Maailmanlaajuinen vastalause julmuuksille
JEHOVAN TODISTAJAT ovat viime kuukausina kirjoittaneet kirjaimellisesti kymmeniä tuhansia kirjeitä Malawin viranhaltijoille, presidentti Banda mukaan luettuna. He ovat pyytäneet, että jotakin tehtäisiin heidän kristittyjen veljiensä ja sisartensa kärsimysten huojentamiseksi. Mutta kun julmuudet tulevat yleiseen tietoisuuteen ja yhä useammat riippumattomat lähteet vahvistavat ne, monet muut Jehovan todistajien lisäksi liittävät nyt äänensä Malawin viranomaisille esitettävään kasvavaan vastalauseeseen.
Esimerkiksi yhdysvaltalainen senaattori Frank Church puhui vainoa vastaan ja sanoi senaatissa: ”Pyydän, että yksimielisesti suostutaan siihen, että The Wall Street Journal -lehden yksi pääkirjoitus ja Dial Torgersonin Sambiassa Los Angeles Times -lehteä varten kirjoittama artikkeli, joka paljastaa, mitä [Jehovan] todistajille tapahtuu, painetaan [kongressin] ASIAKIRJOIHIN.” Yhtään vastalausetta ei esitetty, joten nämä kirjoitukset sisällytettiin kongressin asiakirjoihin sivulle S224 21. tammikuuta 1976.
Sitten kongressissa esitti mielipiteensä George E. Brown j:r Yhdysvaltain edustajainhuoneesta ja hänen sanansa talletettiin kongressin asiakirjoihin sivulle E262 28.1.1976: ”Laki Malawissa, jossa on yhden puolueen hallitus, määrää, että jokaisella kansalaisella täytyy olla puolueen jäsenkortti. [Jehovan] todistajat kieltäytyvät hankkimasta sellaista ja siksi he ovat joutuneet vainon kohteiksi.”
Brown sanoi sitten: ”Kehotan virkatovereitani lukemaan seuraavat kirjoitukset tästä aiheesta, jotka haluaisin liittää KONGRESSIN ASIAKIRJOIHIN, ja harkitsemaan aktiivisemman osan omaksumista yritettäessä muuttaa tällaisten tapahtumain kulkua ottamalla suoraan yhteyttä hallituksen viranhaltijoihin Malawissa ja muuttamalla ulkopolitiikkamme asioiden tärkeysjärjestystä. Menettelyjemme tulisi heijastaa järkytystämme eikä kuvastaa välinpitämättömyyttämme.”
On tehty enemmänkin kuin vain liitetty Jehovan todistajien vainoa koskevia sanomalehtiuutisia kongressin asiakirjoihin. Monet Yhdysvaltain hallituksen viranhaltijat ovat kirjoittaneet suoraan asian johdosta Malawin presidentille Bandalle. Kuten havaitset, niin yksi tällainen kirje on jäljennetty tälle sivulle.
Toisetkin hallitukset ovat parlamenteissaan korottaneet äänensä Jehovan todistajien vainoamisen johdosta. Bent Honoré, Tanskan parlamentin jäsen, soitti 17. helmikuuta 1976 Jehovan todistajien haaratoimistoon. Hän halusi, että Malawin vainotuille Jehovan todistajille ilmoitettaisiin, että Tanskan kansankäräjät oli käsitellyt heidän ahdinkoaan, ”niin että he tietävät, että heitä ei ole unohdettu. Tämä voi näin ollen rohkaista heitä.”
Malawin Jehovan todistajiin kohdistuneet julmuudet antoivat myös aiheen laajaan keskusteluun Saksan liittopäivillä Bonnissa tämän vuoden maaliskuussa. Esimerkiksi vastatessaan erääseen kysymykseen ministeri Wischnewski sanoi muun muassa: ”Liittohallitus on pitänyt ilmoituksia Jehovan todistajien vainosta Malawissa aiheena antaa lähettilään ilmaista Saksan hallituksen mielipide Malawin hallitukselle.”
