Rikollisuuden poistaminen lain avulla – onko se mahdollista?

Mooseksen laki opettaa erään läksyn

RIKOSLAIT vaihtelevat suuresti kautta maailman. Silti ne ovat yleensä samanlaisia sen suhteen, mitä pidetään rikoksena, ja rikosten suhteelliseen vakavuuteen nähden. Vaikka Jumala antoi Mooseksen lain Israelille eikä millekään muulle kansalle, monet kansojen laeista heijastavat Mooseksen lain periaatteita. Ne ovat samanlaisia osittain siksi, että jotkin hallitukset ovat todellisuudessa jäljitelleet Mooseksen lakia.

Niissäkin laeissa, joihin tämä Israelin kansalle annettu laki ei ole vaikuttanut, on myös vastaavuuksia syystä, jota apostoli Paavali selitti sanomalla, että ”aina kun kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” – Room. 2:14, 15.

Tutkimus siitä, millaisia rangaistuksia hallitukset suuressa osassa maailmaa ovat säätäneet tietyistä rikoksista, paljastaa, että murhaa pidetään lähes aina vakavimpana rikoksena, joka johtaa ankarimpaan rangaistukseen. Toisten rikosten suhteellinen painavuus kasvaa asteittain, suurimmaksi osaksi hyvin samanlaisella tavalla kuin Mooseksen laissa. Se, miten yhdeksässätoista tutkitussa maassa rangaistaan joistakin vakavimmista rikoksista, käy ilmi yllä olevasta taulukosta.

Muutamat tutkituista maista antavat hyvitystä tai korvausta uhrille. Jos poliisi löytää varastetut tavarat, ne palautetaan. Joissakin maissa ryöstäjää tai varasta vaaditaan antamaan korvausta uhrille; toisissa maissa uhrit voivat hakea vahingonkorvausta oikeudessa, ja heillä on hyvät mahdollisuudet suotuisaan oikeudenpäätökseen. Rangaistusten ankaruus vaihtelee niiden olosuhteiden mukaan, joissa rikos tehtiin. Sellaisia ovat syytettyjen ikä, heidän taloudellisen asemansa vaikutus, tavat, moraaliset asenteet ja niin edelleen. Tutkituissa maissa, joissa kuolemanrangaistusta käytetään, se pannaan täytäntöön hirttämällä, kuristamalla kaularaudalla tai ampumalla.

Mooseksen lain piirteitä

Vaikkei mikään kansa olekaan nykyään Mooseksen lain alaisuudessa, kuten Israelin kansa oli, tarkastelemalla tuon lain rangaistuksia voimme kuitenkin nähdä hyvin sen, mitä mieltä Jumala on rikollisuudesta. Huomaamme eri lakien olleen hyvin selväpiirteisiä ja ehdottomia. Kuitenkin tuomareille suotiin vapaus soveltaa rangaistusta tapauksen olosuhteiden mukaan. He saattoivat antaa ankaran tai lievän tuomion ja osoittaa armoa silloin, kun se heidän mielestään oli oikein. (Vrt. 2. Moos. 21:28–32.) Todisteiden oli oltava vastaansanomattomia. Varsinkin kuolemalla rangaistavissa tapauksissa kahden tai useamman todistajan todistus oli pakollinen tehtäessä päätöstä. – 5. Moos. 17:6.

Tahallinen murhaaja oli surmattava poikkeuksetta. (4. Moos. 35:16–18, 20, 21, 30, 31) Teloitusmenetelmänä oli kuoliaaksi kivittäminen. Tapauksissa, joissa rikos oli tehty suurta ilkeämielisyyttä osoittaen, rikollinen ensin kivitettiin ja sen jälkeen hänen ruumiinsa poltettiin, tai kuoliaaksi kivittämisen jälkeen hänet ripustettiin puuhun tuon päivän valoisaksi ajaksi, jotta hän olisi varoittavana esimerkkinä ihmisille. (3. Moos. 20:14; 21:9; 5. Moos. 21:22, 23) Tahattomia tappajia varten oli turvakaupunkeja, joihin he saattoivat paeta ja olla turvassa kostolta, johon joku uhrin lähisukulaisista muussa tapauksessa ryhtyisi. (4. Moos. 35:22–25) Noissa kaupungeissa he tekivät työtä elatuksekseen.

