Onko järkevää että suunnittelet hautajaisesi?
”EN OLE koskaan tullut ajatelleeksi sitä” on yleinen vastaus kysymykseen: ”Millaiset hautajaiset haluat, kun se aika tulee?” Nykyisessä asiainjärjestelmässä meidän kaikkien on kohdattava kuolema, mutta monet pitävät omia hautajaisiaan liian kammottavana tai epämiellyttävänä aiheena edes ajatella. Näin ollen koko hautajaisten ajatteleminen sysätään yhtäkkiä jälkeenjääneiden sukulaisten harteille kuoleman sattuessa.
Mutta silloinko haluat jälkeenjääneitten omaistesi miettivän hautajaisten yksityiskohtia? Haluatko pakottaa heidät neuvottelemaan sellaisista asioista, kun he ovat vähiten sopivassa mielentilassa ja herkimpiä hyväksymään kalleimpia ehdotuksia?
Luotettava ja rehellinen hautaustoimisto voi tehdä paljon helpottaakseen tuskaa ja pitääkseen kustannukset perheen mahdollisuuksien rajoissa. Mutta usein eloonjääneiden edessä on myös toisenlainen tilanne. Yhdysvaltain liittovaltion kauppakomission tutkija sanookin: ”Hautauspalvelujen ostaja on tunneperäisesti järkyttynyt, kun hän tekee sopimuksia. Ja [häikäilemätön] hautausurakoitsija usein käyttää tätä hyväkseen myydäkseen kalleimman ’pakkauksensa’.”
Jos haluat varmistua siitä, ettet lisää näin jo surevan perheesi taakkaa, saatat haluta harkita omien hautajaistesi suunnittelemista. Eräs mieshenkilö, jonka äiti menetteli näin, oli ensin järkyttynyt, kun äiti kertoi hänelle suunnitelmistaan. Mutta hän sanoo, että sitten ”ajan kuluessa vaimostani ja minusta tämä ajatus tuntui yhä järkevämmältä. Se, mikä alussa oli näyttänyt mahdottomalta, tuntui nyt viisaalta ja realistiselta.”
Ranskan entinen presidentti Charles de Gaulle suunnitteli omat hautajaisensa. Britannica-tietosanakirja sanookin: ”Hänen omasta pyynnöstään hänet haudattiin äärimmäisen yksinkertaisin menoin pieneen Colombey-les-Deux-Eglises’n hautausmaahan kyläpuusepän tekemässä yksinkertaisessa puisessa arkussa.” Tämän vastakohtana hallitus suunnitteli Yhdysvaltain entisen presidentin Dwight D. Eisenhowerin hautajaiset, joiden ilmoitetaan maksaneen yli miljoona markkaa.
Miksi niin kallista?
Vuosien kuluessa Amerikan hautausteollisuus on tullut Britannica-tietosanakirjan mukaan ”erittäin kaupallistuneeksi”. Se on aiheuttanut joidenkin kalliitten tapojen liittämisen tavanomaiseen ”täydelliseen” hautaukseen. Sellaisia seikkoja kuin rutiininomaista palsamointia, ruumiin restaurointia, arkun avoimena pitämistä, haudan vuorausta tai ”holvikatoksia”, koristeellisia sinetöityjä metalliarkkuja, vainajan erikoisvaatetusta ja muita palveluja mainostetaan usein lain mukaan tai moraalisesti välttämättömiksi.
Kuitenkin monet näistä perinteistä tuntuvat olevan enemmän kaupallisuuden ja ylpeyden innoittamia kuin minkään todellisen tarpeen sanelemia. Tuloksena on, että keskimääräisten amerikkalaisten hautajaisten kokonaiskustannukset ovat nopeasti nousseet aina noin 8000 markkaan. Hinnan kohoaminen johtuu paljolti niistä ylimääräisistä palveluista, joita on alettu pitää ”täydellisen” hautauksen välttämättöminä tavanomaisina osina.
Epäilemättä jotkin näistä omaksutuista tavoista lohduttavat ihmisiä, joista tuntuu, että he ovat jollakin tavoin täyttäneet ”velvollisuutensa” vainajaa kohtaan. Toiset saattavat saada tyydytystä, kun he näkevät ruumiin viimeisen kerran ja ’osoittavat sille kunnioitusta’. Toisaalta useimmat näistä perinteistä eivät ole pakollisia niille, joilla ei ole varaa maksaa korkeata hintaa, tai niille, jotka henkilökohtaisesti valitsevat mieluummin yksinkertaisen arvokkuuden.
Suunnitteleminen vähentää kustannuksia
Tavallisesti toisten suunnittelemat hautajaiset ovat paljon kalliimpia kuin henkilön itsensä etukäteen suunnittelemat. ”Jokainen, jonka kanssa puhun, sanoo: ’Kun kuolen, haluan mahdollisimman yksinkertaiset hautajaiset’”, huomauttaa eräs kirjailija. ”Kenenkään ei kuule koskaan sanovan: ’Haluan 10000 dollarin [40000 mk:n] arkun ja kaikki muut ylellisyydet.’” Voit vahvistaa tämän kysymällä omilta ystäviltäsi heidän hautaustoivomuksistaan.
