Miten vaarallista on marihuana?

VUOSIKAUSIA monet ovat pitäneet marihuanan polttamista ”vaarattomana” ajanvietteenä. Monet tiedemiehetkin ovat ajatelleet siten ja ovat pitäneet marihuanaa ”mietona” huumausaineena.

Yksi seuraus tästä asenteesta on, että marihuanan käyttö on levinnyt nopeasti. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat kokeilleet marihuanaa, ja monet miljoonat ovat alkaneet käyttää sitä säännöllisesti. Joissakin seurustelutilaisuuksissa sitä on tarjottu yhtä huolettomasti kuin makeisia.

Äskettäin kuitenkin jotkut tutkijat ovat alkaneet väittää, että marihuana ei ole ”mieto” huume. He luettelevat sen mahdollisia vaikutuksia: se saattaa vahingoittaa aivoja ja vaurioittaa siten mielen toimintoja; se voi vahingoittaa solujen kasvua ehkäisemällä soluja jakautumasta; se voi vaurioittaa kromosomeja ja geenejä, tärkeitä yksikköjä, joiden välityksellä ominaisuudet periytyvät; se voi heikentää ruumiin vastustuskykyä; se voi vähentää mieshormonien määrää ja johtaa siten erilaisiin sukupuolielämän ongelmiin.

Toisaalta on tutkijoita, jotka kiistävät nämä johtopäätökset. Heidän mielestään marihuana ei ole vaarallista. Eräskin kirjoittaja jopa vakuuttaa New Times -aikakauslehdessä: ”Marihuanan polttaminen saattaa olla terveellistä.” Hän totesi, että se ”saattaisi osoittautua tulevaisuuden ihmelääkkeeksi, jota ei ole vielä opittu käyttämään hyväksi”, ja lisäsi: ”[Jos] sitä käytetään kohtuullisesti, . . . [se] voi parantaa astmaa, lievittää migreeniä, estää syöpää ja antaa uutta elinvoimaa.” Toisaalta Yhdysvaltain terveys-, opetus- ja huoltoministeriö mainitsee, ettei sellaisella liioitellulla väitteellä ole tukenaan kliinisiä todisteita.

Mistä tämä mielipiteitten ristiriita johtuu? On monia tekijöitä. Ensinnäkin ovat yksilöitten ennakkokäsitykset. Tutkija, joka haluaa todistaa jonkin nimenomaisen näkemyksen puolesta, voi usein tahallaan tai tahattomasti tulkita kokeitten tulokset tarkoituksensa mukaisesti. Toinen tekijä on se menetelmä, jolla kokeet suoritetaan. Jokin nimenomainen tapa voi antaa erilaiset tulokset kuin jokin toinen tapa. Lisäksi pitää paikkansa, että joissakin eläinkokeissa eläimille annetun marihuanan myrkyllisen aineosan määrä ylittää huomattavasti määrän, jonka ahkerakaan käyttäjä nauttisi elinaikanaan. Niinpä julkaistut raportit ovat eri syistä keskenään ristiriitaisia.

Viime aikoina on kuitenkin esiintynyt entistä enemmän väitteitä, joiden mukaan marihuana on vaarallista. Tämä johtuu muun muassa siitä, että tutkimukset, joita viime aikoina on tehty, eivät olleet mahdollisia vuosia sitten. Vasta muutamana viime vuotena marihuanan myrkyllinen aineosa tetrahydrokannabinoli on saatu eristetyksi koekäyttöön. Nyt sitä on satojen tutkijoitten käytettävissä kaikkialla maailmassa.

Muuttuvia näkemyksiä

Niiden joukossa, jotka sanovat marihuanaa vaaralliseksi, on joitakuita, jotka aiemmin ajattelivat sen olevan vaaratonta. Monet heistä käyttivät sitä itse, mutta ovat nyt muuttaneet näkemyksensä. Miksi? Koska heistä tuntuu, kuten Seattle Times -lehti kertoo, että ”huumetta koskevia kielteisiä todisteita kertyy jatkuvasti lisää tieteellisissä laboratorioissa”.

