Homoseksualistien nykyinen ”vapaus”
ENGLANNISSA homoseksualismi oli vuoteen 1861 asti rikos, josta rangaistiin kuolemalla. Itse asiassa mahdollisuus joutua vankilaan homoseksualistisista teoista poistettiin siellä vasta vuonna 1967. Monilla muilla länsimailla on samanlainen historia.
Kuitenkin lait ja asenteet ovat muuttuneet suuresti viime vuosina. Esimerkiksi Kaliforniassa eräs San Franciscon pormestariehdokas lupasi nimittää homoseksualisteja kaupungin virkakoneistoon suhteessa heidän osuuteensa väestöstä, mikä arvioitiin noin viideksitoista prosentiksi. Sen johdosta homoseksualistit antoivat äänensä tälle naisehdokkaalle.
Julkisuuden henkilöt, miehet ja naiset, voivat nykyään olla homoseksualisteja täysin avoimesti. Monet papit ovat julkisesti myöntäneet olevansa homoseksualisteja, ja he kannattavat avoimesti sellaista elämäntapaa. Monien mielestä homoseksualismilla ei ole enää sitä poltinmerkkiä, joka sillä aiemmin oli. Se on alkanut nauttia jonkinlaista ”arvonantoa”.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kristikunnan pappien ja papiston valta on asetettu kyseenalaiseksi. Ihmiset eivät enää halua hyväksyä epäilyksettä sitä, mitä kirkkokunnat sanovat. He ovat vaatineet suurempaa vapautta varsinkin moraaliasioissa.
Eräänä päämaalitauluna on ollut kirkkokuntien perinteinen homoseksualismia vieroksuva asenne. Nykyään sanotaan usein, etteivät Raamatun lausunnot tästä asiasta sovellu 1900-luvulle. Monet uskonnolliset johtajat ovat antautuneet paineen alla, hylänneet Raamatun ja toivottaneet tämän ’uuden moraalin’ avoimesti tervetulleeksi.
Kanadan anglikaanisen kirkon arkkipiispan suhtautumistapa on tyypillinen tässä mielessä. Hän sanoi: ”Me emme ole muuttaneet Raamattua. Me olemme yrittäneet ymmärtää sitä syvemmin. . . . Homoseksualistinen suuntautuminen ei ole syntistä paitsi siinä mielessä, että se on voinut kehittyä syntisen maailman piirissä.”
Miten suuri ”vapaus”
Eikö olisi aika poistaa täysin kaikki uskonnolliset rajoitukset ja repiä juurineen yhteiskunnan taholta tuleva arvostelu? Monet ovat tätä mieltä ja pyrkivät vapauttamaan miehet ja naiset siitä, mitä he pitävät henkilökohtaiseen elämäänsä tunkeutumisena. Homoseksualistien vapautusliikkeet ovat syntyneet tällaisessa muutoksen ilmapiirissä, ja se on ravinnut niitä.
Mutta monille tämä hiljattain löydetty vapaus on lyhytaikainen. Sen ”siunaukset” ovat sekalaisia, ja sen lupaama onnellisuus on harhakuva.
Erään Montrealissa Kanadassa vaikuttavan pienen riippumattoman evankelisen kirkkokunnan kirkkoherra Francis Cormier teki yhteenvedon elämästään homoseksualistina. Nykyään hän toimii homoseksualistien neuvojana ja hän myönsi, että ”useimmat homoseksualistit eivät ole onnellisia ja tasapainoisia, kuten jotkut väittävät, vaan ovat valtavan onnettomia ihmisiä”. Hän jatkoi: ”Monet tekevät jopa itsemurhan.”
Englannin roomalaiskatolisen kirkon julkaisemassa homoseksualistien sielunhoitoa koskevassa suosituksessa tuetaan näitä havaintoja ja sanotaan näin: ”Homoseksualistit kärsivät yleensä sellaisesta itsekunnioituksen puutteesta ja yksinäisyydestä, jota heteroseksuaalisten on vaikea ellei peräti mahdoton käsittää. Homoseksualistit tuntevat olevansa muukalaisia tavallisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa.” Ja edelleen: ”Monet homofiilit pitävät elämänsä yksinäisyyttä taakkana.” Tällainen tasapainottomuus on varmasti kaukana siitä ”vapaudesta”, jota niin innokkaasti tavoitellaan. – An Introduction to the Pastoral Care of Homosexual People.
Miksi homoseksualisti?
Miksi sitten ihmisistä tulee homoseksualisteja? Mistä heidän lukumääränsä jatkuva valtava kasvu johtuu? Tuskin mistään asiasta on kiistelty yhtä kiivaasti viime vuosina.