Aviorikoksen tehnyttä miestä ja naista rangaistiin kuolemalla. (3. Moos. 20:10) Sukurutsaus eräissä sukulaisuussuhteissa ja myös eläimeen sekaantuminen ja homoseksuaalisuus aiheuttivat kuolemanrangaistuksen. (3. Moos. 20:11–13, 16) Haureus kihlatun tytön kanssa oli rikos, josta molempia rangaistiin kuolemalla, jollei tyttö ollut vastustanut ja huutanut apua. (5. Moos. 22:23–27) Jos mies ja kihlaamaton tyttö syyllistyivät haureuteen, miestä vaadittiin menemään naimisiin tytön kanssa (ellei tytön isä kieltäytynyt antamasta tyttöä avioliittoon), eikä mies voinut koskaan erota hänestä. (2. Moos. 22:16, 17; 5. Moos. 22:28, 29) Jälkimmäinen laki esti sen, ettei israelilaisista tytöistä tullut porttoja eli prostituoituja. Lisäksi aviorikoksen, sukurutsauksen ja haureuden kieltävät lait olivat omiaan estämään aviottomien lasten syntymistä.

Varasta vaadittiin maksamaan kaksinkertaisesti (joissakin tapauksissa enemmän) uhrille se, minkä hän oli varastanut. Jos se ei ollut hänelle taloudellisesti mahdollista, hänet oli myytävä orjaksi jollekulle maassa asuvalle (mieluummin hänen uhrilleen), kunnes hän oli suorittanut työllä rangaistuksensa loppuun. (2. Moos. 22:3b, 4, 7) Tällä tavalla uhri sai korvausta siten, ettei hän ainoastaan saanut varastetun tavaran arvoa, vaan hänelle maksettiin myös menetetystä ajasta, siitä, ettei hän ollut voinut käyttää tuota omaisuutta, ja varkauden aiheuttamasta huolestumisesta ja muusta epämukavuudesta.

Vankeutta ei tunnettu. Niin ollen rikoksesta tuomittu ei ollut taloudelliseksi taakaksi yhteiskunnalle. Häntä ei heitetty toisten rikollisten seuraan paikkaan, jossa hän menetetyn vapauden ja alentuneen ihmisarvon turhauttamana voisi helposti sortua vankitovereitten ehdotusten uhriksi. Ei ollut alentavaa, turmelevaa ja saastaista vankilaelämää eikä raakoja vartijoita rankaisemassa vankeja julmilla ja eriskummallisilla tavoilla. Sen vuoksi rikoksen tehneellä ihmisellä oli paljon paremmat mahdollisuudet sopeutua takaisin yhteiskuntaan.

Miksei mikään lakikokoelma voi aikaansaada vanhurskautta

Vaikka Jumalan Israelille antama laki oli hyvä, järkevä, oikeudenmukainen ja parempi kuin nykyisten kansojen lait ja vaikka se jossakin määrin ehkäisi rikollisuutta, poistiko se todellisuudessa rikollisuuden Israelista? Ei. Merkitseekö tämä sitä, ettei mikään lakikokoelma voi tehdä loppua rikollisuudesta, ettei tottelevaisuutta tai vanhurskautta voida saada ihmisiin lain voimalla? Tai ettei lakien enempää lempeä kuin, ankarakaan voimaansaattaminen koskaan aikaansaa rikollisuudesta vapaata maailmaa? Aivan, sitä se tarkoittaa. Jos Jumalan antama laki (hänen, joka kirjoitti kymmenen peruskäskyä omalla ’sormellaan’) ei voi aikaansaada vanhurskautta, varmastikaan ei mikään ihmistekoisista laeista voisi johtaa siihen. (2. Moos. 31:18) Onko siis mitään toivoa rikollisuudesta vapaasta maailmasta?