Tri David H. Powelson lausui kerran, että marihuana oli ”vaaraton” huume. Mutta Kalifornian yliopistossa suorittamansa kahdeksan vuoden tutkimuksen jälkeen hän pahoittelee nyt tuota näkemystään. Sen sijaan hän julistaa, että marihuana on ”mitä vaarallisin huume”.

Tri Robert Heath Tulanen lääketieteellisestä tiedekunnasta Yhdysvalloista huomauttaa: ”Kun aloitin tutkimukseni neljä vuotta sitten, ajattelin marihuanan olevan suhteellisen viaton huume . . . Nyt pidän sitä hyvin vaarallisena.” Portland Oregonian -lehti lisää: ”Tri Heath ei ole ainoa, joka on muuttamassa käsitystään marihuanasta. Eri puolilla maailmaa sijaitsevissa laboratorioissa työskentelevät tiedemiehet toistavat samaa: ’Aluksi en pitänyt marihuanaa vaarallisena, mutta nyt minusta tuntuu, että se on erittäin suuri uhka.’” Kanadassa ilmestyvä Montreal Star Weekend Magazine -lehti sanoo:

”Yhdistyneitten Kansakuntien huumausainelaboratorion johtaja tri Olav Braenden tunsi tarvetta sanoa äskettäin: ’Mielestäni vaikuttaa siltä, että mitä enemmän tieteellisiä tosiasioita kannabiksesta [marihuanasta] paljastuu, sitä ilmeisemmiksi mahdolliset vaarat tulevat.’ . . .

”Täällä Kanadassa yhä useammat huumealan asiantuntijat ovat ryhtyneet vaatimaan varovaisuutta tai suorastaan kannabiksen käytön kieltämistä.”

Joidenkuiden tutkijoitten mukaan jopa marihuanan kohtuullinen, säännöllinen käyttö voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Detroit Free Press -lehti huomauttaa: ”Lääketieteen tutkijat ilmoittavat uusista havainnoista, jotka osoittavat, että marihuana – ja sen isoveli [hasis] – ovat todella vaarallisia ruumiin ja mielen terveydelle, kun niitä käytetään säännöllisesti, vaikkapa vain kerran tai kahdesti viikossa.”

Henkiset vauriot

Vahingoittaako marihuana aivoja ja heikentääkö se mielen toimintoja, vaikka ihminen ei olisikaan sen välittömän vaikutuksen alaisena? Marihuanan puolustajat vastaavat kieltävästi ja viittaavat useihin kokeisiin, jotka tukevat heidän huomioitaan.

Eräs Pennsylvanian yliopiston tutkijaryhmä ilmoitti, ettei se ollut havainnut eroa niiden välillä, jotka polttivat marihuanaa, ja niiden, jotka eivät polttaneet. Ryhmä teki havainnoistaan seuraavan yhteenvedon:

”Nyt käytettävissä olevat erittäin herkkien neuropsykologisten testien sarjat eivät osoita mitään olennaisia eroja kohtuullisesti marihuanaa käyttävien ja marihuanaa käyttämättömien välillä. Nämä kokeet ovat sopusoinnussa Mendelsonin ja Meyerin kanssa, jotka tutkivat samanlaisilla kokeilla kymmentä satunnaista ja kymmentä piintynyttä käyttäjää.”

Marihuanan arvostelijat kuitenkin kiistävät monien sellaisten umpimähkäisten kokeitten arvon, joissa verrataan marihuanan käyttäjiä niihin, jotka eivät käytä sitä. Parempi koe olisi sellainen, missä tarkkaillaan saman yksilön henkistä tilaa ennen kuin hän alkoi käyttää marihuanaa ja marihuanan pitkäaikaisen käytön jälkeen. He viittaavat tupakoitsijoista saatuihin kokemuksiin, jotka osoittavat, että vahingollisia vaikutuksia, kuten keuhkosyöpää ja muita tauteja, ilmenee vasta pitkäaikaisen käytön jälkeen.

