Marian palvonta palaamassa
”MARIAN kunnioitus elpyy – paavi johtaa Jeesuksen äitiin kohdistuvan kiinnostuksen uutta nousua.” Tämä neljän palstan levyinen torontolaisessa Star-lehdessä ollut otsikko, jonka alla oli ”Neitsyt Marian palvonnan” noususta kertova artikkeli, on luonteenomainen kaikkialla maailmassa julkaistuille uutisille. ”Paavi palvoo hartaasti Neitsyttä”, kirjoitti New York Times ja todisti sen lisäksi sillä, että Johannes Paavali II oli äskettäin vieraillut Marialle omistetuissa pyhäköissä Meksikossa, Puolassa, Italiassa ja Irlannissa. Pariisissa ilmestyvän päivälehden Le Monden mukaan ”Maria, rauhan kuningatar” oli vallitsevana sävynä koko hänen Irlannin vierailullaan.
Tosin Vatikaanin toinen kirkolliskokous (1962–1965) vahvisti uudelleen Mariaa koskevat perinteiset katoliset opit, mutta yleisesti myönnetään, että tämä kirkolliskokous sai Marian palvonnan vähenemään katolilaisten keskuudessa monissa maissa. Jo vuonna 1974 paavi Paavali VI katsoi tarpeelliseksi julkaista 30000 sanaa käsittäneen Marialis Cultus (Marian palvonta) -nimisen ”apostolisen kehotuksen”, jossa vaadittiin ”Neitsyt Marian” palvonnan lisäämistä.
Johannes Paavali II on aivan selvästi sitä mieltä, että Marian palvonnan hartausharjoitukset kaipaavat enemmän huomiota. Siksi hän tukee koko paavillisella arvovallallaan Marian palvonnan elvyttämistä ajavaa kampanjaa. Mutta mikä vaikutus sillä todennäköisesti on, että hän pitää kiinni tällaisesta opista?
Marian palvonta alkoi vitkaan
Katoliset hakuteokset myöntävät avoimesti, ettei Marian palvonta juonna juuriaan apostolien ajoista. Katolinen tietosanakirja sanoo:
”Pyhän Neitsyt Mariamme palvontaa täytyy perustutkimuksen valossa pitää seurakunnan opin käytännön sovellutuksena. Koska näemme, ettei tämä oppi ainakaan nimenomaisesti sisälly apostolisen uskontunnustuksen varhaisempiin muotoihin, ei kenties ole aihetta yllättyä, jos emme tapaa mitään selviä jälkiä Pyhän Neitsyen kultista [palvonnasta] ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina.” – ”The Catholic Encyclopedia.”
Alkuperäisessä Nikean uskontunnustuksessa (v. 325) ei mainita ”Neitsyt Mariaa”. Vasta vuonna 431 pidetyssä Efesoksen kirkolliskokouksessa Maria määriteltiin katolisissa opinkappaleissa ”Jumalan äidiksi” (kreikaksi Theotokos, kirjaimellisesti ’Jumalansynnyttäjä’). Mutta tällöinkin tähän ryhdyttiin pikemminkin kolminaisuutta tukevista syistä (Nestoriuksen vastustamiseksi, joka kielsi Jeesuksen syntyneen jumalihmisenä) kuin Marian palvontaan kannustamiseksi. Miksi Marian palvontaan ei kiinnitetty huomiota?
Koska tämä tapa ei perustu Raamattuun vaan apokryfiseen kirjallisuuteen, kuten esimerkiksi niin sanottuun ”Pyhän Jaakobin evankeliumiin” ja Sibyllan ennustuksiin (Oracula Sibyllina). Katolisen tietosanakirjan mukaan vasta myöhemmin keskiajalla, vuoden 1000 jälkeen, ”se syvä rakkauden ja luottamuksen tunne Pyhää Neitsyttä kohtaan, joka oli siihen asti ilmennyt epämääräisenä ja yksilöitten hurskauden antamien käskyjen mukaisena, alkoi saada järjestäytyneen muodon palvontatapojen valtavassa moninaisuudessa”. Siihen aikaan rakennettiin kaikkialle Ranskaan monia keskiaikaisia goottilaisia tuomiokirkkoja, jotka pyhitettiin Notre Damelle (Neitsyt Marialle).