Edellä mainitussa roomalaiskatolisessa raportissa sanotaan: ”Useimmat nuoret näyttävät kokevan vaiheen, jolloin homoseksualistinen suuntaus on vallitseva; mutta tunneperäinen kasvu voidaan pysäyttää tähän vaiheeseen.” Teini-iän vuodet ovat vaikeita vuosia. Nuorten poikien ja tyttöjen on usein vaikeaa olla yhteydessä toistensa kanssa hämmentymättä tänä elämän aikana. Niinpä me näemme usein tapahtuvan jakautumista kahdeksi ryhmäksi – ryhmiksi, jotka koostuvat yksinomaan pojista tai tytöistä.
Useimmat kykenevät tekemään tarvittavat korjaukset ja saavuttamaan tasapainon sukupuolielämässä. Mutta valitettavasti on olemassa monia salahautoja. Englantilaisen Responsible Societyn sihteeri sanoi joistakin näistä salahaudoista seuraavasti: ”Me olemme hyvin huolissamme siitä, että homoseksualismin sotaisat esitaistelijat koettavat räikeästi käännyttää teini-ikäisiä puolelleen. Amerikkalaisten Mastersin ja Johnsonin tutkimus tarjoaa ylenpalttisesti todisteita siitä, että homoseksualismi on opittua käyttäytymistä.”
Oppikoulut ja yliopistot ovat luontaista maaperää tällaiselle kehitykselle. Oxfordin yliopiston opiskelijoille annettavassa kirjasessa sanotaan näin: ”Monien homoseksuaalisuus tulee ilmi vasta yliopistossa. Kodin jättäminen kenties ensi kerran merkitsee usein pakoon pääsyä tietystä paineesta ja odotuksista. Sitä paitsi opiskelijat ovat helposti suvaitsevaisempia ja ennakkoluulottomampia homoseksualisteja kohtaan ainakin pinnallisesti.” – The Little Blue Book.
Skotlantilaisen Glasgown yliopiston jakamassa ilmaisessa homoseksualistien seksioppaassa (Gay Scene) tarjotaan seuraavia neuvoja: ”Jos huomaat tuntevasi seksuaalista vetoa ihmisiin, jotka ovat samaa sukupuolta kuin sinä, on parasta hyväksyä se.” Erään suuttuneen lastenkasvattajan kerrotaan sanoneen: ”On monia nuoria opiskelijoita, jotka tällainen aineisto voi turmella.” Toisin sanoen – homoseksualismi voidaan ehkäistä aivan samoin kuin se voidaan oppia.
Tosiasioiden myöntäminen
Homoseksualismissa on vielä eräs piirre, joka usein työnnetään taka-alalle. Se liittyy sukupuolitautien esiintymiseen homoseksualistien keskuudessa. Miten vakava tämä ongelma on?
Englannin sukupuolitautiklinikoilla käy yllättävän paljon homoseksualisteja. Eräs terveystarkastaja sanoi: ”Luulen sen johtuvan siitä, että he ovat vähemmän valikoivia ja että heillä on enemmän tilapäisiä suhteita kuin muilla ihmisillä.” Tämän osoittaa maailmanlaajuiseksi ongelmaksi se, että vuonna 1977 New Yorkissa 55 prosenttia tapauksista, joissa oli kysymys tarttuvasta kupasta, oli homoseksualistisia miehiä. Riippumaton amerikkalainen lääketieteen alan toimittaja Terry Alan Sandholzer kertoi: ”Jopa 50 prosenttia suurkaupunkien ja noin kolmasosan koko maan ilmoitetuista kuppatapauksista on arvioitu olevan homoseksualistisia miehiä.” Se on varmasti kallis hinta maksettavaksi seksuaalisesta ”vapaudesta”.
Koska homoseksualismi on tullut esiin piilosta, sen harjoittamisesta on koetettu yhteisvoimin antaa uusi kuva. Sanaan ”homoseksualisti”, jossa paino on ”seksillä”, on suhtauduttu paheksuen. Siksi homoseksualistit käyttävät siitä mielellään jotakin muuta nimeä, joka ei tunnu yhtä karkealta tai suoralta, kuten ”homofiiliä” tms.
Jos joku aikoisi astua homoseksualistien maailmaan, silloin hänen olisi viisasta katsoa rehellisesti sitä, mikä osuus sukupuolitaudeilla on tuossa maailmassa.
Raamatun esikristillinen osa
Voiko Raamattu auttaa meitä lainkaan? Voidaanko se ottaa huomioon nykyisessä elämässä ja muuttuvissa moraalikäsityksissä? Koska monet yhä kunnioittavat sen arvovaltaa, katsokaamme, mitä sillä on sanottavaa.
Mooseksen laki on yksiselitteinen. Homoseksualismi (ja samassa yhteydessä sukurutsaus ja eläimiin sekaantuminen) kielletään selvästi kaksi kertaa 3. Mooseksen kirjassa. 3. Mooseksen kirjan 18:22 kuuluu: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” The Living Bible -käännöksessä tämä sama jae on mukailtu näin: ”Homoseksualismi on ehdottomasti kiellettyä, sillä se on kauhea synti.”
