Hormonit lääkkeinä

”DENVERILÄINEN naishenkilö synnytti kuutoset.” Näin kirjoitti New York Times -lehti etusivun otsikossaan 18. syyskuuta 1973. Kirjoituksessa oli kuvia hymyilevästä isästä ja äidistä. Mikä oli syynä näiden kuutosten syntymiseen? Hormoniruiskeet!

Äiti oli tullut hedelmättömäksi synnytettyään pojan neljä vuotta aikaisemmin. Hänen lääkärinsä kokeili erilaisia hormonihoitoja, ja lopulta vaihdevuotensa ohittaneiden naisten virtsan aineosista valmistetut ruiskeet tekivät naisen jälleen hedelmälliseksi. Ruiskeitten sivuvaikutuksena oli kuitenkin se, että hänen painonsa kohosi 59 kilosta 89 kiloon juuri ennen kuutosten ennenaikaista syntymistä.

Hedelmättömien naisten auttaminen tulemaan jälleen hedelmällisiksi on vain yksi niistä monista tavoista, joilla lääkärit käyttävät hormoneita nykyään. Eikä tämä ole lainkaan hämmästyttävää, kun tiedämme, että kaikki elimistön biologiset toiminnat ovat ainakin osittain hormonien valvonnassa. Koska sinua tai sukulaistasi tai läheistä ystävääsi saatettaisiin kehottaa ottamaan hormonivalmisteita lääkärin valvonnassa, niin sinun on hyvä tietää hormoneista jotakin. Silloin voit paremmin ymmärtää asiaan liittyvät tekijät ja tehdä viisaan ratkaisun.

Mitä ne ovat?

Ihmisen hormonit ovat elimistösi luonnostaan erittämiä kemiallisia aineita. Kun niiden eritys on tasapainossa, ne vaikuttavat tärkeällä tavalla herkkään ihmiselimistöön. Hormoneilla on esimerkiksi erittäin tärkeä osa elimistön auttamisessa mukautumaan ympäristön muutoksiin, mikä on usein välttämätöntä elossa säilymiseksi. Niinpä ruumiin lämpötilan täytyy pysyä 37 asteen tienoilla, vaikka ruumiin ulkopuolinen lämpötila saattaa vaihdella –68 asteesta +55 asteeseen Celsiusta. Toisaalta raskaassa työssä kehittyy niin paljon lämpöä, että ellei ruumiissamme olisi jäähdytysjärjestelmää, lihaksemme kirjaimellisesti paistuisivat. Tällaista elimistön sisäisen tasapainon ylläpitoa, joka on riippumaton ympäristön muutoksista, kutsutaan homeostaasiksi.

Elimistön homeostaasiin vaikuttavat muiden tekijöitten ohessa hormonit, joka sana kirjaimellisesti merkitsee ’kiihdyttäjiä’ tai ’herättäjiä’. Ne ovat äärimmäisen voimakkaita pieniä alkuaine- tai yhdistehitusia, joita tarvitaan tehtäviinsä mielikuvituksellisen pienet määrät. Miten pienet määrät niitä sitten tarvitaan? Jotkin hormonierät ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi yhteen grammaan 100 miljoonaa!

Yleisesti tiedetään, että hormoneja valmistuu ihmisruumiin kahdeksassa umpirauhasessa. Nämä rauhaset ovat aivolisäke, kilpirauhanen, lisäkilpirauhaset, lisämunuaiset, kateenkorva, käpylisäke, Langerhansin saarekkeet (haimassa) ja sukupuolirauhaset. Mutta yhtä tunnettu ei ole se tosiasia, että hormoneja tuottavat myös monet muut elimet ja ruumiin osat. Niinpä hypothalamus-niminen aivojen osa erittää useita hormoneja, jotka panevat alulle aivolisäkkeen ja muiden umpirauhasten hormonien valmistuksen ja vaikuttavat moniin aineenvaihdunnan tapahtumasarjoihin. Myös ohutsuoli, munuaiset ja erityisesti raskaana olevien naisten istukka erittävät hormoneja.

Jotta ruumiin eri elimet toimisivat sopusointuisesti, niiden täytyy olla yhteydessä toisiinsa. Tärkein välikappale sanomien lähettämiseksi elimestä toiseen on hermosto. Toinen välikappale on hormonijärjestelmä. Hermojen voitaisiin sanoa toimivan puhelimen tavoin. Puhelinjärjestelmässä tarvitaan kummassakin päässä liittymä ja niiden välillä johto, jota pitkin sanoma tai sysäys kulkee, ja sama pitää paikkansa hermoista. Esimerkiksi ihossa on pienen pieniä tuntokeräsiä, jotka aistivat lämpöä, kylmää ja kipua ja välittävät aistimukset aivoihin.

