Onko Tanskan laki ristiriidassa omantunnonvapauden kanssa?
Herätkää!-lehden Tanskan-kirjeenvaihtajalta
ONKO Tanskan laki ristiriidassa kansainvälisesti tunnustetun vapauden periaatteen kanssa? Tanskan korkeimman oikeuden joitakin kuukausia sitten antama päätös näyttää vastaavan myöntävästi.
Kysymyksessä oleva periaate sisältyy Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, jonka Tanska allekirjoitti vuonna 1971 ja jonka kaikki Pohjoismaat olivat ratifioineet kesäkuuhun 1976 mennessä. Tämän periaatteen mukaan ihmistä ei voida rangaista samasta lainrikkomuksesta useammin kuin kerran.
Mutta Tanskan korkein oikeus on päättänyt, että ihmistä voidaan rangaista samasta rikkomuksesta kahdesti. Päätös koskee niitä, jotka omantunnonsyistä kieltäytyvät asepalveluksesta tai vaihtoehtoisesta palveluksesta.
Oikeusjuttu
Asia tuli esille alioikeudessa. Se koski nuoren insinöörin, erään Jehovan todistajan, oikeusjuttua. Koska hän uskoi lujasti Jumalan lakeihin, niin hän kieltäytyi omantunnonsyistä asepalveluksesta sekä vaihtoehtoisesta palveluksesta.
Oikeus tuomitsi tämän nuoren miehen vankeusrangaistukseen. Kun hän oli kärsinyt vankeusrangaistuksensa, hänet kutsuttiin jälleen suorittamaan asepalvelusta. Hän säilytti saman asenteen, joka perustui hänen Jumalan lakeihin kohdistuvaan omantunnon mukaiseen vakaumukseensa, ja kieltäytyi palveluksesta. Oikeus tuomitsi hänet taas vankeuteen, tällä kertaa pitemmäksi ajaksi, kahdeksaksi kuukaudeksi.
Mutta tästä tuomiosta valitettiin korkeampaan oikeusasteeseen, maaoikeuteen, sillä perusteella että ketään ei voida rangaista kahdesti samasta rikkomuksesta. Oikeus vältteli asennoitumasta puoleen tai toiseen kysymyksessä olevan periaatteen suhteen. Mutta se lyhensi vankilarangaistusta kolmeen kuukauteen.
Oikeusjutussa valitettiin sitten Tanskan korkeimpaan oikeuteen, jolta anottiin tuomion kumoamista, koska ensimmäisen rangaistuksen olisi pitänyt riittää. Toinen rangaistustuomio rikkoo periaatetta, jonka Tanska hyväksyi allekirjoittaessaan Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen.
Mitä muut ovat tehneet
Nuoren miehen puolustuspuheessa korkeimman oikeuden edessä huomautettiin, että lukuisat maat ovat muuttaneet käsityksiään tässä asiassa. Vuosia sitten monet maat tuomitsivat omantunnonarat, jotka olivat Jehovan todistajia, ankariin vankeusrangaistuksiin.
Toisinaan rankaiseminen tapahtui siten, että todistajat joutuivat jälleen kutsuntaan, ja heille tuomittiin lisää vankeutta. Tämä toistui uudelleen ja uudelleen. Monet joutuivat tämän vuoksi olemaan vankilassa 10–20 vuotta.
Mutta ajan mittaan muissa maissa, varsinkin länsimaissa, monet viranomaiset alkoivat tuntea kasvavaa vastenmielisyyttä näin ankaria rangaistuksia kohtaan. He näkivät, miten kohtuutonta oli panna vankilaan nuoria miehiä, jotka olivat lain kanssa ristiriidassa ainoastaan uskon ja omantunnon asiassa.
Siksi monet maat ovat sittemmin muuttaneet omantunnonarkojen rankaisemista. Esimerkiksi Alankomaissa viranomaiset ovat katsoneet parhaaksi olla rankaisematta sellaisia omantunnonarkoja, jotka ovat antautuneita Jehovan todistajia. Ruotsissa viranomaiset tutkivat erikseen jokaisen tapauksen, jossa omantunnonarka on Jehovan todistaja. Hallitus ei tällä hetkellä kutsu tällaisessa tutkimuksessa Todistajiksi osoittautuneita palvelukseen. Tätä menetelmää on noudatettu yhdentoista vuoden ajan, ja äskeisten tutkimusten perusteella on ehdotettu, ettei Jehovan todistajia kutsuttaisi palvelukseen tulevaisuudessa.