Tulos tutkimuksista
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainittiin, Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN:n) vanhempi lehdistösihteeri sanoo tuon järjestön tehneen oman tutkimuksensa Jehovan todistajien Malawissa kokemista julmuuksista. Tämän vuoksi KMN:n johtaja tri Philip A. Potter kirjoitti presidentti Bandalle kirjeen, joka on jäljennetty Herätkää!-lehden näille sivuille.
Sitten tämän vuoden kesäkuussa KMN lisäksi julkaisi asian johdosta tiedotteen lehdistölle. Tiedotteessa sanottiin, että tri Potter ”on vedonnut tri H. Kamuzu Bandaan, Malawin presidenttiin, että tämä vapauttaisi lahkon jäsenet, joita nyt pidetään leireissä tai jotka on pidätetty ja joita pidetään vankilassa. Tri Potter pyysi, että heidät palautettaisiin kyliinsä viettämään normaalia elämää.”
Lisäksi lehdistön tiedotteessa mainittiin, että tri Potter oli ”pyytänyt harkitsemaan uudelleen hallituksen ja kongressipuolueen asennetta ja menettelyjä Jehovan todistajiin nähden ja ehdotti keskusteluja heidän johtajiensa kanssa sen selvittämiseksi, kuinka parhaiten voitaisiin löytää pysyvä ratkaisu ongelmaan”.
Lisää vastalauseita
Malawin hallitukselle Jehovan todistajien puolesta esitetyt vastalauseet ovat olleet eri muotoisia. Tästä on esimerkkinä The Examiner -lehden kirjoitus 6. huhtikuuta 1976. Tämä Independencessä Missourissa Yhdysvalloissa ilmestyvä sanomalehti selittää, että Independence on Malawissa sijaitsevan Blantyren ystävyyskaupunki, ja sanoo sitten:
”Rahaa on kerätty ja lähetetty Blantyreen. Tri Banda jopa kävi Independencessä vuonna 1968 ja siunasi jokaista läsnäolijaa leijonan häntätupsulla Stephensonin omenaviljelmillä pidetyssä lounastilaisuudessa. Pidämmepä siitä tai emme, suhteemme ovat varsin läheiset pahamaineiseen tohtoriin ja hänen kaupunkiinsa Blantyreen.”
The Examiner -lehden toimittaja Keith Wilson j:r esittää sitten vastalauseen: ”Ehdotan, että kaupunginvaltuusto joko purkaa suhteet niin pian kuin mahdollista tai tri Bandan filosofista johtoa seuraten alkaa valmistautua sopiviin juhlallisuuksiin Adolf Hitlerin syntymäpäivän viettämiseksi huhtikuun 20:ntenä.”
Se, mitä Malawissa on tapahtunut, on tosiaan saanut huolestumaan monet sellaiset, jotka tuntevat presidentti Bandan henkilökohtaisesti. Jotkut heistä muistavat tri Bandan hänen opiskeluajoiltaan Yhdysvalloissa ja Englannissa, joissa hän sai eri yliopistoissa lääketieteen perus- ja jatkokoulutusta.
Yksi hänen entisistä opettajistaan Wilberforce Academyssa, Flora Isabel Askew, huudahti kuullessaan siitä, kuinka tri Banda kohtelee Jehovan todistajia: ”Voi hyvä Luoja, miten hän on voinut rappeutua sellaiseksi?” Hän muistaa, että kun hän tapasi Bandan 1960-luvulla, tämä ”toivoi pelkästään, että hän kykenisi vapauttamaan kansansa”.
Vetoomuksia harkittavaksi
Monissa presidentti Bandalle lähetetyissä kirjeissä on liikuttavia vetoomuksia sen puolesta, että hän järjestäisi huojennusta viattomille Malawin kansalaisille, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesti. Esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa tohtori Bandan entinen työtoveri hänen Englannissa oloajaltaan, lordi MacLeod Fuinarysta, kirjoitti hänelle. Hän pyysi anteeksi, jos hän oli väärässä puhutellessaan häntä lääkärinä. Mutta hän selitti, että ”siten meillä oli tapana puhutella Sinua monta vuotta sitten kunnantalolla Clyde Streetillä Glasgow’ssa”.
