”Pitäisikö lapsemme ympärileikata?”
Mitä eräs pariskunta vastasi tähän kysymykseen
JOS odotatte lasta, niin ehkä harkitsette paraikaa tätä kysymystä. Kahden pojan vanhempina meilläkin oli aika, jolloin ajattelimme sitä, ja luimme ja puhuimme siitä. Ja koska tutkimme Raamattua, aihe oli erityisen mielenkiintoinen meille, kun muistimme, että ympärileikkaus oli satoja vuosia rikkomaton laki, jonka Suuri Lääkäri itse, Jehova, oli antanut Aabrahamin jälkeläisille. – 1. Moos. 17:10.
Juuri tämän ympärileikkaukseen liittyvän erikoispiirteen vuoksi olemme seuranneet kiinnostuneina, miten joissakin piireissä on viime aikoina pyritty asettamaan kyseenalaiseksi ympärileikkauksen viisaus. Vaikka noin 90 prosenttia kaikista amerikkalaisista poikalapsista normaalisti ympärileikataan syntymän yhteydessä, lääketieteellisissä aikakauslehdissä on ilmestynyt viime aikoina useita artikkeleita, joissa puolletaan ympärileikkauksen lopettamista.
Tutkittuamme niitä meistä tuntui siltä, että jotkin näistä artikkeleista toivat julki melko äärimmäisiä mielipiteitä. Toiset kuitenkin näyttivät niin varteenotettavilta, että ne ansaitsivat meidän huomiomme isänä ja äitinä. Ne käsittelevät ympärileikkaukseen liittyviä vaaroja. Jotkin myös lainaavat eräitä lapsipsykiatreja, kuten esimerkiksi tri Rene Spitziä, joka sanoi: ”Se on yksi niistä julmuuksista, joita lääkärit ajattelemattomasti aiheuttavat lapsille.”
Tällaiset esitykset kiinnostavat Raamattua tutkivia, ovatpa he lasten vanhempia tai eivät. Loppujen lopuksi antoiko Jehova valitulle kansalleen määräyksen, joka nykytieteen valossa sisälsi vakavan vaaran ja jopa julmuutta? Me halusimme tietää enemmän siitä.
Ympärileikkauksen alkuperä
Katsaus ympärileikkauksen historiaan paljastaa, että se on todella vanha tapa. Jotkut asiantuntijat uskovat, että omfalotomiaa eli napanuoran katkaisua lukuun ottamatta ympärileikkaus on luultavasti vanhinta kirurgiaa. Ympärileikkaus tarkoittaa esinahan eli siitintä ympäröivän ihopoimun pois leikkaamista. Tällaista kirurgiaa ovat harrastaneet monet muutkin heimot ja kansat kuin juutalaiset.
Mutta nykyinen lääketiede on antanut uuden perusteen sille vakaumuksellemme, että ympärileikkaus oli Jumalalta tullut määräys juutalaisille; sillä heillä oli sen harjoittamisessa yksi ainutlaatuinen piirre: ajoitus. Nimekäs tri Alan F. Guttmacher sanoo tästä ainutlaatuisesta tekijästä seuraavasti:
”On merkille pantavaa, että varhaiset juutalaiset, jotka tekivät monia kiinnostavia havaintoja sekä lääketieteestä että hygieniasta, vakiinnuttivat kahdeksannen päivän leikkauspäiväksi. Luultavasti siihen päästiin yritysten ja erehdysten avulla. Todennäköisesti huomattavan monessa ennen kahdeksatta päivää tehdyistä leikkauksista vuoti pahasti verta, kun taas kahdeksantena päivänä tehdyissä leikkauksissa vuoti harvoin paljon verta. Nykylääketiede on löytänyt mahdollisen selityksen K-vitamiinista. Tämä vitamiini . . . edistää veren hyytymistä. . . . Syntymähetkellä sitä on suhteellisen vähän lapsen veressä, ja sen määrä vielä vähenee ensimmäisinä elinpäivinä, sillä lapsi pystyy valmistamaan omaa K-vitamiiniaan vasta sitten, kun se nielee huomattavan määrän bakteereja. Pikkulapsen suolikanava alkaa sen jälkeen valmistaa sen omaa K-vitamiinia, ja sen määrä kasvaa vähitellen, kunnes se saavuttaa riittävän tason lapsen ollessa viikon vanha.”
