmilleen. Mutta kun ne lisätään väestön jokavuotiseen huikeaan kasvuun, maapallon voimavaroihin kohdistuu suunnaton rasitus.
U.S. News & World Report -lehti sanoo tästä pahenevasta pulmasta: ”Ravinnon, polttoaineen ja muiden tuotteitten nykyinen puute antaa vain aavistaa, mitä on tulossa. . . . Asiantuntijat varoittavat, että koko maailma – ei vain tämä kansakunta – alkaa puristua maapallon voimavarojen äärirajoja vasten.”
Kaikkien näiden painetta aiheuttavien tekijöitten kehittyminen merkitsee ajan oloon tietysti sitä, että hinnat todennäköisesti muuttuvat vain yhteen suuntaan – ylöspäin.
Mihin se johtaa?
Suhteellisen vauraassa Yhdysvalloissa korkeat hinnat ja hyödykkeitten puute ovat jo johtaneet varkauksien selvään lisääntymiseen. Entistä useammin myös vanhoja ihmisiä saadaan kiinni ruokatavaraliikkeistä varastamisesta. Eräs 68-vuotias naishenkilö, joka joutui kiinni muutaman tomaatin näpistelystä, sanoi: ”Minulla ei vain ollut varaa maksaa niitä.”
Kun tällainen menettely yleistyy aikana, jota pidetään ’huipussaan olevan hyvinvoinnin’ kautena, niin mitä voidaan odottaa, kun olosuhteet tulevat entistä vaikeammiksi? P. Worsthorne sanoi London Sunday Telegraph -lehden kirjoituksessa: ”Ollakseni ehdottoman suora, pelkään, että tämä maa [Iso-Britannia] on kaikkien muiden teollisuusmaiden tavoin siirtymässä julmien poliittisten levottomuuksien ja jännityksen aikaan, kun ihmismassat . . . alkavat kärsiä tai luulevat alkavansa kärsiä siitä, että niiden elintaso laskee.”
Aavistus siitä, mihin tilanne saattaa johtaa, voidaan saada Intian tapahtumista. Sikäläinen konservatiivinen Times of India -lehti sanoi tuosta maasta: ”Kaikkialla on merkkejä kiistoista ja levottomuudesta: nuorten keskuudessa, tehtaissa ja pelloilla työskentelevien keskuudessa ja, mikä pahaenteisintä, niiden keskuudessa, jotka johtavat hallitusta.” Intian hallitus on myöntänyt, että maa on kohdannut itsenäisyyden aikansa pahimman taloudellisen kriisin.
Yhdysvaltalaisten keskuudessa on New York Times Magazine -lehden mukaan inflaation synnyttämää ”kasvavaa turhautuneisuutta”. Lehti lisäsi: ”Yhteiskunnan järjestystä ja tasapainoa kohdanneet kaikki vastoinkäymiset, kaikki kriisikohdat, kaikki uhkat juontuvat samasta lähteestä – kroonisesta inflaatiosta, joka synnyttää yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta yhtä nopeasti kuin kuumevirus. . . . köyhät ja iäkkäät ovat kuumeen ensimmäisiä uhreja mutta eivät viimeisiä. Katkera yhteiskunnallinen jännitys on inflaation yksi varma seuraus.”
Useimpien maailman maitten talous on siksi suurissa vaikeuksissa inflaation tähden. Se seikka, että inflaatio jatkuu kaikkialla maailmassa samanaikaisesti niin hellittämättömänä ja ankarana, on todella ainutlaatuista historiassa – ja myös erittäin merkityksellistä.
Varoittavia merkkejä
Se, mitä nykyään tapahtuu maailman talouselämässä kaikkialla, on selvä, etukäteen saatu varoitusmerkki siitä, että me lähestymme maan päällä nykyään vallitsevien talousjärjestelmien loppua. Vaikka joidenkin hallitusten tilapäiset toimenpiteet saattavat joksikin ajaksi pysäyttää suuntauksen tai jopa muuttaa sen päinvastaiseksi, niistä ei aikaa myöten ole hyötyä. Miksi ei? Siksi että maailman nykyiset olosuhteet, myös sen taloudellinen epävarmuus, tarjoavat erehtymättömän todisteen siitä, että koko maailmanjärjestelmä eikä vain talouselämä on tullut lopun aikaansa. Talouselämän uhanalaisuus on vain yksi niistä monista ongelmista, jotka täyttävät ihmiset pelolla. Se, mitä Jeesus Kristus ennusti asiainjärjestelmän ”viimeisistä päivistä”, täyttyy totisesti paraikaa: ”Ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, . . . Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.” – Luuk. 21:25, 26.