Välittömämmistä mieleen kohdistuvista vaikutuksista lukuisat kokeet ovat osoittaneet, että mitä enemmän henkistä kyvykkyyttä ja yhteistoiminnallisuutta jokin tehtävä vaatii, sitä vaikeampi sitä on yleensä suorittaa sellaisen, joka on marihuanan vaikutuksen alaisena. Huumeen käyttäjä saattaa luulla työskentelevänsä tehokkaammin. Hän on kuitenkin sellaisen ihmisen kaltainen, joka on nauttinut useita annoksia alkoholia ja luulee olevansa jossakin tehtävässä taitavampi kuin todella on.

Tästä on ilmennyt todisteita ajokokeitten yhteydessä. Marihuanan vaikutuksen alaisina olevat eivät kyenneet käynnistämään tai pysäyttämään autoaan yhtä helposti kuin ne, jotka eivät olleet tuon aineen vaikutuksessa. Heidän reaktiokykynsä oli toisinaan yhtä huono kuin rattijuoppojen. Heidän oli vaikeata keskittyä, he tekivät harkintavirheitä, ja heidän reaktioaikansa oli hidastunut.

Marihuanan pitkäaikaisen käytön vaikutuksesta mieleen lääketieteellisen lehden Private Practice julkaisija tri Francis A. Davis sanoo:

”Sen käyttö on aluksi hämäävää. Se antaa vaikutelman hyvänolontunteesta, niin että käyttäjä ei havaitse mielensä toiminnan alkavaa heikkenemistä.

”Todellisuudessa marihuana vahingoittaa käyttäjänsä kykyä edes todeta menettäneensä omia henkisiä kykyjään.”

Tri Davis väittää, että ”krooninen, runsas käyttö johtaa mielen ja ruumiin rappioon, jota voi olla mahdotonta korjata”. Hän sanoo, että joillakuilla sellainen käyttö voi johtaa jopa ”suoranaiseen vainohulluuteen”. Hän varoittaa lisäksi, että ”psykologisia muutoksia on todettu ihmisissä, jotka polttavat vähemmän kuin yhden [marihuana]savukkeen viikossa”.

Tri Jared Tinklenberg Washingtonin (D.C.) huumelautakunnasta on sitä mieltä, että marihuana vaikuttaa muistiin ehkäisemällä muistikuvien siirtymistä lyhytaikaisesta ”muistiarkistosta” pitkäaikaiseen. Tri Hardin Jones, lääketieteellisen fysiikan ja fysiologian professori Kalifornian yliopistosta, taas sanoo:

”Nykyään on olemassa kasvavaa todistusaineistoa siitä, että marihuanan polttajilla on pulmia muistinsa suhteen.

”Työssäni, johon sisältyy kannabiksen käyttäjien arviointia ja kuntouttamista, olen saanut runsaasti todisteita siitä, että ne, jotka lakkaavat käyttämästä marihuanaa, hämmästyvät havaitessaan sellaisten toimintojen palaavan, joita he eivät tienneet menettäneensä.”

Kanadan kuninkaallisen ratsupoliisin huumeosaston johtaja, tarkastaja Gordon Tomalty pani merkille vahingollisia psykologisia vaikutuksia. Työskenneltyään vuosia marihuanan käyttäjien parissa hän sanoi:

”Murheellisinta on se, että niin monet nuoristamme ryhtyvät käyttämään kannabista ratkaisuksi henkilökohtaisiin pulmiinsa . . .

”Kuitenkaan he eivät löydä lainkaan etsimiään ratkaisuja, ja heidän mahdollisesti siitä saamansa nautinto on lyhytaikainen. Todellisuudessa se ainoastaan hämmentää heidät entistä enemmän . . .

”Kaikkien niiden käyttäjien joukosta, joita olen nähnyt vuosien varrella, en ole tavannut ketään, joka olisi hyötynyt siitä. Mielestäni se pelkästään hidastaa kypsymistä.”