Lordi MacLeod ei ole Jehovan todistaja, mutta hän jatkoi, että ”Malawissa olevia Jehovan todistajia koskevat täkäläiset äskeiset lehtitiedot” saivat hänet kirjoittamaan kirjeen. Sitten hän mainitsi todistajista: ”Heidät tunnetaan hyvin kaikkialla maailmassa siitä, että he ovat rauhaisia ja työteliäitä. . . . Siksi pyydän Sinua vastaamaan minulle henkilökohtaisesti. Jos vain saan virallisen vastauksen joltakulta alaisistasi, voin ainoastaan päätellä, että Sinua ei voida tässä asiassa lähestyä ja minun täytyy tehdä omat johtopäätökseni.”
Tohtori Walter Kingin 26. toukokuuta 1976 presidentti Bandalle kirjoittamassa kirjeessä esitettiin erityisen liikuttava vetoomus:
”Sallikaa minun esitellä itseni, ennen kuin rohkenen puhua Teille asiasta, joka on lähellä sydäntäni. Vuonna 1968, jolloin Piedmont Hospital -sairaala Greensborossa Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa lopetti toimintansa, olin tuon sairaalan lääkärilautakunnan johdossa oleva kirurgi.
”Eräitten kirkkojärjestöjen (myös Jehovan todistajien) välityksellä saimme tietää, että Teidän erinomaisessa kehittyvässä maassanne oli muiden maiden tavalla niin vaatimattomat sairaalaolot, että meidän välineistöämme . . . voitaisiin käyttää ihmiskunnan palvelemisessa samoin kuin sitä oli käytetty pienessä sairaalassamme. . . . Päätimme nopeasti lähettää pienen, mutta sydämestä lähtevän uhrimme palvellaksemme Malawin sairaanhoidon tarpeita. . . .
”Te ja minä olemme ammatiltamme luonnontieteilijöitä, ja meidän on vaikea ymmärtää, kuinka jollakulla voi olla niin syvä vakaumus mihinkään uskontoon, että hän mieluummin kuolee kuin ottaa verensiirron, mutta vakuutan Teille tässä maassa saamiemme kokemusten perusteella, että nämä ihmiset ovat todella niin antautuneita uskonnolleen (ja tämä on yksi heidän uskomuksistaan samoin kuin pysyminen erossa politiikasta ja sodasta), että he mieluummin vaarantavat henkensä kuin rikkovat uskoaan vastaan. He eivät ota vastaan verta edes kaikkein vaarallisimmissa leikkauksissa. Kenties Teistä voi tuntua siten kuin minusta, että jos ohjaamme tällaisen antaumuksellisuuden kansallisylpeydeksi ja kansalaisuudeksi, niin siitä on enemmän hyötyä kuin on vaivaa heidän myönnetysti jääräpäisten uskomustensa sietämisestä. Kun siis yritin kuvitella itseni Teidän asemaanne Malawin presidentiksi, mieleeni juolahti, että poliittiselle nerolle sopisi saada sellainen voitto, että Jehovan todistajat ryhmänä ponnistelisivat yhtyneinä osoittautuakseen Malawissa sellaisiksi hyviksi kansalaisiksi, joista mikä tahansa maa voisi olla ylpeä. Tämä tulee tapahtumaan, kun he arvostavat sitä, että Te suvaitsette heidän uskonnollisia vakaumuksiaan, kuten he toivovat.