Se, miten hienot hautajaiset halutaan, on tietenkin perheen yksityinen asia, eikä sitä tulisi arvostella, ellei se riko kristillisiä periaatteita. Mutta useimmat ihmiset, jotka kertovat toivomuksistaan etukäteen, eivät ilmeisesti halua rasittaa perhettään taloudellisesti enempää kuollessaan kuin halusivat eläessäänkään. Eräs mies ilmaisikin asian seuraavasti: ”Tahtoisin rahan ennemmin ruokkivan perhettäni kuin matoja!”
Kuitenkaan useimmiten ei käy niin kuin he haluavat. Miksi ei? Los Angeles Times -lehden kolumnisti Jim Fiebig vastaa: ”Arvelisin, että 90 prosenttia hautajaisista tässä maassa on paljon monimutkaisempia kuin vainajat olisivat toivoneet. Mutta koska he eivät kertoneet toivomuksistaan, niin jälkeen jääneet – varmuuden vuoksi – päättävät valita ensiluokkaiset hautajaiset.”
Ennakkosuunnittelu poistaa myös todellisen taakan jälkeenjääneitten omaisten harteilta. Minkään ovelan suostuttelun ”ensiluokkaisten” hautajaisten järjestämiseksi ei tarvitse saada heitä menemään pitemmälle kuin heillä on varaa tai mitä sinä toivot. ”Paras myynninvastustamiskeino, joka jälkeenjääneellä voi olla suurta painostusta vastaan, on tietoisuus siitä, että hän noudattaa sinun toivomuksiasi”, sanoo Fiebig.
On silti vielä eräs tilanne, joka voi tulla eteen ja jota ehkä haluat myös ajatella etukäteen. Muuan henkilö kirjoitti erään sanomalehden neuvontapalstalle: ”Mieheni kertoi minulle haluavansa yksinkertaisen muistotilaisuuden ja polttohautauksen.” Mutta hänen miehensä oli vain sanonut toivomuksensa. Nyt hänen vaimonsa valittaa: ”Kukaan hänen omaisistaan ei koskaan esittänyt myönteistä tai kielteistä hänen toivomuksistaan ennen kuin yritin ryhtyä järjestelyihin – silloin sain kuulla joka puolelta siitä, mitä ’me’ tahdomme.” Hän ehdotti, että ihmisten pitäisi ”kirjoittaa sellaiset toivomukset paperille. Mieheni ei kirjoittanut. Ja se oli todella hankalaa minulle.”
Jopa raamatullisina aikoina hautausjärjestelyt tehtiin usein henkilökohtaisesti jo kauan ennen kuolemaa. Esimerkiksi kuoleva Jaakob sanoi pojalleen Joosefille: ”Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.” – 1. Moos. 50:5; ks. myös Jes. 22:16.
Valitseminen
Tietyissä rajoissa sinulla ja perheelläsi on lain mukaan vapaus päättää, millaisia hautauspalveluja haluatte, vai haluatteko mitään. Joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden laki vaatii antamaan asiakkaille yksityiskohtaisen luettelon palveluista ja hinnoista. Mutta paras aika ratkaisujen tekemiseen on, ennen kuin tarve tuo mukanaan paineen. Jos jätät järjestelyt perheesi huoleksi kuoleman jälkeen vaihtoehdot usein vähenevät, koska he tuntevat ehkä olevansa sidottuja siihen, mitä yhdyskunta ja/tai muut sukulaiset pitävät hyväksyttävänä.
Ehkä silti haluat ottaa yhdyskunnan huomioon jopa omia ratkaisuja etukäteen tehdessäsi. Jos esimerkiksi asut pienessä kaupungissa, voisiko tavanomaisten menettelytapojen poisjättäminen mahdollisesti loukata joitakuita tai jopa heittää varjon kristilliseen uskoosi? Ehkä useammat tulisivat kuuntelemaan raamatullista puhetta ja ehkä enemmän hyvää saataisiin aikaan, jos pidettäisiin tavanomaisemmat hautajaiset. Mutta sinun tulee kuitenkin tasapainottaa taloudellinen tilanne, perheen toivomukset ja henkilökohtaiset mieltymykset sellaisten ajatusten kanssa lopullista päätöstä tehdessäsi.
Kun päätät, mitä palveluja haluat, muista, että ei ole olemassa ”parasta tapaa” pitää hautajaisia. Monet eurooppalaiset olisivat kauhuissaan amerikkalaisten hautajaisten tuhlaavaisuudesta. Esimerkiksi palsamointi on täysin yleistä amerikkalaisissa surutaloissa, mutta hyvin harvinaista Euroopassa. Monissa maissa tarvitaankin erikoislupia ruumiin palsamoimiseen.