Merkille pantavia olivat myös Saksan liittotasavallan perustuslaillisen tuomioistuimen toimenpiteet. Useita vuosia sitten se antoi päätöksen, jonka mukaan Jehovan todistajia ei rangaista useammin kuin kerran. Tämä päätös pohjautuu periaatteelle ne bis in idem ’ei kahdesti samaa vastaan’. Tämän periaatteen mukaan ketään ei voida tuomita ja rangaista enempää kuin kerran samasta rikkomuksesta.
Myös Kreikka on äskettäin muuttanut omantunnonarkojen rankaisemista, ja nykyään laki, joka vaatii että uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi sotapalveluksesta kieltäytyvät omantunnonarat tuomitaan vankeusrangaistukseen, määrää myös, että kun heidät vapautetaan vankilasta, niin heidät vapautetaan myös tällaisesta palveluksesta tai valmennuksesta.
Niinpä puolustusasianajaja kysyikin Tanskan korkeimmalta oikeudelta: ”Miten voi olla mahdollista, että Jehovan todistajat voidaan vapauttaa tämän periaatteen nojalla Saksassa mutta ei Tanskassa?”
Laki väärin laadittu
Oikeudelle esitettiin, että Tanskan kansanedustuslaitoksen jäsenet eivät ehkä ole tienneet, että tämä kahdesti rankaisemista vastaan käytetty oikeusperiaate kuului Tanskan allekirjoittamaan kansainväliseen yleissopimukseen. Jos he olisivat tienneet siitä, niin vuoden 1975 sotilaslainmuutosta, joka sallii toistuvat rangaistukset, ei todennäköisesti olisi koskaan tehty. Laki olisi laadittu niin, että siihen olisi sisällytetty kahdesti rankaisemisen kieltävä kansainvälisen yleissopimuksen erinomainen periaate.
On totta, että tämä muutos Tanskan sotilaslakiin saattaa nykyään sallia omantunnonarkojen toistuvat rangaistukset. Mutta yleissopimuksen huomioon ottaen sitä ei pitäisi tulkita tällä tavoin; mainitsi puolustusasianajaja oikeudelle.
Hän kysyi myös, eivätkö sisäministeri (joka kutsui omantunnonarat kahdesti palvelukseen) ja oikeusministeri (joka nosti kahdesti syytteen heitä vastaan) olleet velvollisia pitämään huolta siitä, ettei lakia tulkita väärin.
Kunnioitus ihmisoikeuksia kohtaan
Oikeudelle osoitettiin, että ihmisoikeuksien kunnioittamista on vaadittu kautta maailman. Siitä on tullut koko maailmassa tärkeä kiistakysymys. Eikö näin ollen Tanskan kaltaisen maan tulisi noudattaa ihmisoikeuksia suojelevia periaatteita, kun omantunnonarat ovat kysymyksessä, kuten Ruotsi, Alankomaat ja Saksan liittotasavalta ovat tehneet?
Huomautettiin myös, että Jehovan todistajien väärä kohtelu sisältyy ihmisoikeuskysymykseen. Esimerkiksi oikeudelle esittämässään mielipiteessä Kööpenhaminan yliopiston professori Erik Siesby mainitsi: ”Aseistakieltäytyjien kohtelu, varsinkin niiden jotka Jehovan todistajien jäsenten tavoin ovat aseistakieltäytyjiä omantunnon perusteella, on parhaillaan kansainvälisen tutkimuksen ja keskustelun kohteena.”
Professori Siesby sanoi, että Tanskan korkeimmassa oikeudessa oleva oikeusjuttu ”herättää kansainvälistä huomiota, ja päätöksestä tulee merkittävä tulkintaperuste muun muassa Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen suhteen”.