Vertailu alkoholiin

Jotkut tutkijat, jotka puolustavat marihuanan käyttöä, tunnustavat, että se voi vaikuttaa mieleen. Tietenkin juuri siksi useimmat käyttävät sitä, sillä se voi aiheuttaa euforian, hyvänolontunteen, kohottaa ”pilveen”. Lisäksi myönnetään, että joidenkuiden mieleen se vaikuttaa niin voimakkaasti, että sen käyttäjän sanotaan ”olevan tutkalla”.

Marihuanan puolustajat kuitenkin sanovat, että vaikka marihuana voi vaikuttaa mieleen, se ei ole alkoholia vaarallisempaa, sillä alkoholikin voi aiheuttaa samanlaisia mielentiloja. Monet muut väittävät kuitenkin, että marihuanan ja alkoholin välinen ero on hyvin todellinen.

On osoitettu, että alkoholi ei jää elimistöön tai aivosoluihin kovin pitkiksi ajoiksi. Luonnollisesti alkoholin pitkäaikainen runsas käyttö eli väärinkäyttö voi hyvinkin vahingoittaa elimistöä ja aivoja. Mutta kun alkoholia käytetään kohtuullisesti, se erittyy pois ruumiista muutamassa tunnissa. Marihuanan myrkyllinen aineosa ei kuitenkaan poistu nopeasti. Sen sanotaan jäävän elimistöön ja kasaantuvan elimistöön DDT:n tavoin, minkä tähden monet pitävät sitä alkoholia vaarallisempana.

Esimerkiksi Columbian yliopiston lääketieteellisen ja kirurgisen tiedekunnan kuusi lääkäriä esitti New York Times -lehden toimittajalle lähettämässään kirjeessä:

”Marihuana sisältää myrkyllisiä aineita . . . jotka liukenevat ainoastaan rasvaan ja varastoituvat elimistön kudoksiin, kuten aivoihin, viikoiksi ja kuukausiksi DDT:n tavoin.

”Kudokset kykenevät varastoimaan näitä aineita valtavia määriä – mikä selittää niiden hitaan turmiollisen vaikutuksen vakituisiin käyttäjiin.

”Kukaan, joka käyttää näitä aineita useammin kuin kerran viikossa, ei voi olla vapaa huumeesta.”

Tri Andrew Malcolm Torontosta Kanadasta sanoo: ”Aivosoluissa on erityisen paljon tätä rasva-ainesta, ja sen tähden niihin keräytyy suhteellisen runsaasti marihuanaa.” Hän sanoi lisäksi: ”On ihmisiä, jotka sanovat, ettei kannabiksessa ole mitään vikaa, mutta nykyisten todisteitten valossa sellainen puhe on vastuutonta.”

Tri Robert Heath Tulanen yliopistosta Yhdysvalloista sanoo alkoholin ja marihuanan vertailua ”naurettavaksi”. Hän mainitsee, että alkoholilla on ”väliaikainen vaikutus. Marihuana on koosteinen, sillä on pitkäaikainen vaikutus.” Hän onkin sitä mieltä, että marihuanan pitkäaikainen käyttö ”vahingoittaa aivoja”.

Sukupuolihormonien määrä

Väitteet marihuanan aiheuttamista muista vaurioista ovat samaten aiheuttaneet kiistelyä. Jotkut esimerkiksi sanovat, että marihuanan käyttö on aiheuttanut mieshormonin määrän vähentymistä, mikä on johtanut miehen suvunjatkamiskykyyn liittyviin pulmiin.

New Yorkin osavaltiossa ilmestyvä Journal of Medicine -lehti selostaa tästä aiheesta kolmella eri taholla tehtyjä havaintoja. Yksi näistä tutkimuksista käsitti kolme 23–26-vuotiasta miestä, joilla oli häiriöitä suvunjatkamisjärjestelmässään. Heidän todettiin polttaneen marihuanaa suuria määriä ja pitkiä aikoja, yhdessä tapauksessa kuusi vuotta ja toisessa kaksi. Lääkärit uskovat, että heidän ongelmansa liittyvät suoraan marihuanan pitkäaikaiseen käyttöön.

