Mikä on Raamatun kanta?
Miksi tulisi ’koetella oletko uskossa’?
APOSTOLI Paavali kirjoitti Korintossa oleville kristityiksi tunnustautuville: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Kor. 13:5) Miksi sellainen koetteleminen ja tarkistaminen on välttämätöntä? Miten se voidaan suorittaa?
Voisimme ensiksi harkita, miksi apostoli Paavali antoi yllä olevan neuvon. Jotkut kristityt Korintossa uskoivat olevansa uskossa. Kuitenkin he toimivat tavalla, joka oli vastoin Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja opetusta. Paavali pelkäsi, että vieraillessaan heidän luonaan hän löytäisi ”riitaa, mustasukkaisuutta, vihanpuuskia, kinasteluja, parjauksia, kuiskutteluja, pöyhistymistapauksia, epäjärjestystä”. (2. Kor. 12:20) Seurakunnan jäsenten keskuudessa vallitsevan näin huonon hengellisen tilan valossa kaikkien oli tarpeellista ratkaista, elivätkö he todella niin kuin kristittyjen tulisi.
Ihmiset ovat taipuvaisia suhtautumaan omiin heikkouksiinsa paljon kevyemmin kuin toisten heikkouksiin ja puolustelemaan itseään. Niinpä piili vaara, että jotkut kristityt Korintossa pettäisivät itseään ja ajattelisivat olevansa uskossa, vaikka he tosiasiassa olivat hengellisesti sairaassa tilassa. Apostoli Paavali piti korinttolaisten parantumista tärkeänä ja kehotti sen vuoksi heitä tutkimaan itseään kristityksi tunnustautumisensa suhteen.
Joidenkuiden seurakunnan jäsenten usko oli ehdottomasti vaarassa haaksirikkoutua heidän itsepetoksensa takia. Jeesuksen Kristuksen sanat Laodikean seurakunnalle valaisevat sitä, että heidän toimintatapansa olisi voinut johtaa heidän Jumalaan ja Kristukseen omaamansa suhteen täydelliseen rikkoutumiseen. Jumalan Poika varoitti: ”Minä tiedän sinun tekosi, ettet ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit kylmä tai sitten kuuma. Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin olen oksentava sinut suustani. Koska sanot: ’Olen rikas ja olen hankkinut rikkautta enkä tarvitse yhtään mitään’, mutta et tiedä, että sinä olet kurja ja säälittävä ja köyhä ja sokea ja alaston.” – Ilm. 3:15–17.
Itsepetoksen vakavan vaaran huomioon ottaen kaikki kristityt tekevät viisaasti koetellessaan jatkuvasti, ovatko he uskossa. Opetuslapsi Jaakob antoi oivallisen kehotuksen tässä suhteessa: ”Tulkaa kuitenkin sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itsensä väärällä järkeilyllä. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä. Sillä hän katsoo itseään ja menee pois ja unohtaa heti, millainen hän on. Mutta joka katsoo vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin ja pysyy siinä, hän tulee olemaan onnellinen tekemisessään, koska hänestä ei ole tullut unohtavaa kuulijaa, vaan työn tekijä. Jos joku mielestään noudattaa jotakin palvontamuotoa eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin hänen palvontamuotonsa on turha.” – Jaak. 1:22–26.
Jos kristitty ei siis jatkuvasti tutki itseään huolellisesti Jumalan sanan valossa, hän voi tulla henkilön kaltaiseksi, joka vain nopeasti vilkaisee peiliin. Sellainen kristitty voisi helposti pettää sydäntään. Hän voisi järkeillä: ’Minullahan menee hyvin. Käyn kristillisissä kokouksissa, luen Raamattua, rukoilen ja kerron toisille uskostani.’ Mutta näiden palvontamuodon ulkonaisten piirteitten lisäksi hän saattaa ponnistella hyvin vähän kehittääkseen kristillistä persoonallisuutta. Hän saattaa jättää huomioon ottamatta hengelliset tahransa ja virheensä ja jatkaa samaa rutiinia ajatellen koko ajan, että hän on todella uskossa. Seuraava henkeytetty varoitus soveltuu erityisesti sellaiseen henkilöön: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” – 1. Kor. 10:12.