Muut maat todellakin näkevät, miten Tanska on käsitellyt näiden omantunnonarkojen asiaa. Ja nekin, jotka ovat allekirjoittaneet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen, voivat omien omantunnonarkojensa tapausta käsitellessään pitää Tanskan päätöstä ennakkotapauksena, hyvin pahana ennakkotapauksena.
Miksi rangaistaan kahdesti?
Mutta miksi Jehovan todistajia rangaistaan kahdesti samasta rikkomuksesta Tanskassa?
Jehovan todistajien puolustusasianajaja esitti tästä joitakin ajatuksia korkeimmassa oikeudessa. Hän lausui: ”Jos aseistakieltäytyjiä, joiden vaikuttimena on heidän uskonnollinen vakaumuksensa, rangaistaan toistuvasti, niin järkevänä selityksenä voi olla, että viranomaiset näin ilmaisevat epäilevänsä kyseisen uskonnollisen vakaumuksen voimaa, vakavuutta ja kestävyyttä. Kun Jehovan todistajien jäsen, joka on jo kärsinyt rangaistuksensa aseistakieltäytymisestä, kutsutaan uudelleen palvelukseen ja häntä uhataan uudella rangaistuksella, niin sillä ilmaistaan toivoa siitä, että joko kärsitty rangaistus saa tuomitun muuttamaan mielensä tai että uusi rangaistusuhka saa hänet hylkäämään vakaumuksensa tai toimimaan ristiriidassa sen kanssa.”
Oikeudelle kuitenkin kerrottiin, että Jehovan todistajat eivät hylkää Jumalan lakeihin perustuvia vakaumuksiaan. Esimerkiksi tässä tapauksessa syytetty kirjoitti kutsuntalautakunnalleen kirjeen kärsiessään ensimmäistä rangaistustaan. Hänen kirjeensä luettiin oikeudelle ääneen. Hän mainitsi: ”Minä en muuta asennettani, vaikka tuomitsisitte minut vankilaan sadoiksi vuosiksi.”
Yksi kielteinen lisätekijä toistuvassa rangaistuksessa on se, että se vaikuttaa ihmisen elämään pahemmin kuin yhtäjaksoinen rangaistus. Kun rangaistus on kärsitty, niin tuomittu voi palata normaaliin elämään. Mutta toistuvat rangaistukset pitävät ihmisen jatkuvassa epävarmuuden tilassa ja häiritsevät hänen elämäänsä suuresti.
Niinpä hollantilainen lakimies Hein van Wijk, jota pidetään omantunnonarkojen oikeuskäsittelyn parhaana asiantuntijana Euroopassa, vertasi sattuvasti aseistakieltäytyjien toistuvaa tuomitsemista hiirella leikkivään kissaan.
Päätös annetaan
Muutoksenhaku ja perustelut osoittautuivat turhiksi. Tanskan korkein oikeus antoi päätöksen, jossa se vahvisti alempien tuomioistuimien ratkaisut. Tuomio pysyy voimassa.
Oikeus lisäsi myös, että vankeusrangaistus muutettaisiin kolmesta kuukaudesta takaisin kahdeksaksi kuukaudeksi! Ja syytetty määrättiin maksamaan kaikki oikeuskulut.
Osoittaako tämä Tanskan korkeimman oikeuden antama päätös, että Tanskan laki rikkoo Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen periaatteita? Rikkooko tämä päätös myös kohtuullisuuden rajoja? Puolueettomat huomioitsijat vastaavat myöntävästi.
[Huomioteksti s. 10]
”Oikeusjutussa valitettiin sitten Tanskan korkeimpaan oikeuteen, jolta anottiin tuomion kumoamista, koska ensimmäisen rangaistuksen olisi pitänyt riittää.”
[Huomioteksti s. 10]
”Aseistakieltäytyjien kohtelu, varsinkin niiden jotka Jehovan todistajien jäsenten tavoin ovat aseistakieltäytyjiä omantunnon perusteella, on parhaillaan kansainvälisen tutkimuksen ja keskustelun kohteena.” – Kööpenhaminan yliopiston professori Erik Siesby
[Huomioteksti s. 11]
”Hänen kirjeensä luettiin oikeudelle ääneen. Hän mainitsi: ’Minä en muuta asennettani, vaikka tuomitsisitte minut vankilaan sadoiksi vuosiksi.’”