’Mene muurahaisen tykö’
OLET tuskin kovin onnellinen, jos muurahaislaumat ilmaantuvat leiripaikkaanne puiden alle. Ne osaavat tehdä itsestään todellisen maanvaivan. Nämä itsepintaiset pikku hyönteiset saisivat todennäköisesti sinut ja toverisi siirtymään muualle sangen nopeasti.
Muurahaisista puhutaan kuitenkin suopeasti maailman vanhimmassa kirjassa. ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu”, sanoo Pyhä Raamattu. (Sananl. 6:6) Tämä merkitsee ilmeisesti sitä, että laiska ihminen voi oppia jotakin alhaiselta muurahaiselta. Mutta mitä?
Raamattu sanoo lisäksi, että muurahaiset ovat ”vaistonvaraisesti viisaita” luontokappaleita. (Sananl. 30:24, 25, UM) Merkitseekö tämä sitä, että ne ajattelevat syvällisesti, tekevät älykkäitä suunnitelmia ja sitten toteuttavat ne?
Etsiessämme vastauksia sellaisiin kysymyksiin joudumme epätavalliseen seuraan. Todellisuudessa muurahaisten etsiminen, niiden tarkkaileminen ja asuinpaikoissa vieraileminen voi olla aikamoinen seikkailu.
Muurahaisten suuri heimo
Muurahaiset kuuluvat Hymenopteran hyönteislahkoon, johon sisältyvät myös ampiaiset ja mehiläiset. Muurahaiset itse kuitenkin muodostavat heimoryhmän nimeltä Formicoidea. Erittäin tieteellistä, vai mitä? Joka tapauksessa kutsuitpa muurahaisia millä nimellä tahansa, maan päällä on noin 15000 muurahaislajia ja ne elävät kaikkialla paitsi napaseuduilla.
Yksi seikka on varma: muurahaisia on suunnaton määrä. Pelkästään tutkitulla neljän hehtaarin metsäalueella oli arviolta 11–13 miljoonaa yhden lajin muurahaista, puhumattakaan kaikista muista samalla alueella olleista muurahaislajeista!
Lähempi silmäys
Vaikka muurahaisia onkin miljoonittain, tarkastelkaamme niitä nyt lähemmin yksilöinä. Aloittakaamme väristä. Jotkin muurahaiset ovat kellertäviä, mutta suurin osa niistä on mustia, ruskeita tai punaisia. ”Mutta olen myös kuullut valkoisista muurahaisista”, saatat huomauttaa. ”Entä ne?” Todellisuudessa ”valkoiset muurahaiset” eivät ole lainkaan muurahaisia. Ne ovat termiittejä ja kuuluvat eri heimoon.
Nyt muutama sana muurahaisen anatomiasta. Ruumiin muodostaa kolme osaa: 1) pää, 2) keskiruumis ja 3) takaruumis. Muurahaisilla on useita hermokeskuksia, joista suurin on hyönteisen päässä sijaitsevat aivot. Useimmilla näistä eläimistä on verkkosilmä pään kummallakin puolella. Näissä silmissä voi olla kuudesta yli tuhanteen linssiä, joista kukin on kuin pienoissilmä. Lisäksi joillakin siivekkäillä muurahaisilla on kolme yksinkertaista silmää pään takaosassa. Vaikka muurahaisen näkö on usein hyvin heikko ja joillakin lajeilla ei ole lainkaan silmiä, ainakin jotkin muurahaiset voivat nähdä kiviä ja muita kappaleita, joita ne käyttävät ”maamerkkeinä” ohjaamassa kulkuaan.
Kun katselet muurahaisen päätä, huomaat kaksi ulospäin sojottavaa tuntosarvea. Tunto-, maku- ja hajuaisti keskittyvät niihin. Ja panehan merkille nuo leuat. Ne avautuvat ja sulkeutuvat sivusuunnassa, eivät pystysuunnassa.
Muurahaisen kolme raajaparia kiinnittyvät keskiruumiiseen. Samoin kiinnittyvät siivet, jos hyönteisellä sattuu olemaan ne. Sitten tulee takaruumis, jossa sijaitsee kupu ruoan varastoimista ja toisille muurahaisyhdyskunnan jäsenille kuljettamista varten. Muurahaisen mahalaukku ja suolisto sijaitsevat sen takaruumiissa kuvun takana. Vielä yksi seikka: Joillakin muurahaisilla on pistin, jolla ne voivat tuottaa kipua. Solenopsis-suvun pistävien muurahaisten on tiedetty tappaneen pistimillään linnunpoikasia, jotka eivät ole osanneet lentää.