Tietenkin Raamattua tutkivat ovat tri Guttmacherin kanssa eri mieltä yhdestä seikasta. Varhaisten juutalaisten tekemiin ”moniin kiinnostaviin havaintoihin”, kuten esimerkiksi taudin määritykseen ja sairauksien hoitoon, puhtaan veden merkitykseen, karanteeniin, usein toistuvan peseytymisen ja kylpemisen tärkeyteen, veren, kuolleiden ruumiiden, jätteiden ja sukupuoliasioiden käsittelyä koskeviin varotoimiin ja myös kahdeksantena päivänä tehtävään ympärileikkaukseen ei päädytty ”yritysten ja erehdysten avulla”, vaan Jumalalta tulleen ilmoituksen avulla.
Eikä K-vitamiini ole ainut tekijä, joka liittyi Jumalan määräämään ympärileikkauksen ajoitukseen. Toinen välttämätön verta hyydyttävä aine on protrombiini. Tri S. I. McMillen tekee yhteenvedon Holt Pediatrics -julkaisussa ilmestyneistä tiedoista ja toteaa, että ”lapsen kolmantena elinpäivänä protrombiinia on olemassa vain 30 prosenttia normaalista. Mikä tahansa tuona aikana lapselle tehty leikkaus lisäisi vakavan verenvuodon mahdollisuutta . . . protrombiinin määrä kasvaa huimasti kahdeksantena päivänä ja jopa normaalia korkeammaksi eli 110 prosenttiin. Sen jälkeen se vähenee . . . Kahdeksan päivän vanhana lapsella näyttää olevan runsaammin protrombiinia kuin minään muuna aikana sen elämässä. Tästä siis huomataan, että . . . ympärileikkauksen suorittamisen täydellinen päivä on kahdeksas päivä.”
Nämä lääketieteelliset havainnot, jotka on tehty tuhansia vuosia sen jälkeen, kun Jumala antoi Aabrahamille määräyksen ympärileikkauksesta nimenomaan kahdeksantena päivänä, ovat merkittäviä. Me saamme siinä jälleen muistutuksen siitä, että Jehova ei ainoastaan tiedä, mikä on parasta meille, vaan hän soveltaa tietoaan hyväksemme.
Mutta nykyään lääkäri tekee ympärileikkauksen lähes aina ennen kahdeksatta elinpäivää. Miksi? On mukavampaa tehdä se ennen kuin lapsi lähtee sairaalasta.
Tulimme siihen johtopäätökseen, ettei ympärileikkaukseen Luojan määräämänä aikana suoritettuna sisältynyt mitään tavatonta vaaraa. Siitä huolimatta rutiininomaisen ympärileikkauksen vastustajat puhuvat ”vaaroista”. Miten suuria ovat nämä nykyaikaisen ympärileikkauksen vaarat?
Vaarojen arviointi
Kapteeni E. Noel Preston Yhdysvaltain ilmavoimien lääkintäjoukoista luettelee sellaisina mahdollisuuksina esimerkiksi verenvuodon, tulehdukset, sen, että ihoa poistetaan liikaa, tapaturmaiset repeämät, epäonnistuneen ympärileikkauksen (joka johtaa kiinnikkeiden muodostumiseen ja siitä johtuvaan siittimen epämuotoisuuteen) ja jopa siittimen tapaturmaisen katkaisun.
Vanhempina me olimme suoraan sanoen ymmällämme tällaisen kauhistavien mahdollisuuksien luettelon vuoksi! Mutta pohdittuamme asiaa aloimme nähdä sen oikeissa mittasuhteissa. Päättelimme, että vaikka me elämmekin maassa, jossa 90 prosenttia kaikista pojista ympärileikataan, me emme itse olleet koskaan kuulleet yhdestäkään komplikaatiosta – emme edes vähäpätöisestä tulehduksesta ja vielä vähemmän silpomisesta. Mitä tilastot sanovat?