”Saatan olla erityisen sopiva esittämään tämän pyynnön Teille, Herra Presidentti, siksi että tunnen nämä ihmiset lääkärin näkökannalta. Sattuu olemaan niin, että vaikka olen katolilainen, uskon heillä olevan oikeudet kieltäytyä verestä, kun hoidan heidän vaivojaan kirurgisesti, ja samanaikaisesti he palkitsevat suvaitsevaisuuteni myöntymällä pienimpiinkin pyyntöihini, jotka koskevat heidän varhaista liikkeelle lähtemistään leikkauksen jälkeen, uskovat lääketieteellisiin neuvoihini ja luottavat täysin vilpittömyyteeni. Ollessani tekemisissä heidän kanssaan olen havainnut heidät sataprosenttisen rehellisiksi, siinä määrin sisukkaiksi, että he osoittavat silmiinpistävää rohkeutta, ja luotettavammiksi kuin on koskaan tarpeen. Jos olisin tällaisten ihmisten muodostaman kokonaisen kansan johtaja, uskon vilpittömästi, että kannattaisi kymmenin tavoin sallia heille ajattelun vapaus, koska he antavat toisille näiden kansallisylpeyttä elähdyttävän esimerkin uutteruudellaan, kristillisyydellään ja rehellisyydellään, myös maksamalla veronsa.”
Presidentti Banda ilmoitti 31.5.1976 muodostaneensa uuden 12-jäsenisen hallituksen, jossa tri Banda itse on oikeusministeri. Onko mahdollista, että tri Banda on saanut vääriä tietoja Jehovan todistajista? Ovatko entiset tai nykyiset neuvonantajat johtaneet hänet uskomaan, että todistajat ovat uppiniskaisia, laittomia? Ne, jotka tuntevat Jehovan todistajia henkilökohtaisesti, tietävät sellaiset syytökset vääriksi.
Tosin ihmisistä, jotka kieltäytyvät katsomasta asiaa Jehovan todistajien näkökannalta, yksinkertaisen ja halvan poliittisen jäsenkortin ostamisesta kieltäytyminen saattaa tuntua uppiniskaiselta käyttäytymiseltä. Kuitenkin Jehovan todistajien kohdalla kysymys on Jumalan palvonnasta. Se muistuttaa siitä, mitä tapahtui muinaisessa Meedo-Persiassa, jolloin jotkut miehet, jotka vihasivat heprealaista Danielia, antoivat säätää erään lain. Tämä laki määräsi, että jokainen, joka kolmeenkymmeneen päivään anoi mitään keneltäkään jumalalta tai ihmiseltä paitsi kuninkaalta, heitettäisiin leijonien eteen.
Daniel ei halunnut joutua noiden leijonien eteen sen enempää kuin Jehovan todistajatkaan haluavat joutua vankilaan tai lyödyiksi tai raiskatuiksi. Kuitenkin Daniel rukoili heti Jehova Jumalaa. Hän ei ollut lakeja tottelematon, uppiniskainen mies, vaan kysymyksessä oli Jumalan palvonta, ja sellaisella palvonnalla on oikeutetusti etusija kaikkiin maallisiin vallanpitäjiin nähden. (Dan. 6:4–10) Jeesuksen apostolitkin sanoivat kohdatessaan samankaltaisen tilanteen: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Mahdollisia ratkaisuja
Ongelma voitaisiin todellisuudessa ratkaista yksinkertaisesti. Jos valmistettaisiin kortti, joka on pelkästään henkilöllisyysasiapaperi, niin Malawin Jehovan todistajat ostaisivat sen mielellään, koska monissa maissa olevat todistajat maksavat sellaisesta kortista ja pitävät sitä mukanaan totellen oman maansa lakia.
Mutta kenties paras ratkaisu olisi vain se, että Jehovan todistajat vapautettaisiin palvontavapauden vuoksi ostamasta poliittista jäsenkorttia. Monet valtiot ovat ylpeitä siitä, että niiden kansalaisilla on vapaus omata erilaisia mielipiteitä ilman että heitä vainotaan. Lisäksi toiset valtiot kunnioittavat näitä valtioita siksi, että ne suvaitsevat erilaisia uskomuksia.