Eräs katolinen sanakirja sanoo meille ”Enkelin tervehdyksestä” (Ave Maria ’Ole tervehditty, Maria’), että ”1. ja 2. osa näyttävät tulleen yleiseen käyttöön palvontakaavana 1100-luvun loppupuolella; . . . muiden säkeitten uskotaan tulleen ensi kerran käyttöön 1400-luvun puolivälissä.” (A Catholic Dictionary) Todellakin hyvin myöhään!
”Saastattoman sikiämisen” opista, joka väittää Marian vapautuneen perisynnistä hedelmöitymisensä ensi hetkestä lähtien, tuli katolinen uskonkappale vasta vuonna 1854. Miksi? Sama katolinen hakuteos sanoo meille, että tästä opetuksesta oli kiistelty katolisen kirkon sisällä 1100-luvulta lähtien ja että joidenkuiden ”hyvin huomattavien piispojen” mielestä tämä oppi sai liian vähän tukea ”Raamatulta tai perinteeltä, jotta siitä olisi voinut tehdä uskonkappaleen”.
Marian palvonta sai uutta vauhtia niinkin äskettäin kuin vuonna 1950, jolloin paavi Pius XII määritteli ”Pyhän Neitsyen ruumiillisen taivaaseen astumisen” (sen, ettei hänen ruumiinsa sallittu hajota, vaan se otettiin taivaaseen) uskonkappaleeksi eli katolilaisten pakolliseksi käsitykseksi. Eikö ole outoa, että tällaiseen palvontaan liittyvät perusopit ilmaantuivat näin myöhään, jos Jumala haluaa kristittyjen palvovan Mariaa?
Oliko Marialla muita lapsia?
Kukaan Raamattuun uskova kristitty ei epäile sitä, että Maria oli neitsyt, kun hänet hedelmöitettiin ja hän synnytti Jeesuksen. (Matt. 1:18–23; Luuk. 1:34, 35) Sen sijaan Marian ikuinen neitsyys on se oppi, joka erottaa katolilaiset protestanteista ja joka nykyään jakaa jopa katolilaisia. Kahdessa äskettäin julkaistussa kirjassa, joista toinen on osittain ja toinen kokonaan katolista tuotantoa, tarkastellaan kysymystä Marian palvonnasta uudesta näkökulmasta.
Toisen, englanniksi tehdyn kirjan takana on ryhmä roomalaiskatolisia, luterilaisia, reformoituja ja anglikaanisia oppineita, ja sen nimenä on Mary in the New Testament (Maria Uudessa testamentissa). Yksi sen tekijöistä, Joseph A. Fitzmyer Catholic University of Americasta, selitti syytä kirjan kirjoittamiseen näin:
”Tämän päivän katolilaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että kaikki meidän 1900-luvun hurskaudestamme on Uudesta testamentista, mutta hyvin usein se, mihin me olemme tottuneet, ei ole samaa, mitä raamatunkirjoittajalla oli mielessään, vaan pikemminkin myöhempinä vuosisatoina eläneiden uskovien ajattelua.”
Torontolaisen Star-lehden uskonnollisten asioiden toimittaja Tom Harpur kommentoi tätä kirjaa seuraavasti:
”Ryhmä oli erimielinen siitä, osoittavatko todisteet Marian synnyttäneen muita lapsia Jeesuksen jälkeen vai ei. . . .
”Kuitenkin kirja toteaa, että saksalaisen roomalaiskatolilaisen oppineen Rudolph Peschin vuonna 1976 ilmestyneissä selityksissä sanotaan suoraan näiden sukulaisten olleen todellakin luonnollisia veljiä.
”Kahdesta viimeksi mainitusta opista – että Maria tuli raskaaksi saastattomasti, ilman syntiä ja nousi myöhemmin ruumiissaan taivaaseen – oppineilla ei ole paljoakaan sanottavaa, koska tosiasia on, ettei Uudessa testamentissa ole mitään mainintoja kummastakaan opista.”