Erään tiedon mukaan vuosina 1942–1947 Englannissa ja Walesissa kuoli vuosittain keskimäärin kuusitoista lasta suoraan ympärileikkauksen vuoksi. Toisaalta meillä on käytettävissä seuraava lastenlääkäri tri M. S. Eigerin lausunto: ”Niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen toiminut lääkärinä kahdessa suuressa newyorkilaisessa sairaalassa, en ole koskaan nähnyt ympärileikkauksesta johtuvaa komplikaatiota, jota pitäisin vakavana.” Useat Yhdysvalloissa suoritetut tutkimukset näyttäisivät vahvistavan viimeksi mainittua lausuntoa. Eräässä newyorkilaisessa sairaalassa tehtiin vuosina 1933–1951 yli 10000 ympärileikkausta, joista kuudessa ilmeni komplikaatioita, eikä yksikään leikkaus johtanut kuolemaan; vuodelta 1951 olevien kalifornialaisten tietojen mukaan 1878 tapauksen joukossa oli kolme verenvuototapausta, jotka vaativat ompelua, eikä yhtään kuolemantapausta; ja New Yorkissa tehtiin vuosina 1939–1951 yli puoli miljoonaa ympärileikkausta, joista vain yksi johti kuolemaan.
Yksi kuolemantapaus yli puolen miljoonan joukossa on sekin kauhea menetys. Mutta me kysymme, olisiko nämä harvinaisetkin tapaukset voitu estää, jos leikkaus olisi tehty tieteellisesti oikeana päivänä. Kohtuullisen harkinnan jälkeen päätimme, että jos kokenut lääkäri tekisi ympärileikkauksen kahdeksantena päivänä, se olisi luultavasti pienimpiä vaaroja, joita poikamme koskaan kokisivat, ja että todennäköiset edut jättäisivät mahdolliset vaarat varjoonsa.
Odotettuja etuja
Koska Jumala kumosi pakollisen ympärileikkauksen ensimmäisellä vuosisadalla, me tajusimme, etteivät poikamme voisi ylpeillä sillä, että ympärileikkaus toisi heille uskonnollista etua. (Apt. 15:1–29; 1. Kor. 7:19) Lisäksi tajusimme, että esinahka on osa Jehovan luomistöistä ja että hän ei vaatinut ennen Aabrahamia eläneiltä palvelijoiltaan sen poistamista, eikä hän vaadi sitä kristityiltä palvojiltaan. Tiesimme, että poikamme odotteet Korkeimman palvelijoina riippuisivat tärkeämmästä ”sydämen ympärileikkauksesta” eli siitä, että he poistavat sydämestään sen, mikä on tarpeetonta ja edistäisi saastaisuuden lisääntymistä. – Room. 2:29; Kol. 3:5–11.
Kuitenkin Science News Letter -lehti selitti 31. lokakuuta 1964, että ympärileikkauksella on käytännöllistä arvoa: ”Syynä ympärileikkaukseen on puhtaus, jolla estetään smegmaksi kutsutun ärsyttävän seoksen kerääntyminen terskan ja päällä olevan esinahan väliseen ahtaaseen tilaan.” Today’s Health -lehdessä ollut artikkeli selittää, että ”smegmasta . . . jos sitä ei poisteta . . . tulee pahanhajuinen kasvualusta bakteereille, jotka aiheuttavat ärsytystä ja tulehduksen”.
Rutiininomaisen ympärileikkauksen vastustajat esittävät, että ”jos lapsi voidaan opettaa sitomaan kengännauhansa tai harjaamaan hampaansa tai pesemään korvantauksensa, hänet voidaan myös opettaa pesemään esinahan alusensa”. Varmasti se pitää paikkansa monista lapsista. Mutta valitettavasti meidän poikamme eivät ole koskaan olleet ahkeria tai perusteellisia missään näissä tehtävissä! Ja vaikka huonosti hoidetut hampaat voivat pahimmassa tapauksessa johtaa hammasmätään, niin likainen esinahka voi johtaa paljon pahempaan.
Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ympärileikkaamattomilla miehillä on enemmän siittimen syöpää kuin ympärileikatuilla miehillä. Itse asiassa tri M. S. Eiger toteaa, että ”siittimen syöpää ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan miehellä, joka ympärileikattiin lapsena”. Nämä tutkimukset ovat olleet niin vastaansanomattomia, että jopa eräs suorasukainen rutiininomaisen ympärileikkauksen vastustaja Yhdysvalloissa myöntää: ”Kehnolla sukupuolihygienialla, puutteellisilla peseytymismahdollisuuksilla ja sukupuolitaudeilla on taipumus lisätä virtsa- ja sukuelinten syövän esiintymistä sellaisissa etnisissä ryhmissä tai kansoissa, jotka eivät harrasta ympärileikkausta. Näille ryhmille ympärileikkaus näyttäisi siksi olevan aiheellinen.”
Tämä lääkäri ei ole kuitenkaan sitä mieltä, että rutiininomainen ympärileikkaus olisi tarpeellista Yhdysvalloissa, jossa henkilökohtainen hygienia on suuressa määrin tarkoituksenmukaista (useimpien kohdalla). Eräs Woman’s Day -aikakauslehdessä ollut artikkeli sanoo ”riittävän hygienian antavan lähes yhtä hyvän suojan siittimen syöpää vastaan kuin ympärileikkaus”.
Kuitenkaan kohdunkaulan syöpää, joka on kolmanneksi yleisin syöpäkuoleman aiheuttaja amerikkalaisilla naisilla, ei itse asiassa tunneta lainkaan juutalaisten naisten keskuudessa. Monien asiantuntijoiden mielestä se johtuu osaltaan siitä, että juutalaiset miehet ympärileikataan.
Eräässä Jugoslaviassa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin ympärileikattuja vapautettuja muslimeja ja ympärileikkaamattomia ei-muslimeja. Huomattiin, että ympärileikkaamattomien ei-muslimien vaimoilla oli kaksi kertaa enemmän pahanlaatuisia kohdunkaulan syövän esiasteita kuin ympärileikattujen muslimien vaimoilla (11 tapausta tuhatta kohti ensiksi mainituilla ja 5,5 tapausta tuhatta kohti viimeksi mainituilla). Oli mielenkiintoista huomata se, ettei ortodoksimuslimeilla (joilla on tapana ympärileikata pojat nuoruusiässä ja jotka harrastavat muunlaista sukupuolihygieniaa) ollut tällaista sairautta ensinkään.
Onko ympärileikkaus julmaa? Meistä ympärileikkauksen tarjoama suoja näytti enemmän kuin korvaavan hetkellisen kivun. Muistimme, että monissa elämän paremmista sijoituksista ”asian loppu on parempi kuin sen alku”. (Saarn. 7:9) Emme pelänneet jättävämme poikiemme persoonallisuuteen arpia ja muistamme, että ympärileikattujen joukossa on monia miellyttäviä persoonallisuuksia.
Kysymys oli MEIDÄN ratkaisustamme
Ymmärrämme, etteivät kaikki vanhemmat ole yhtä mieltä ratkaisustamme. Valitsevatpa vanhemmat ympärileikkauksen tai eivät, heidän ratkaisunsa ansaitsee toisten kunnioituksen. Varsinkin jos he ovat kristittyjä, me voimme olla varmat siitä, etteivät he ole tehneet kevyesti lapsiaan koskevaa ratkaisua. Muuan kristitty isä selitti heidän ratkaisuaan seuraavasti: ”Gabriel syntyi keskosena, ja meistä tuntui siltä, ettei meidän pitäisi lisätä hänen vaikeuksiaan ympärileikkauksesta johtuvalla haavalla. Tietenkin Jehovan muistuttimet ovat tehneet meidät tietoisiksi sukupuolielinten puhtauden tärkeydestä; niinpä olemme opettaneet häntä huolellisesti tässä suhteessa.”
Toiset vanhemmat voivat ajatella, ettei heillä ole varaa kustantaa tällaista leikkausta, tai sitä ei ehkä ole helposti heidän käytettävissään. Lopuksi jotkut voivat päätellä, että jos Jehova olisi pitänyt ympärileikkausta välttämättömänä, hän ei olisi lakkauttanut tuota vanhaa määräystä.
Näin ympyrä sulkeutuu aiheen käsittelyssämme, ja ratkaisu jää niille, joille se kuuluu, eli teille vanhemmille. – Lähetetty.