Sama lääketieteellinen julkaisu kertoi tutkimuksesta, joka käsitti neljäkymmentä 18–28-vuotiasta miestä, joista kaksikymmentä oli käyttänyt marihuanaa ainakin neljänä päivänä viikossa vähintään kuuden kuukauden ajan, mutta ei mitään muita huumeita tuona samana aikana; toiset kaksikymmentä miestä eivät olleet koskaan käyttäneet marihuanaa. Julkaisussa todettiin, että mieshormonin määrä oli ”marihuanan käyttäjillä huomattavasti alhaisempi” ja että muutamille siitä oli koitunut vakavia vaikutuksia. Selonteossa kerrottiin: ”Nämä tiedot viittaavat siihen, että marihuanan jatkuva runsas käyttö saattaa aiheuttaa muutoksia miehen suvunjatkamiskyvyssä.”

Mutta miten on sen Journal of Medicine -lehden selostaman kolmannen tutkimuksen laita, joka käsitti 27 miestä ja jossa sukupuolihormonin määrä tutkittiin päivittäin 21 vuorokautta kestäneen marihuanan käytön aikana, sitä ennen ja sen jälkeen? Tässä tapauksessa ei havaittu mitään merkittäviä muutoksia. Kokeen suorittajat päättelivät, että näissä olosuhteissa marihuanan käytön ja mieshormonin määrän välillä ei ollut yhteyttä. Tämä koe oli kuitenkin erilainen. Miten? Aikaväli oli lyhyt – kolme viikkoa – verrattuna kahteen muuhun tutkimukseen, joissa todettiin marihuanan paljon pitempiaikaisesta käytöstä aiheutuvan vahingollisia seurauksia.

Muuta mahdollista vahinkoa

Myös marihuanan polttajien vastustuskyvyn alenemisesta samoin kuin kromosomi- ja geenivaurioista ollaan eri mieltä.

Consumer Reports -lehti kertoo kokeista, jotka eivät osoittaneet marihuanan aiheuttaneen mitään vaurioita solujen rakenteessa. Tautien suhteen lehti viittaa Los Angelesissa sijaitsevan Kalifornian yliopiston suorittamiin kokeisiin, joiden tulokset osoittivat mm.: ”Ei ole mitään kliinisiä tai epidemiologisia todisteita, jotka viittaisivat siihen, että jatkuvasti marihuanaa käyttävät olisivat alttiimpia . . . [syövän] tai infektion kehittymiselle.” Nämä tulokset saatiin ihokokeilla.

Toiset tutkijat ovat päätyneet päinvastaiseen tulokseen. Tri Gabriel G. Nahas tovereineen Columbian yliopiston lääketieteellisestä ja kirurgisesta tiedekunnasta ilmoitti moninaisten kokeitten jälkeen, että marihuanan polttajien immunologinen järjestelmä oli vaurioitunut. Tri Nahas esitti johtopäätöksen, että marihuanan vakituiset käyttäjät vahingoittavat ruumiinsa vastustuskykyä tartuntatautien ja myös syövän suhteen. Hän totesi lisäksi, että suuret määrät tetrahydrokannabinolia ovat ”vähentäneet DNA:n muodostumista soluissa”, mikä jo viittaa geneettisten koodien epänormaaliin kehittymiseen. Niinpä hän mainitsi:

”Tetrahydrokannabinolin vaikutus on kymmenentuhatta kertaa niin voimakas kuin alkoholin vaikutus . . .

”On merkkejä siitä, että marihuana on äärimmäisen vaarallista ja että sen käyttöä tulisi vastustaa. Se ei ole mieto, mieltä laajentava lääkekasvi. Pahoittelen sitä, että se yritetään tehdä yhteiskunnallisesti hyväksyttäväksi ja helposti saatavaksi.”