Kaikkien asianosaisten parhaaksi kristityt kautta maailman rukoilevat presidentti Bandan puolesta. He pitävät niin tehdessään kiinni Raamatun kehotuksesta rukoilla ”kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, että saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. (1. Tim. 2:2) Malawissa olevat yli 20000 Jehovan todistajaa voivat olla tosiaan suuri hyvään ja rauhaan vaikuttava voima maassa, jos heidän sallitaan jatkaa häiritsemättä kristillistä palvontaansa.
Jehovan todistajat ovat virallisesti kirjeitse vedonneet presidentti Bandaan, jotta näistä mahdollisuuksista keskusteltaisiin heidän edustajiensa kanssa. Jos jotkut haluavat yksityisesti ilmaista ajatuksensa presidentti Bandalle sähkeitse tai kirjeitse, hänen osoitteensa on:
His Excellency the Life President of Malawi
Ngwazi Dr. H. Kamuzu Banda
Central Government Offices
Private Bag 301
Capital City
Lilongwe 3
Malawi, Central Africa
[Tekstiruutu s. 7]
Congress of the United States
House of Representatives
Washington, D.C. 20515
4. helmikuuta 1976
His Excellency the Life President of Malawi
Ngwazi Dr. H. Kamuzu Banda
Central Government Offices
Private Bag 301
Capital City
LILONGWE 3
Malawi, Central Africa
Hyvä Presidentti Banda.
Minun on pakko esittää Teille, joka olette Malawin vastuullinen johtaja, olevani täysin närkästynyt ja suuttunut sen johdosta, miten hallituksenne kohtelee Jehovan todistajia. Kertomus uskonnollisesta vainosta – pikkumaisista kiusanteoista, raaoista pieksemisistä, sukupuolisista väkivaltaisuuksista, perheenjäsenten erottamisista, epäinhimillisistä vangitsemisista ja murhista – kuten luotettavat amerikkalaiset sanomalehdet ovat kertoneet, on inhottavaa politiikkaa, joka lähentelee kansanmurhaa.
Olen perehtynyt Jehovan todistajien uskomuksiin, myös siihen, että he kautta maailman kieltäytyvät liittymästä maallisiin poliittisiin järjestöihin ja poliittisiin puolueisiin, ja siihen vilpittömyyteen, joka seuraa noiden opinkappaleiden pitämistä. Kuka tahansa, joka on perehtynyt näihin ihmisiin, tietää heidän olevan omantunnontarkkoja lähimmäisiä ja kansalaisia, eikä heitä voida missään olosuhteissa pitää uhkana millekkään olemassa olevalle poliittiselle järjestykselle.
Uskonnollisen vakaumuksen vapaa harjoittaminen on vapauden olennainen osa. Sen tunnustetaan kuuluvan perustavimmanlaatuisiin ihmisoikeuksiin; ja se itse asiassa taataan malawilaisille teidän vuoden 1966 perustuslaissanne. Pyydän Teitä harkitsemaan menettelyänne uudelleen ja muuttamaan sen ja pysäyttämään tämän kansainvälisesti hyväksyttyjen ihmisoikeuksien yhtämittaisen loukkaamisen. Siitä kieltäytyminen saa ainoastaan kaikkialla maailmassa olevien ihmisarvon puolustajien halveksunnan kohdistumaan Teihin.
Kunnioittaen
Tom Harkin
[Tekstiruutu s. 8, 9]
WORLD COUNCIL OF CHURCHES
His Excellency Ngwazi
Dr. H. Kamuzu Banda
President of Malawi
Private Box 301
Lilongwe-3
Malawi, Central Africa
Teidän Ylhäisyytenne.
Muutamien viime kuukausien aikana olemme saaneet esityksiä ja selontekoja Malawissa olevien Jehovan todistajien ahdingosta ja tästä asiasta saamamme tietoaineisto herättää meissä vakavaa huolestuneisuutta.