Hormoneja taas on verrattu radioon. Radioasema lähettää sanomiaan kaikkiin suuntiin, ja sanomien vastaanottamiseksi tarvitaan vastaanotin, joka voidaan virittää sen aallonpituudelle. Samoin on hormonien vaikutuksen laita. Hormoneja tuottavat rauhaset tai elimet lähettävät niitä ruumiin kaikkiin soluihin veren mukana, mutta ne vaikuttavat ainoastaan niihin soluihin, joissa on erityiset vastaanottimet kyseisiä hormoneja varten. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että geeneillä on tärkeä osa näissä reaktioissa.

Yksi hormonien vaikutuksen kiinnostava piirre on takaisinkytkentäperiaate. Rauhanen lähettää valmistamaansa hormonia vereen, kunnes kohteena oleva elin, jolla on vastaanotin juuri tuota hormonia varten, on saanut sitä riittävästi. Silloin kohteena ollut elin antaa rauhaselle merkin hormonin erittämisen lopettamiseksi sillä kertaa.

Hormonihoito

Hormonien tutkimuksen ja käytön tieteenhaaraa kutsutaan umpieritysopiksi eli endokrinologiaksi. Jälkimmäinen nimitys johtuu siitä, että umpieritysoppi tutkii endokriinisten eli umpieritteisten rauhasten tuottamia hormoneja. Nykyään tunnetaan erityistä kiinnostusta hormonien terapeuttista eli hoidollista käyttöä kohtaan. Hoitotarkoitukseen käytetyt hormonit saattavat olla luonnollisia tai keinotekoisia. Luonnonhormoneja saadaan pääasiassa nautakarjasta, sioista ja lampaista. Tiettyjä luonnonhormoneja saadaan kantavien tammojen virtsasta ja bataatista eli imelästä perunasta. Keinotekoisia hormoneja valmistetaan synteettisistä aminohapoista, natriumsuoloista ja muista epäorgaanisista aineista.

Tiedätkö, mihin hormoneja luultavasti käytetään eniten? Niitä käytetään ehkäisytabletteihin, jotka sisältävät kahta sukupuolihormonia, progesteronia eli keltarauhashormonia ja estrogeenia eli naishormonia. Yleisimpien suun kautta nautittavien ehkäisytablettien, yhdistelmätabletin ja sarjatabletin, ajatellaan estävän hedelmöitymisen siten, että ne estävät ovulaation – nainen, joka käyttää niitä jatkuvasti, ei tule raskaaksi, koska hänen munasolunsa, jotka voisivat hedelmöityä, eivät irtoa munasarjasta.a Mutta tästäkin asiantuntijat ovat eri mieltä, sillä asian laita on, kuten Natural History -lehti osoitti elo-syyskuun numerossaan 1972: ”Nykyään tiedetään enemmän esimerkiksi emakon lisääntymistoiminnoista kuin naisen lisääntymistoiminnoista.”

Vaikka näissä pillereissä on hormoneja hyvin vähäisiä määriä, ne ovat voimakkaita. Niinpä ei ole hämmästyttävää, että niitä nauttivissa naisissa ilmenee toisinaan epämiellyttäviä sivuvaikutuksia, kuten ajoittaista pahoinvointia ja nesteen keräytymistä kudoksiin. On myös ilmennyt merkkejä vakavammista sivuvaikutuksista, kuten veren liiallista hyytymistä ja korkeaa verenpainetta. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, sillä kaikkien lääkkeitten, jopa aspiriinin ja penisilliinin, nauttimiseen liittyy vaaran mahdollisuus. Jokaisen ihmisen on ratkaistava kohdaltaan, pitääkö hän vaaraa riittävän vähäisenä.

Entä mikä on todennäköisesti seuraavaksi laajimmin käytetty hormoni? Se on insuliini, jota monet lääkärit määräävät sokeritautipotilaille. Sitä saadaan nautaeläinten, lampaiden ja sikojen haimasta, sen pienen pienistä Langerhansin saarekkeista, jotka valmistavat insuliinia. Kerran luultiin insuliinin ratkaisevan kaikki sokeritautisten pulmat. Mutta nyt ymmärretään, että yhtä tärkeätä, ellei tärkeämpääkin, on oikea ruokavalio ja sopiva ruumiinliikunta.

Oletko sinä nainen, jota vaivaa kuukautisia edeltävä jännitystila, tai oletko parhaillaan vaihdevuosina tunnetussa naisen vaikeassa kaudessa? Jos olet, niin lääkärisi saattaa määrätä sinulle hormonihoitoa. Lääkärit suosittelevat erityisesti naishormonia, estrogeenia. Viime vuosina on lisäksi havaittu, että hyvin pieni määrä mieshormonia, androgeenia, saattaa olla avuksi. Jotkut lääkärit kuitenkin myöntävät, että hormoneilla saattaa olla haittavaikutuksia, jos nainen sattuu olemaan niille kovin herkkä. Jos siis tällainen hormonihoito havaitaan välttämättömäksi, on viisasta valvoa sitä huolellisesti.