Yleisimmin ollaan yhtä mieltä siitä, että marihuanasavu voi tupakansavun tavoin olla vahingollista keuhkoille. Sveitsiläiset tiedemiehet ovat havainneet, että marihuanasavu ”aiheuttaa syöpäkasvua ja syövän esiasteita” keuhkokudosnäytteissä. Eräs sveitsiläinen tutkijaryhmä tuli siihen johtopäätökseen, että marihuana vahingoittaa keuhkokudoksia jopa nopeammin kuin tupakansavu. Lisäksi marihuanan polttamiseen yleensä myönteisesti suhtautuvassa kirjoituksessa Consumer Reports -lehti sanoo:

”Vaikka tähänastiset todisteet eivät ole suinkaan ratkaisevia, ei ole syytä epäillä sitä, että marihuanasavu tupakansavun ja muuntyyppisten savujen tavoin saattaa vahingoittaa ihmisen keuhkosoluja. Kysymykseen: Miten paljon, ei ole vielä vastattu. . . .

”Niillä, jotka käyttävät marihuanaa hyvin paljon, polttavat monta marihuanasavuketta viikossa, keuhkovaurioitten vaara saattaa tietenkin olla vakava.”

Jamaikan tutkimus

Marihuanan puolustajat viittaavat Jamaikassa Länsi-Intian saaristossa tehtyyn tutkimukseen. Monet tuon maan asukkaat ovat kauan polttaneet ganjaa eli marihuanaa. Niinpä ajateltiin, että näiden ihmisten tutkiminen johtaisi ratkaiseviin tuloksiin.

Näiden tutkimusten selonteossa mainittiin, ettei jamaikalaisissa havaittu vahingollisia vaikutuksia. Siinä todettiin lopuksi: ”Tiedot osoittavat selvästi, että marihuanan pitkäaikainen käyttö . . . ei aiheuttanut selvää älyn ja kyvykkyyden heikentymistä . . . Tulokset eivät sisällä lainkaan todisteita aivovaurioista.”

Tämä tutkimus ja siitä tehdyt johtopäätökset on kuitenkin kiistetty. Professori Hardin B. Jones Kalifornian yliopistosta sanoo:

”Jamaikassa suoritettu marihuanan (ganjan) käyttöä koskenut tutkimus, jonka mukaan vahingollisia vaikutuksia ei olisi, on täysin kiistetty. Jamaikassa sijaitsevan Kingstonin sairaalan lääketieteellisen osaston johtaja tri John A. S. Hall havaitsi, että ryhmä, johon tutkimus kohdistui, oli valittu virheellisesti.

”Hän totesi ’impotenssia 20 prosentilla . . . miehistä, jotka ovat polttaneet ganjaa viisi vuotta tai kauemmin’, ja hän kertoi, että ’persoonallisuuden muutokset ganjan polttajien keskuudessa . . . ovat yleisesti tunnettu tosiasia Jamaikassa’. Oireita olivat apatia, pako todellisuudesta ja kykenemättömyys tai haluttomuus pitempiaikaiseen keskittymiseen.”

Tri Jones myönsi esiintyvän tutkimuksia, jotka näyttävät kiistävän väitteet marihuanan vaarallisuudesta. Hän sanoo kuitenkin: ”Nämä tutkimukset jättävät poikkeuksetta toisen tai molemmat näistä kahdesta seikasta huomioon ottamatta: marihuanan vaikutusten kasautuminen vie aikaa, ja valikoidussa ryhmässä ei ehkä esiinny vaikutuksia, jotka esiintyvät useimmilla käyttäjillä. Aktiivinen aineosa tetrahydrokannabinoli viipyy elimistössä; 40–45 prosenttia siitä on jäljellä neljän päivän kuluttua ja 30–35 prosenttia seitsemän päivän kuluttua, minkä jälkeen se hitaasti poistuu. Tetrahydrokannabinolin aivoihin kohdistama jatkuva rasitus johtaa aivojen toiminnan vahingoittumiseen.”