”Viimeisten päivien” ennustettiin huipentuvan ”suureen ahdistukseen, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:21) Tuo ahdistus puhdistaa maan niistä taloudellisista tekijöistä, jotka ovat tuottaneet ja jatkuvasti tuottavat vaikeuksia miljoonille ihmisille. Itse asiassa kaikki ihmishallitukset ja niiden rahajärjestelmät korvataan yhdellä hallituksella – vanhurskaalla hallinnolla, joka on itsensä uhranneen Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen käsissä. – Jes. 9:5, 6; Dan. 2:44.
Kun ”suuri ahdistus” iskee, maailman rahajärjestelmistä vakaimmatkaan eivät kykene ostamaan suojaa. Tilanne on silloin oleva samanlainen, kuin se oli Juudan ja Jerusalemin asukkailla seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Profeetta Hesekiel ennusti heistä:
”Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä.” – Hes. 7:19.
Vaara, missä havaitsemme olevamme, on siis paljon vakavampi kuin kaikkien maiden valuuttojen romahdus. Raamatun ennustus osoittaa selvästi, että nykyään elävä sukupolvi on kohtaava vertaansa vailla olevan ”suuren ahdistuksen”, jolloin ainoastaan hyväksytyllä asemalla Jumalan edessä on todellista arvoa. (Matt. 24:34) Ihmisten tulisi sen tähden kaikkialla ajatella vakavasti sitä, mitä he voivat tehdä jäädäkseen eloon tuossa tuhossa. Pyritkö suorittamaan erinomaisia töitä Luojan edessä, niin että voisit päästä niiden joukkoon, jotka kätketään hänen vihansa päivänä?
Kun otetaan huomioon se, mikä varmasti tulee, niin ne, jotka panevat luottamuksensa nykyään rahaan ja rakentavat elämänsä sen ympärille Jumalan tahdon tekemisen kustannuksella, ainoastaan pettävät itseään. Jumalan varma lupaus kuuluu: ”Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.” – Sananl. 11:28.
[Huomioteksti s. 5]
’MIKÄÄN EI VOI PYSÄYTTÄÄ INFLAATIOTA’
Inflaatio on nyt saavuttanut sen kohdan, josta mikään ei voi estää sitä tuhoamasta täysin maailman rahajärjestelmän perustaa ja aiheuttamasta seurauksia, jotka ovat liian kauhistavia harkittaviksi. – Lontoon ”Financial Times”.
[Kaavio s. 6]
USA:n strategisten metallien varastot (tonneja)
(Ks. painettu julkaisu)
1965 1972 Vähennys
Alumiini 1717000 1157000 32 prosenttia
Kupari 907000 235000 74 prosenttia
Nikkeli 191000 35000 81 prosenttia
Tina 265000 228000 14 prosenttia
Sinkki 1284000 943000 26 prosenttia
Metallien kasvava puute nostaa hintoja. Maailman suurimman kuluttajan, Yhdysvaltojen, strategiset varastot ovat pienentyneet
[Kuva s. 4]
ONKO INFLAATIO VESUVIUKSEN KALTAINEN?
Eräs Ison-Britannian parlamentin jäsen varoitti siitä, miten vaarallista on olla välinpitämätön inflaation suhteen ja vertasi sitä joidenkuiden Pompejin asukkaitten Vesuviuksen purkautuessa ilmaisemaan huolettomuuteen
[Kuva s. 7]
Monet asiantuntijat sanovat, että vaikka puute ja korkeat hinnat hellittäisivätkin tilapäisesti otettaan kansoista, niin maailman väestön lisääntyminen ”räjähdysmäisesti” 75 miljoonalla hengellä vuodessa tekisi huojennuksen pian mitättömäksi