Nämä selonteot mainitsevat erityisesti ne Jehovan todistajat, jotka ovat äskettäin palanneet Malawiin naapurimaista. Runsaat todisteet osoittavat, että he ovat joutuneet kokemaan huomattavaa kiusantekoa ja vainoa paikallisten viranomaisten ja Nuorisoliigan jäsenten taholta. Olemme saaneet raportteja siitä, että monia on kidutettu. Lähellä Dzalekaa sijaitsevissa keskitysleireissä olevista Jehovan todistajista saamamme tiedot ovat erittäin järkyttäviä.
Olemme tietoisia niistä vaikeuksista, jotka ovat vallinneet useitten viime vuosien aikana maassanne olevien Jehovan todistajien ja sikäläisten poliittisten viranomaisten välillä. Me ymmärrämme myös, että heidän opetuksensa valtiosta ja asenteensa sitä kohtaan ovat ainakin osaltaan aiheuttaneet tämän jännitystilan. Kuten tiedätte Kirkkojen Maailmanneuvosto on aina kehottanut kaikkia kristittyjä osallistumaan asuinmaittensa parhaaseen tähtääviin pyrkimyksiin.
Mutta sellaisen osallistumisen perustavaa laatua oleviin ihmisoikeuksiin sisältyy myös vapaus olla eri mieltä sekä vapaus kieltäytyä liittymästä mihinkään nimenomaiseen poliittiseen ryhmittymään tai puolueeseen. Siksi meistä tuntuu, että Teidän maanne ilmeinen menettely pakotettaessa ihmisiä Malawin kongressipuolueen jäseniksi rajoittaa ihmisoikeuksia ja että rankaisutoimenpiteet niitä vastaan, jotka eivät liity jäseneksi, eivät ole oikeutettuja. KMN on pyrkinyt ylläpitämään ihmisoikeuksia kaikkialla ja kaikille ja ilmaisemme syvän huolestumisemme Malawin Jehovan todistajien vuoksi, varsinkin niiden vuoksi, joiden kerrotaan olevan eristettyinä tai pidätettyinä siksi, että he ovat kieltäytyneet ostamasta kongressipuolueen jäsenkortteja.
On varsin mahdollista, että jotkin ilmestyneet selonteot eivät ehkä ole oikeita. Mutta kuten olemme osoittaneet, on paljon todisteita siitä, että paikalliset viranomaiset ja Nuorisoliigan jäsenet ja muut ovat jatkuvasti aiheuttaneet vaikeuksia Jehovan todistajille.
Siksi me vetoamme Teihin, että ryhtyisitte asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta ne, joita nyt pidetään leireissä ja jotka ovat pidätettyjä, vapautetaan ja jotta he voivat palata kyliinsä viettämään normaalia elämää. Lisäksi me pyydämme Teitä harkitsemaan uudelleen hallituksen ja kongressipuolueen asennetta ja menettelyjä Jehovan todistajien suhteen sekä ryhtymään keskusteluihin heidän maassa olevien johtajiensa kanssa päämääränä sen selvittäminen, miten parhaiten voidaan löytää pysyvä ratkaisu tähän ongelmaan. Olemme valmiit tarjoamaan Teille tukemme ja yhteistoimintamme tällaisissa pyrkimyksissä.
Toivoen kaikkea hyvää Teille ja Malawin kansalle.
Kunnioittaen
Philip Potter
Pääsihteeri
P S. Ottaen huomioon suuren yleisön tätä asiaa kohtaan osoittaman kiinnostuksen aiomme julkaista tämän kirjeen sisällön kahden viikon kuluttua.
[Kuva s. 10]
Dayton Daily News Perjantai, 9. huhtikuuta 1976
Ystävät huolissaan Bandan täyskäännöksestä
”Joka antaa yhdelle näistä pienistä kupillisenkin kylmää vettä juotavaksi, koska hän on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille, se ei suinkaan menetä palkkaansa.” – Matteus 10:42.