Harkinnan arvoinen tekijä

Tällä hetkellä todisteet marihuanan haittavaikutuksista eivät ole täydelliset. Paljon tutkimuksia tarvitsee vielä suorittaa. Kuitenkin niistä tuloksista, joita jotkut ovat saaneet, käy ilmi, että vakavien terveydellisten vaarojen mahdollisuus ainakin on olemassa.

Yhdysvaltain kansallisen huumausaineitten väärinkäytön tutkimuslaitoksen johtaja tri Robert L. DuPont sanoo tästä: ”Eläinkokeet ja jotkin alustavat ihmisillä suoritetut kokeet antavat aihetta huoleen ja varovaisuuteen . . . Tähän mennessä näyttäisi siltä, että mahdollisten haittavaikutusten tulisi saada marihuanan käyttäjät tai käyttöä harkitsevat kysymään itseltään, onko se vaaran arvoista.”

Tässä asiassa on kuitenkin olemassa vielä huomion arvoisempi tekijä. Se on sen Persoonan näkökanta, joka loi ihmisen ruumiin ja mielen ja joka varmasti tietää, mikä on parasta ihmisille. Jumalan sanassa Pyhässä Raamatussa meitä neuvotaan: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta.” (2. Kor. 7:1) Varmasti savun – minkä tahansa savun – imeminen tahallisesti keuhkoihimme on lihan saastuttamista. Näin ollen ihminen ei voisi jatkaa tällaista tapaa ja pysyä tosi kristittynä.

Lisäksi koska marihuana voi kohottaa ”pilveen” tai aiheuttaa ”tutkalla” olemisen tunteen, on ilmeistä, että mieli voi joutua alttiiksi väärille vaikutteille. World Book Encyclopedia -tietosanakirja huomauttaa:

”Marihuana aiheuttaa erilaisia muutoksia tavassa, jolla ihminen tuntee ja ajattelee. . . . Marihuana voi saada ihmisen myös menettämään ajan ja paikan tajunsa. Minuutit voivat tuntua tunneilta, ja lähellä olevat esineet saattavat vaikuttaa kaukana olevilta. Huume voi heikentää muistia, harkintakykyä ja lihasliikkeiden koordinointia. . . . Marihuana voi lisätä ihmisen halukkuutta omaksua uusia ajatuksia harkitsematta, ovatko ne totta vai valhetta.”

Voisiko Jumalaa pelkäävä ihminen asettautua alttiiksi sellaiselle vaikutukselle? Raamattu sanoo: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua, vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaisut nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta, koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” (1. Joh. 4:1) Miten hyvin ihminen voi koetella ajatuksia ratkaistakseen, ovatko ne totta tai valhetta, jos hän käyttää huumetta, joka voi ”lisätä ihmisen halukkuutta omaksua uusia ajatuksia harkitsematta, ovatko ne totta vai valhetta”?

Lisäksi Raamatun Sananlaskujen kirja sanoo: ”Taidollisuus [ajattelukyky, UM] on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut. Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu; niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä.” (Sananl. 2:11–13) Auttaako marihuanan aiheuttama ”pilvessä” tai ”tutkalla” olo edistämään ajattelukykyä ja ymmärrystä, niin että voisi olla turvassa pahoilta teiltä ja kavalalta puheelta? Tuskin.

Paljastavatpa nykyiset marihuanan lyhyt- tai pitkäaikaisten vaikutusten tutkimukset mitä tahansa, tosi kristityt eivät käytä marihuanaa. He tietävät, että se on lihan saastutusta ja että se voi aiheuttaa mielentilan, joka on päinvastainen kuin se, jollaista Jumalan palvelijan tulee kehittää.

[Huomioteksti s. 5]

Joidenkuiden autoilijoitten reaktiot heidän ollessaan marihuanan vaikutuksen alaisena ovat yhtä heikot kuin jos he olisivat juovuksissa.

[Huomioteksti s. 7]

’Marihuana vahingoittaa keuhkoja nopeammin kuin tupakansavu.’ – Sveitsiläinen lääkäriryhmä.