Edellä on mainittu eräitä hormoneja, joita käytetään naisten hedelmöitymisen ehkäisemiseen. Toisia voidaan käyttää ja käytetään auttamaan naisia välttämään keskenmeno. Myös toisista ihmisistä saaduilla hormoneilla autetaan niitä, jotka eivät pysty hedelmöitymään, kuten meneteltiin alussa mainitun denveriläisen naisen tapauksessa. Jotkut naiset saattavat kuitenkin periaatteesta kieltäytyä ottamasta vastaan toisesta ihmisestä saatua hormonia.

Eräs yleisesti tunnettu hormoni on DES. Sitä käytettiin laajalti kiihottamaan karjan kasvua. Mutta kun havaittiin, että lihaan jääneet pienet määrät tätä hormonia aiheuttivat koe-eläimissä syöpää, Yhdysvaltain maatalousministeriö kielsi sen käytön.

Yhdysvaltain lääkeainehallitus on kuitenkin päästänyt sen jälleen markkinoille hätätapauksissa annettavissa ”yhdynnän jälkeisissä” pillereissä, joilla hoidetaan esimerkiksi raiskauksen uhreja. Jos hedelmöityminen on tapahtunut, pilleri estää hedelmöityneen munasolun kiinnittymisen kohdunseinämään, jos se otetaan yhdyntää seuraavien 72 tunnin kuluessa. The National Observer -lehti kiinnitti kuitenkin huomion tärkeään eettiseen näkökohtaan sanoessaan: ”DES ei ehkäise raskautta. Sen yleinen nimittäminen ehkäisykeinoksi on harhaan johtavaa. DES aiheuttaa abortin. . . . Sen tehokkuus on otettu käsittelyn alaiseksi sen käyttöarvoa koskevassa kiistassa.” Toinen tekijä on se, että tätä synteettistä hormonia nauttineitten naisten tyttärillä ilmoitetaan olevan aikuisiksi tultuaan keskimääräistä suurempi sukupuolielinten syövän saamisen riski. Tästä syystä sen käytöstä on varoitettu.

Vaivaako sinua heinänuha tai muu samankaltainen sairaus? Jos vaivaa, niin lääkärisi saattaa määrätä sinulle kortisonia, jota lisämunuaiset luonnostaan valmistavat. Joitakin vuosia sitten kortisonia sanottiin ”ihmelääkkeeksi”. Siihen kiinnitettiin erityisen suuria toiveita niveltulehduksen hoidossa. Nyt sen kuitenkin ymmärretään olevan vain yksi keino hoitaa niveltulehdusta, ja jotkut ovat sitä mieltä, että tavallinen aspiriini on yhtä tehokasta, sillä on vähemmän sivuvaikutuksia ja se maksaa paljon vähemmän.

Oksitosiini-niminen hormoni supistaa äidin kohtua ja auttaa häntä näin ollen synnyttämään. Sen ansiosta myös maitoa alkaa erittyä hänen rinnoistaan. Sitä valmistetaan nykyään synteettisesti, ja jotkut synnytyslääkärit aiheuttavat sen avulla synnytyspolttojen alkamisen, niin että äidit voivat saada lapsensa milloin haluavat eikä heidän tarvitse odottaa elimistön omia toimenpiteitä. Mutta onko se viisasta? On asiantuntijoita, kuten tri E. De Costa Yhdysvalloista Northwestern University -yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta, jotka eivät hyväksy synnytyksen keinotekoista aloittamista pelkästään mukavuussyistä; he ovat ehdottomasti sitä mieltä, että sitä tulisi käyttää vain, kun äidin tai lapsen henki on kysymyksessä.

Hormoneja käytetään myös muiden sairauksien tai häiriötilojen hoidossa. Niillä hoidetaan esimerkiksi vesitystautia, jossa munuaiset erittävät niin suuret määrät vettä, että potilaalla on jatkuva jano. Kilpirauhashormonien puutteesta johtuvaa myksödeemaa eli limapöhötautia ja tavallista struumaa hoidetaan sian kilpirauhasesta saatavilla hormonivalmisteilla. Koska nämä ja muut hormonit ovat erittäin voimakkaita vaikutukseltaan, niitä käytetään tietenkin vain pätevän lääkärin tarkassa valvonnassa.

Edellä kerrotusta voi havaita, että hormoneja käytetään yhä enemmän hoidettaessa potilaan elimistön luonnollisen hormonitoiminnan vajavaisuutta. Lääkärit käyttävät hormoneja lisääntyvässä määrin myös hoitaessaan muita sairauksia tai saadakseen aikaan tiettyjä fyysisiä vaikutuksia. Mutta koska hormonit ovat sangen voimakkaita ja niiden mahdolliset vaikutukset niin lukuisia, niitä ei tule ottaa sattumanvaraisesti tai harkitsematta asiallisesti muita hoitomahdollisuuksia. Ja erityisesti kristityn tulisi kiinnittää huomiota joihinkin tapauksiin liittyviin moraalisiin näkökohtiin. Harkitseva suhtautuminen hormonilääkintään auttaa sinua saamaan siitä tasapainoisen näkemyksen.

[Alaviitteet]