Muurahaisten ”koti”
Muurahaisten ”koti” on aluksi ehkä vain pieni maassa tai kivien alla oleva kolo. Jotkin muurahaiset muodostavat kekoja kasaamalla maata ja oksia pesänsä ympärille ja päälle. Pesän sisällä on käytäviä, jotka yhdistävät useita kammioita toisiinsa. Toiset muurahaiset kaivavat pesänsä jopa viiden metrin syvyiseksi maahan, ja huoneitten ja käytävien muodostamasta sokkelosta saattaa tulla sangen laaja. Jotkin pesät ulottuvat 0,4 hehtaarin alueelle!
Hevosmuurahaiset asettuvat taloksi puuhun. Vaikka ne eivät syö puuta ravinnoksi, ne pureksivat siihen käytäviä. Siitä ei ole haittaa, jos ne valitsevat kodikseen metsässä lojuvan vanhan tukin. Mutta tilanne on aivan toinen, jos niiden valitsema ”koti” osoittautuu sinun talosi niskahirsiksi. Rakennushan saattaa romahtaa siksi, että hevosmuurahaiset ovat asettuneet asumaan sen runkopuihin!
Jotkin muurahaiset kutovat lehtiä yhteen ja tekevät niistä kotinsa ulkoseinät. Ompelulankana ne käyttävät toukka-asteella olevien muurahaisten erittämää silkkimäistä rihmaa. Joidenkin täysikasvuisten muurahaisten pitäessä lehtiä paikoillaan toiset liikuttavat toukkaa edestakaisin ja ompelevat reunat yhteen. Jotkin muurahaiset valmistavat ”pahvia” liisteröimällä puuhioketta ja mahdollisesti jonkin verran hiekkaa yhteen sylkensä avulla. Mutta vaeltaja- ja vierailijamuurahaiset eivät ole rakennusinsinöörejä. Ne pelkästään kerääntyvät kuningattaren ja tämän pienokaisten ympärille ja riippuvat ehkä puusta raajat toisiinsa koukistuneina väliaikaisen suojan muodostamiseksi.
Oma kastijärjestelmä
Muurahaiset elävät yhteistoiminnallisesti hyvin järjestäytyneinä yhdyskuntina, ja Raamattu kutsuu näitä sosiaalisia hyönteisiä sopivasti ”kansaksi”. (Sananl. 30:25) Niiden keskuudessa on kolme peruskastia: 1) kuningatar tai kuningattaret, 2) koiraat ja 3) työläiset. Raamattu sanoo, että muurahaisella ”ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa”. (Sananl. 6:7) Joku saattaisi ajatella, että kuningatar on muurahaisyhteiskunnan hallitsija, mutta niin ei ole. On sanottu kiinnostavasti: ”Huomattava jokaisessa tyypillisessä yhdyskunnassa on kuningatar; se ei ole missään mielessä hallitsija vaan yhdyskunnan emo ja usein sen perustaja. Se munii munat, joista kaikki muut muurahaiset kehittyvät.” – The Animal Kingdom.
Kuningatar saattaa elää jopa 15-vuotiaaksi, kun taas koiraat, joilla tavallisesti on siivet, elävät yleensä vain muutamia viikkoja. Mikä niiden tehtävä on? Parittelu kuningattaren kanssa. Jostakin ihmiselle tuntemattomasta syystä tavallisesti jonkin nimenomaisen päivän iltapuolella kaikki saman lajin muurahaisyhdyskunnat kilometrien etäisyydeltä ajavat siivekkäät koiraat ja naaraat ulos pesästä. Häädetyt muurahaiset kokeilevat sitten siipiään ja lähtevät niin kutsutulle häälennolle. Koiraat ja naaraat parittelevat tavallisesti lennon aikana. Tällöin naaras saa ehkä useammalta kuin yhdeltä koiraalta itseensä riittävästi siittiösoluja elinaikaista tuottoisaa munimista varten.
Häälennon jälkeen muurahaiset laskeutuvat maahan ja koiraat kuolevat pian tai joutuvat eri nisäkkäitten tai lintujen syömiksi. Naaras puree tai repii irti siipensä, ryömii turvalliseen paikkaan suojan alle, munii sinne jonkin verran munia ja huolehtii niistä, kunnes niistä kehittyy työläisiä. Sitten työläiset ryhtyvät tarmokkaaseen toimintaan ja naaraasta tulee pelkästään niiden palvelema, muniva kuningatar. Näin on uusi yhdyskunta pantu alulle. Miten suuriksi yhdyskunnat tulevat? Niiden koko vaihtelee melkoisesti, mutta eräs hyvin suuri yhdyskunta koostui arviolta 238000 muurahaisesta.