Toisella kirjalla, jonka on kirjoittanut ranskaksi katolinen kirjailija Jean Gilles, on nimenä Les ”frères et sœurs” de Jesus (Jeesuksen ”veljet ja sisaret”). Se on aiheuttanut paljon kiistoja Ranskan katolilaisten keskuudessa, eikä ihme, sillä lopuksi kirjailija sanoo:
”Uskon voivani uskollisuudesta [katolista] kirkkoa kohtaan tehdä tutkimuksestani lyhyesti ja valikoiduin sanoin seuraavan yhteenvedon. . . . NELJÄ KANONISTA evankeliumia antavat yhtäpitävän todistuksen siitä, että Jeesuksella oli oikeita veljiä ja sisaria perheessään. . . . Tämän yhtenäisen todistusaineiston edessä [roomalaiskatolisen kirkon] perinteinen asenne näyttää haavoittuvalta ja hauraalta.”
Marian palvonnan vaarat
Katolinen tietosanakirja myöntää Marian palvonnan vaarat: ”On mahdotonta kiistää sitä, että Pyhän Neitsyen suosittuun palvontaan liittyy usein kohtuuttomuuksia ja väärinkäytöksiä.” Jo niinkin varhain kuin 300-luvun lopulla katolinen ”pyhimys” Epifanios tuomitsi kakkujen uhraamisen Marialle ja sanoi: ”Älköön kukaan palvoko Mariaa.” Sama tietosanakirja sanoo meille: ”Meillä on jo vuodelta 540 oleva mosaiikkityö, jossa hän [Maria] istuu valtaistuimella taivaan kuningattarena keskellä Parenzon tuomiokirkon huippua.”
Eikö tämä ollut juuri sellaista pakanallista palvontaa, joka sai Jumalan vihastumaan menneisyydessä Israelin kansan aikana? Raamattu kertoo: ”Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.” – Jer. 7:18; 44:15–30.
Tämä vaara on yhä olemassa. Daniel L. Migliore, teologian apulaisprofessori Princetonin pappisseminaarista, kirjoitti jonkin aikaa sitten: ”Me häpäisemme Mariaa lukemattomin tavoin. . . . Me olemme tehneet hänestä taivaan kuningattaren.” Toronton katolinen arkkipiispa Carter esitti seuraavan selityksen siihen, miksi Vatikaanin toinen kirkolliskokous yritti laimentaa Marian palvontaa: ”Kirkolliskokouksen mielessä oli esimerkiksi latinalaisen Amerikan maissa nähtyjen kaltaiset väärinkäytökset, jolloin Maria oli joskus kaikkea muuta arvokkaampi.” Ne ”väärinkäytökset”, joihin Marian palvonta voi johtaa, käyvät hyvin ilmeisiksi esimerkiksi sellaisissa Marialle omistetuissa pyhiinvaelluspaikoissa kuin Ranskan Lourdesissa ja Portugalin Fatimassa.
Katolilaisille koituvien vaarojen lisäksi Marian palvonta on epäilemättä jakava tekijä kristikunnan sisällä, koska useimmat protestantit hylkäävät Marian palvonnan epäjumalan palvontana. Ja edellä olevat tiedot osoittavat katolilaisten itsensäkin keskuudessa olevan jakaumia Mariaa koskevien oppien raamatullisuuden suhteen.
On siksi selvää, että elvyttämällä Marian palvontaa paavi Johannes Paavali II ei millään tavoin yhdistä itse katolilaisia eikä vedä heitä lähemmäksi muita kristikunnan uskontoja. Vielä pahempaa on se, ettei hän elvytä tosi kristillisyyttä sellaisena kuin Kristuksen apostolit ja varhaiset opetuslapset harjoittivat sitä.
Tasapainoinen näkemys Mariasta
Tämän artikkelin tarkoituksena ei varmastikaan ole loukata vilpittömiä katolilaisia, varsinkaan katolisia naisia, jotka pitävät Mariaa rakkaudellisena ja hellänä välittäjänä, sellaisena joka ymmärtää naisten kärsimyksiä. Raamattu sallii meidän kunnioittaa ja jopa rakastaa Mariaa Jeesuksen uskollisena opetuslapsena. (Apt. 1:14) Raamattu osoittaa selvästi, että voideltuna kristittynä Maria ’herätettäisiin hengellisessä ruumiissa’ ’perimään Jumalan valtakunta’ yhdessä kahdentoista apostolin ja muiden uskollisten ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kanssa. – 1. Kor. 15:42–54; 1. Tess. 4:13–16.