Hän ei ymmärrä, että ilman tekoja, jotka ovat yhdenmukaisia koko kristillisen opetuksen kanssa, hänen palvontansa on turhaa. Se ei merkitse mitään.
Esimerkiksi kielen ei voida sallia jatkaa alentavista asioista puhumista. Se täytyy pitää kurissa. Sanat, jotka tulevat suusta, paljastavat juuri sen, mitä ihminen ajattelee sydämessään. Jeesus Kristus sanoi: ’Sydämen kyllyydestä suu puhuu.’ (Luuk. 6:45) Niinpä se, jonka tapana on väheksyä toisia ja syyttää heitä itsekkäistä vaikuttimista, osoittaa, että hänen väitteessään uskossa olemisesta on jotakin vialla. Hänen muodolliset palvontatekonsa ovat näin ollen arvottomia.
Sen vuoksi kristityn koetellessaan, onko hän uskossa, tulee ratkaista, ovatko hänen sanansa ja tekonsa sopusoinnussa hänen vakuutuksensa kanssa. Kun hän etsii Jumalan sanan ohjausta kaikissa elämän asioissa, hän osoittaa olevansa ’sanan tekijä’. Tämä voi tuottaa hänelle suurta onnellisuutta, koska Pyhistä Kirjoituksista löydettävien ohjeiden Antaja on Jehova Jumala, ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Lähde. (Jaak. 1:17) Tämän mukaisesti kristilliseen ’vapauteen kuuluvan lain’ noudattaminen auttaa varmasti pääsemään suurimpaan onnellisuuteen ja pysyvään hyvinvointiin. Onnellisuuden säilyttäminen on näin ollen toinen hyvä syy koetella, onko uskossa.
Sen lisäksi, että kristityt tutkivat itseään Raamatun avulla, heidän tulisi nykyään myös ’tarkistaa jatkuvasti, mitä he itse ovat’, niin kuin korinttolaisia opetettiin. (2. Kor. 13:5) Miten tämä voitaisiin tehdä? Esimerkiksi jollakulla saattaa olla saha. Tieto siitä, miten ja mistä aineista tämä työkalu valmistettiin, ei riitä sen ratkaisemiseen, onko hänen sahansa todella erinomaista laatua. Siinä voisi olla piilevä virhe. Vain käyttämällä sahaa erilaisissa tehtävissä jonkin aikaa hän voi saada selville, kuinka hyvä työkalu se on. Samalla tavalla yksi parhaista tavoista osoittaa, millaisia henkilöitä me olemme, on panna kristillinen uskomme toimintaan kaikilla elämän aloilla, etenkin koettelevissa tilanteissa.
Kysy itseltäsi: Miten suhtaudun epäystävällisyyteen ja pilkkaan? Kieltäydynkö maksamasta samalla mitalla takaisin? Kun toiset ovat epärehellisiä, ylläpidänkö minä oikeita periaatteita? Kristitty osoittaa olevansa aito, kun hän ei taivu painostukseen olla maailman kaltainen asenteessa, sanoissa ja teoissa.
Mitä sellainen painostus paljastaa sinusta? Voivatko toiset havaita, että sinä käyttäydyt sopusoinnussa 1. Pietarin 3:8, 9:ssä esitetyn neuvon kanssa? Luemme siitä: ”Olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä; älkää maksako takaisin pahaa pahalla tai herjausta herjauksella, vaan päinvastoin suokaa siunaus.”
Kristityillä on tosiaan hyvät syyt jatkaa sen koettelemista, ovatko he uskossa ja sen tarkistamista, mitä he itse ovat. Sellainen koetteleminen suojelee itsepetokselta ja hyväksytyn aseman menettämiseltä Jumalan edessä. Se johtaa siihen, että ryhtyy myönteisiin toimenpiteisiin voidakseen yhä paremmin mukautua Jumalan sanaan. Tämä tuo suurta onnellisuutta nyt ja varmistaa kristitylle siunaukset tulevaisuudessa.