Elämä muurahaisyhdyskunnissa merkitsee kovaa uurastusta työläisille, sukupuolisesti kehittymättömille naaraille. Niiden tehtävänä on etsiä ja tuoda ruokaa pesään, huolehtia munista ja toukista, puhdistaa ja laajentaa pesää samoin kuin puolustaa yhdyskuntaa. Työläisten huolehtiessa munista ne hautuvat pienen pieniksi valkoisiksi toukiksi, jotka luovat nahkansa useita kertoja ja tulevat lopulta täysin kehittyneiksi toukiksi. Joidenkin lajien toukat kutovat itselleen kotelokopan omasta syljestään. Jonkin ajan kuluttua toukka luo nahkansa ja siirtyy koteloasteelle. Siinä tilassa ollessaan se kehittyy aikuiseksi muurahaiseksi. Muurahaisilla ei ole luita, vaan niiden iho kovettuu, kun ne tulevat täysi-ikäisiksi.
Yhdyskunnan puolustaminen kuuluu sotilaille, työmuurahaisille, joilla on voimakkaat leuat ja suuri pää. Päästä puheen ollen, ovenvartijana toimiva muurahainen saattaa tukkia pääsyn puunrungossa olevaan pesään työntämällä melkoisen suuren suojavärillä varustetun päänsä sisäpuolelta oviaukon suulle. Kas siinä on näyttö siitä, miten voi käyttää päätään! Jotkin muurahaiset käyttävät tehokkaasti myrkkypistimiään puolustautuessaan. Toiset taas ruiskuttavat tunkeilijoitten päälle erittämäänsä syövyttävää tai pahanhajuista nestettä. Tuo syövyttävä aine voi saada ihmisen iholle joutuessaan ihon kuivumaan kasaan ja kesimään. Uhreiksi joutuneita hyönteisiä se saattaa vahingoittaa pahoin tai jopa tappaa ne.
Monilajinen heimo
Formicoidean heimoryhmässä on hyvin monentyyppisiä muurahaisia. Tarkastelkaamme niitä niiden elämäntavan mukaan. Raamattu sanoo muurahaisesta: ”Se . . . hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.” (Sananl. 6:8) Erääseen aikaan oltiin sitä mieltä, että kaikki muurahaiset olivat pääasiassa lihansyöjiä eivätkä varastoineet ravintoa talvikuukausiksi, koska ne olivat tuona aikana horroksessa. Vuonna 1871 eräs luonnontieteilijä kuitenkin havaitsi joidenkin eteläeurooppalaisten muurahaisten kokoavan jyviä. Nykyään tiedetään joidenkin muurahaisten syövän siemeniä. Kaksi Keski-idässä yleistä muurahaislajia – musta Atta barbara ja ruskea Atta structor – syövät siemeniä ja varastoivat niitä talveksi, jolloin on vaikeata löytää ravintoa. Niinpä ei ole epätavallista nähdä Messor semirufus -nimisen muurahaisen pesää lähellä puimaloita, vilja-aittoja tai viljapeltoja, missä sillä on runsaasti ravintoa. Eräitten lajien, kuten elomuurahaisten ja maanviljelijämuurahaisten, tiedetään ’kokoavan varastoon ruokansa elonaikana’, kuten Raamattu sanoi vuosisatoja sitten.
Joitakin muurahaisia voitaisiin sanoa todellisiksi ”maanviljelijöiksi”. Lehdenleikkaajamuurahaiset leikkaavat leuoillaan palasia lehdistä ja kukista. Niiden tiedetään riisuneen kokonaisen puun lehvästön yhdessä yössä. Kuljettaessaan lehdenpaloja ”kotiinsa” nämä hyönteiset näyttävät siltä kuin ne kuljettaisivat päivänvarjoja; niinpä niitä kutsutaan joissakin maissa ”päivänvarjomuurahaisiksi”. Lehtiä ei kuitenkaan syödä. Sen sijaan ne pureskellaan massaksi, jossa kasvaa sienirihmasto. Sitten muurahaiset nautiskelevat näitä omilla maanalaisilla ”sieniviljelmillään” kasvattamiaan herkkuja.
Jotkin muurahaislajit pitävät eräänlaisia ”lehmiä”. Nämä muurahaiset etsivät kirvoja, kaskaita ja kilpikirvoja, jotka elävät kasveissa yhdyskunnan pesimispaikan lähellä. Sitä paitsi mauriainen pitää kirvoja suurimman osan ajasta pesässään. Tuntosarvillaan muurahaiset sivelevät ”lehmiensä” selkää ja siten ”lypsävät” niitä, jolloin hyönteiset erittävät takaruumiistaan makeaa nestettä, jota sanotaan mesikasteeksi. Sitä nämä muurahaiset nauttivat mahansa täydeltä.