Kuitenkaan Raamattu ei missään valtuuta meitä palvomaan Mariaa tai rukoilemaan häntä toimimaan välittäjänä. Rukoukset tulee osoittaa Jumalalle Kristuksen kautta. (Joh. 14:6, 13; Apt. 4:12) Katolisten naisten enempää kuin miestenkään ei pitäisi tuntea, että he saavat vähemmän myötätuntoa ja ymmärtämystä, kun he rukoilevat Jumalaa Kristuksen nimessä kuin silloin kun he rukoilevat Mariaa.
Me luemme Jumalasta: ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:13, 14) Ja Kristuksesta on kirjoitettu: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä.” – Hepr. 4:15; katso myös Fil. 4:6, 7.
Siksi me pyydämme vilpittömiä katolilaisia, jotka vuodattavat sydämensä Marialle, ottamaan Raamatusta selvää siitä, miten aivan yhtä läheisesti voidaan rukoilla Jumalaa Kristuksen välityksellä. Aloita lukemalla yllä olevat raamatunkohdat. Saadaksesi sen jälkeen lisää tietoja kirjoita Herätkää!-lehden julkaisijoille.
[Tekstiruutu s. 19]
ANTAKAAMME RAAMATUN PUHUA PUOLESTAAN
Oliko Maria Jumalan äiti?
”Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi [ei Jumalaksi].” – Luuk. 1:35.
Syntyikö Maria synnittömänä?
”Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää poikalapsen, olkoon hän saastainen seitsemän päivää; . . . Mutta kun hänen puhdistuspäivänsä . . . ovat kuluneet umpeen, vieköön hän . . . karitsan . . . ilmestysmajan oven eteen papille. . . . Mutta jos hän ei saa hankituksi lammasta, ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi; ja pappi toimittakoon hänelle sovituksen, niin hän on puhdas.” (3. Moos. 12:2, 6, 8) ”Ja kun heidän Mooseksen lain mukaiset puhdistuspäivänsä täyttyivät, he [Joosef ja Maria] veivät hänet [Jeesuksen] ylös Jerusalemiin esittääkseen hänet Jehovalle, . . . ja esittääkseen uhrin sen mukaan kuin on sanottu Jehovan laissa: ’Pari turturikyyhkysiä tai kaksi nuorta kyyhkystä [toinen polttouhrina ja toinen syntiuhrina Marian puolesta].’” – Luuk. 2:22, 24.
Pysyikö Maria neitsyenä Jeesuksen syntymän jälkeen?
”[Joosef] otti vaimonsa luokseen. Mutta hän ei ollut sukupuolisuhteissa Marian kanssa, ennen kuin tämä synnytti pojan; ja Joosef antoi hänelle nimen Jeesus.” – Matt. 1:24, 25.
Synnyttikö Maria muita lapsia Jeesuksen syntymän jälkeen?
”Hän synnytti poikansa, esikoisen, ja kapaloi hänet.” (Luuk. 2:7) ”Eikös tämä ole se puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä [kreikaksi adelfoi ’veljet’, ei syngenēs ’sukulaiset’ tai ’serkut’] Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme?” – Matt. 13:55, 56.
Voisiko Raamattu tarkoittaa ”veljillä” Jeesuksen opetuslapsia, hänen hengellisiä veljiään?
”Tämän jälkeen hän ja hänen äitinsä ja veljensä ja opetuslapsensa menivät alas Kapernaumiin.” (Joh. 2:12) ”Sen tähden hänen veljensä sanoivat hänelle: ’Lähde täältä ja mene Juudeaan, jotta myös opetuslapsesi näkisivät ne teot, joita teet.’ Hänen veljensä eivät näet uskoneet häneen.” – Joh. 7:3, 5.
Otettiinko Marian kirjaimellinen ruumis taivaaseen?
”Sellainen on myös kuolleiden ylösnousemus. Kylvetään turmeltuvuudessa, herätetään turmeltumattomuudessa. Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis. Tämän sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 15:42, 44, 50.
Pitäisikö rukoukset osoittaa Marialle?
”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojan yhteydessä.’” – Joh. 14:6, 13.