Millä tästä rikoksesta rangaistiin siihen aikaan? Luemme jälleen 3. Mooseksen kirjasta: ”Heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.” (3. Moos. 20:13) Käsitellessään lähemmin sanaa ”kauhistus”, jota usein käytetään tämän jakeen sanatarkoissa käännöksissä, The Amplified Bible -käännös esittää vaihtoehtoina ”– kieroutunutta, luonnotonta, inhottavaa ja iljettävää”.
Näistä kahdesta viittauksesta ilmenee, että homoseksualismi ymmärrettiin täysin lähes neljä tuhatta vuotta sitten ja että sitä harjoitettiin silloin. Ne osoittavat myös sen, että Jehova Jumala vastusti sitä voimakkaasti tosi palvonnan yhteydessä. Se ei ole ollut koskaan Jumalan hyväksymä elämäntapa.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten antama todistus
Millaisen kannan varhaiskristillinen seurakunta otti tässä tärkeässä asiassa? Apostoli Paavali oli rehellinen ja suora puhuessaan homoseksualismista. Näin hän sanoi 1. Korinttolaisille 6:9–11:ssä: ”Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet [kreikaksi malakos], eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa [kreikaksi arsenokoites], eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia.”
Malakos juontuu kantasanasta ’pehmeä’. Kuvaannollisesti se tarkoittaa ’naismaista’ ja ’tässä huonossa merkityksessä’ se viittaa sukupuolisen irstauden muotojen harjoittamiseen, kuten W. E. Vinen teos Expository Dictionary of New Testament Words osoittaa. On kiintoisaa, että nykykreikassa malakia tarkoittaa ’masturbaatiota’.
Paavali käyttää jälleen sanaa arsenokoites kirjoittaessaan Timoteukselle 1. Timoteuksen kirjeen 1:10:ssä. Käännökset luonnollisesti eroavat tulkinnoissaan – esimerkiksi ”homoseksuaalisuuden harjoittajat” (Elävä uutinen), ”miestenturmelijat” (Uusi testamentti nykysuomeksi) ja ”harhaviettiset” (The New English Bible). Ei ole epäilystäkään siitä, että varhaiskristityt suhtautuivat hyvin vakavasti tällaisiin homoseksualistisiin ja lesbolaisiin poikkeavuuksiin. Lopuksi viittaamme siihen, mitä Paavali kirjoitti Rooman kristityille, sillä se selittää varhaiskristittyjen jyrkän asenteen.
”Sen vuoksi Jumala jätti heidät häpeällisten sukupuolisten himojen valtaan, sillä sekä heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen käyttönsä luonnonvastaiseen että myös miehet jättivät samoin naisen luonnollisen käytön ja syttyivät kiihkeästi himossaan toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, suorittaen sitä, mikä on rivoa, ja saaden itseensä vastineeksi täyden palkan, joka heidän erheestään oli tuleva.” – Room. 1:26, 27.
Eräässä Englannin valtionkirkon paljon kiistellyssä homoseksualismia käsittelevässä raportissa (Homosexual Relationships) sanotaan tästä näin: ”Se, mitä Paavali tarkoittaa ’luonnottomalla’, on ’luonnotonta’ ihmiskunnalle Jumalan luomiskaavassa. Kaikki homoseksualistinen käytös on poikkeamista Jumalan luomissuunnitelmasta, ja kuten eräs kirjailija sanoi, ’luomisen yhteyteen sijoitettuna kaikki homoseksualistiset suhteet ovat luonnottomia suhteita’.”
Raportissa sanotaan lopuksi näin: ”Todisteet näyttävät selvästi tuomitsevan homoseksualistisen käytöksen. Monien mielestä se ratkaisee asian. Koska Raamattu osoittaa niin selvästi, ettei Jumala hyväksy sellaista käytöstä, he uskovat, että sen täytyy olla väärin kaikissa olosuhteissa ja varsinkin kristittyjen tapauksessa, jotka pitävät Raamattua henkeytettyjen kirjoitusten kokoelmana, joka antaa arvovaltaista opastusta ihmisten käyttäytymistä varten.”
Raamattu on hyvin selkeä. Vaikka monet koettavat puolustaa homoseksualistista elämäntapaa, raamatulliset tosiseikat puhuvat puolestaan. Eikö ole johdonmukaista, että ihmisen Luoja tietää, mikä on hänelle parasta? Eikö meidän pitäisi kääntyä elämän Lähteen puoleen oppiaksemme elämään häntä miellyttävällä tavalla?
Jehovan todistajilla on ollut vuosien mittaan etu auttaa huomattavan monia homoseksualisteja onnellisemman elämäntavan omaksumiseen ja käyttäytymään tavalla, jonka Jumala hyväksyy. Sinuakin voidaan auttaa samalla tavalla.