Ravinnon varastointi ei aiheuta pulmaa hunajamuurahaisille. Nämä hyönteiset joko keräävät itse makeaa mettä kukista tai saavat mesikastetta muista hyönteisistä ja sitten varastoivat tämän herkullisen nesteen. Jotkin nuoret muurahaiset nielevät sitä niin paljon, että ne pullistuvat herneen kokoisiksi. Nämä elävät hunajasäiliöt riippuvat sitten jaloistaan pesän katossa ja luovuttavat suustaan hunajaa luokseen tuleville nälkäisille muurahaisille.
Joko tarkoituksellisesti tai vahingossa joistakin muurahaislajeista tulee orjanomistajia. Ne tekevät ryöstöretkiä toisten lajien pesiin ja vievät saaliinaan toisten muurahaisten toukkia tai koteloita. Mutta ennen kuin nämä tulevat syödyiksi, jotkin muurahaiset kuoriutuvat kotelokopastaan ja ryhtyvät suoraa päätä työntekoon, ikään kuin ne alkujaankin kuuluisivat ryöstäjiensä yhdyskuntaan. Vaikuttaa siltä, että amatsonimuurahainen nimenomaisesti ryöstää toisia muurahaisia orjikseen.
Eteenpäin, mars!
Afrikan pitkäkoipiset ruskeat ja mustat vaeltajamuurahaiset ja Amerikan mantereen vierailijamuurahaiset voivat olla aikamoinen uhka. Nämä ”rosvot” lähtevät metsästysretkille pitkinä jonoina ja syövät lähes kaikki muut hyönteiset polultaan. Ne ovat hyökänneet lintujen ja jopa ihmisten kimppuun, ja niiden tiedetään syöneen liekaan sidotun hevosen luurangoksi muutamassa tunnissa!
Näistä ”rosvoista” on kuitenkin myös hyötyä. Kirja The Animal Kingdom sanoo: ”Palmunlehvämajoissaan asuvat intiaanit ja muut alkuasukkaat odottavat vierailijamuurahaisten ilmaantumista. He menevät ulos majoistaan ja antavat hyönteisten kulkea talojensa läpi, sillä he tietävät, että kun muurahaiset ovat poistuneet, kaikki muut hyönteiset, kuten torakat, kärpäset ja hämähäkit, ovat myös poissa. Heidän ainoa huolenaiheensa on, että muurahaisyhdyskunta saattaa äkisti päättää viipyä yhden tai useamman yön jossakin mökeistä, mikä ei ole kovin miellyttävää sen asukkaille.”
Ovatko muurahaiset ”vaistonvaraisesti viisaita”?
Raamattu luokittelee muurahaiset ”vaistonvaraisesti viisaiksi” eliöiksi. (Sananl. 30:24, 25, UM) Tiedemiehet, jotka ovat tutkineet muurahaisten käyttäytymistä sokkeloissa, ovat päätelleet, että nämä hyönteiset osaavat tunnistaa silmillään ”maamerkkejä”. Hajuaistillaan ne kykenevät seuraamaan myös hajuja. Ne näyttävät jopa oppivan kokemuksesta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että muurahaiset osaavat käyttää järkeään, tehdä älyllisiä ratkaisuja. Niinpä kun sade huuhtoi pois tavanomaisen hajuvanan, vaeltavien muurahaisten armeija alkoi vahingossa kiertää jalkakäytävällä kehää, kunnes kaikki kuolivat! Muurahaisista on kuitenkin sanottu: ”Vaikka ne ovat pieniä ihmiseen verrattuna, ne ilmaisevat kykenevänsä muistamaan, oppimaan ja oikaisemaan virheitään.”
Tämä on ’vaistonvaraista viisautta’ toiminnassa. Se ei johdu järjenkäyttökyvystä vaan vaistoista, jotka Luoja on antanut näille kiinnostaville luontokappaleille.
Nyt saatat kuitenkin ymmärtää, miksi ”laiskaa” käsketään ’menemään muurahaisen tykö’. (Sananl. 6:6) Sellainen ihminen voi oppia tältä alhaiselta hyönteiseltä jotakin uutteruudesta ja kaukokatseisuudesta. Sen sijaan että hän nukkuisi otolliseen työaikaan, hänen tulisi olla kuin muurahainen, joka ”hankkii leipänsä kesällä”. (Sananl. 6:8; 30:25) Ja jos ”laiska” sattuu loikoilemaan puun varjossa, ahkerien muurahaisten armeija voi hyvinkin saada hänet ryhtymään toimintaan viivyttelemättä.