Harkitessamme tätä kysymystä tarkastelkaamme ensin Mooseksen lain tarkoitusta. Apostoli Paavali oli, ennen kuin hänestä tuli kristitty, ollut erään Israelin parhaimpiin kuuluvan lainopettajan oppilaana ja oli hyvin innokas lain täsmällisen voimaansaattamisen puolesta. Hän kirjoitti kristityille: ”Miksi sitten Laki? Se lisättiin tekemään rikkomukset ilmeisiksi, kunnes saapuisi se siemen, jolle lupaus oli annettu.” (Gal. 3:19) Osoittamalla eri rikkomukset, joihin kaikki ihmiset syyllistyvät, Laki teki ilmeiseksi sen, että kaikki ovat syntisiä, eivätkä voi elää täydellisen lain mukaan. Paavali sanoikin edelleen: ”Todellisuudessa en olisi tullut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut Lakia, enkä esimerkiksi olisi tuntenut himoitsemista, ellei Laki olisi sanonut: ’Sinä et saa himoita.’” – Room. 7:7; 2. Moos. 20:17.

Vaikka ihminen eli kuinka hyvin tahansa – ei varastanut, ei tehnyt aviorikosta eikä murhaa tai mitään nimenomaisesti mainittua rikkomusta – hän ei voinut sanoa, ettei hän koskaan himoinnut tai halunnut mitään väärää. Siksi hän tiesi olevansa syntinen. Mutta Laki oli hyväksi hänelle, koska se sai hänet näkemään, ettei hän eikä kukaan muu voisi elää minkään lakikokoelman mukaan. – Room. 3:10–20.

Koska siis synti vallitsee koko ihmissuvussa, kaikki ovat epätäydellisiä ja luonnostaan tottelemattomia. Joku voi kuitenkin sanoa: ’Vaikka kaikki ovat syntisiä, jotkut ovat hyvin lainkuuliaisia; merkitseekö tämä siis sitä, ettei laittomuutta voida poistaa?’ Se syntisyys, joka on meissä ja jonka me siirrämme jälkeläisiimme, on paljon pahempaa kuin me osaamme kuvitella. Raamattu kertoo sen meille käyttäen todisteena kansaa, joka oli Mooseksen lain alaisuudessa noin 1500 vuotta. Apostoli sanoo kristityille tovereilleen seuraavasti: ”Kun elimme lihan mukaan, niin syntiset intohimot, joita Laki kiihotti, vaikuttivat meidän jäsenissämme, jotta tuottaisimme hedelmää kuolemalle.” (Room. 7:5; 1. Kor. 15:56) Tämän lausunnon mukaan Lain eri käskyt, jotka kielsivät tietyt väärät teot, yllyttivät ihmisiä tekemään juuri sellaista.

Oliko Laki sen vuoksi paha tai onko se paha, että nykyään on laki? Ei suinkaan! Apostoli selittää: ”Tuliko sitten se, mikä on hyvä, minulle kuolemaksi? Älköön koskaan niin tapahtuko! Mutta synti tuli, jotta se osoittautuisi synniksi, joka aiheuttaa minulle kuoleman sen välityksellä, mikä on hyvä; jotta synti tulisi paljon syntisemmäksi käskyn välityksellä. Sillä me tiedämme, että Laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.” (Room. 7:13, 14) Eikö tämä osoita meille, miten syvään synti on juurtunut meihin? Kun viranomaiset kieltävät meitä tekemästä jotakin sellaista, mikä on meille pahaksi, ja me olemme hyvin vastaan hangoittelevia ja taipuvaisia olemaan tottelemattomia, niin, kapinoimaan, niin eikö se todista meille meidän syntisyydestämme, koska juuri sitä, minkä he kieltävät, me haluaisimme tehdä, vaikkemme ehkä olleet ajatelleet sitä aiemmin?

Rikosopin tuntija Jerome H. Skolnick Kalifornia-yliopistosta Berkeleystä korosti tätä ihmissuvun taipumusta, kun hän sanoi: ”Eivät kaikki pidä rikoslakia suuressa arvossa, tai eivät samalla tavalla. Saattamalla uuden lain voimaan me voimme jopa lisätä kielletyn menettelyn yleisyyttä.”

Tämä osoittaa, miksi maailman hallitukset eivät pysty juurimaan rikollisuutta lain avulla. Missä sitten on toivo?

[Taulukko s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

MITEN LAKI RANKAISEE RIKOKSISTAa

Ryöstöb 1 2 5 11

Varkaus 1 1 16 1

[Alaviitteet]

[Kuva s. 11]

Mooseksen laki osoitti, ettei kukaan epätäydellinen ihminen voisi noudattaa täydellisesti lakikokoelmaa