Yhdysvaltain hautausteollisuus väittää, että palsamointi on välttämätöntä ”terveydellisistä” syistä, jotta sairauksien leviäminen voitaisiin välttää. Kuitenkin esimerkiksi Euroopassa palsamointi ei ole välttämätöntä, jos ruumista ei pidetä näytteillä ja jos hautaus tai polttohautaus toimitetaan pian. Mutta Yhdysvalloissa on erityisesti pyydettävä, ettei ruumista palsamoida. Liittovaltion laki ei siellä velvoita palsamoimaan ruumista ellei sitä jouduta kuljettamaan yleisellä kulkuneuvolla. Jotkin osavaltiot vaativat palsamoimisen, jos kuoleman syynä oli tarttuva tauti tai jos kuoleman ja hautauksen välinen aika ylittää tietyn rajan.
Palsamoimisen jälkeen hautausurakoitsija saattaa käyttää tuntikausia sairauden tai onnettomuuden runteleman vainajan ulkonäön entisöimiseen. Tämä tehdään, jotta jälkeen jääneille jäisi ”hyvä vaikutelma” vainajasta. Hautausurakoitsijat sanovat, että tämä auttaa heitä sopeutumaan kuoleman todellisuuteen ja välttämään mahdollisia levottomuutta herättäviä mielikuvia. Mutta saatat mieluummin haluta, että sinut muistetaan sellaisena kuin olit elävänä ja onnellisena, ja niin säästät myös perheesi sellaisen kalliin toimenpiteen kustannuksilta. Jotkin kulttuurit pitävät jopa vastenmielisenä ajatusta ruumiin katselemisesta hautajaisissa. Myös huomattava psykiatri sanoi: ”Tämä hajuveden paneminen ja kenkien pukeminen ruumiin ylle! Kun on kuollut, on kuollut. Hautaustapamme ovat yritys narrata ihmiset kieltämään kuolema.”
Arkkujen hinnat vaihtelevat Yhdysvalloissa yksinkertaisista 75 dollarin (300 mk:n) mäntylaatikoista 8000 dollaria (31000 mk) tai enemmän maksaviin upeasti koristeltuihin sinetöityihin metalliarkkuihin, joissa on jousipatjat ja hienot kankaat. Suomessa ei ole tapana käyttää metalliarkkuja, ja puiset arkut maksavat yleensä 200–1800 markkaa. Sinetöityjen metalliarkkujen ajatellaan estävän kosteutta pääsemästä ruumiiseen, jotta mätäneminen jotenkin hidastuisi. Kuitenkin asiantuntijat sanovat, että tapahtuu juuri päinvastoin. Mitä hyötyä kuolleelle on hienoista kankaista ja patjasta, kun Raamattu sanoo, että ”kuolleet eivät tiedä mitään”? – Saarn. 9:5, 10; vrt. Ps. 146:3, 4.
Näin ollen monet yleiset hautaustavat, joita tavallisesti pidetään itsestään selvinä, eivät varmasti ole pakollisia. Tässä valossa jotkut, joiden mielestä paino tulisi panna hengellisille asioille eikä ruumiille, ovat halunneet, että heidän ruumiilleen toimitetaan heti polttohautaus tai yksinkertainen hautaus ja että sen jälkeen pidetään muistotilaisuus ystävien ja sukulaisten hyödyksi. Esimerkiksi Englannissa, Saksan liittotasavallassa ja Tanskassa enemmän kuin puolet valitsee polttohautauksen, kun vain noin 8 prosenttia Yhdysvalloissa tekee siten. Suomessa vastaava luku on noin 3 prosenttia, Helsingissä noin 28 prosenttia. Yksinkertaisessa toimituksessa voidaan myös jättää pois monia kalliita palveluja, kuten palsamoiminen, entisöimistyö, ruumiin näytteille pano surutalossa, ruumisvaunut ja jopa hautapaikka, jos valitaan polttohautaus.
Minkä tahansa tavan valitsetkin, arvossapidettyjen hautaustoimistojen tulisi olla iloisia voidessaan auttaa sinua ja sukulaisiasi suunnittelemaan yksityiskohdat painostamatta tarpeettomasti ylimääräisiin palveluihin. Joissakin maissa on olemassa myös ei-kaupallisia muistoseuroja, jotka auttavat ihmisiä järjestämään arvokkaita ja taloudellisia hautajaisia.
Sen ajatteleminen nyt, miten haluat maallisista jäännöksistäsi huolehdittavan, ei ole kammottava teko. Se on todistus kypsästä ja huomaavaisesta suhtautumisesta vaikeaan tilanteeseen, kaukokatseisuuden ja rakkaudellisen huomaavaisuuden osoittamisesta ahdistuneille jälkeenjääville. Se voi keventää suuresti heidän taakkaansa, kunnes tulee se Jumalan lupaama aika, jolloin ei ”kuolemaa ole enää oleva”. – Ilm. 21:4, 5.