Oletko koskaan miettinyt:
Voitko sinä tehdä mitään saastumiselle
USEIMMAT ihmiset eivät juuri nauttisi kaatopaikalla asumisesta. Mutta kun kuulet suurkaupunkien savusumuhälytyksistä, öljyvuodoista, ”kuolleista” järvistä ja ydinonnettomuuksien aiheuttamista päästöistä tai näet roskattuja katuja ja puistoja, voit ymmärrettävästi ihmetellä, onko kaunis maapallomme muuttumassa juuri sellaiseksi – maailmanlaajuiseksi kaatopaikaksi.
Saastumista pidetään usein ”kulttuurin” ei-toivottuna mutta väistämättömänä sivuvaikutuksena. On totta, että saastuminen on erityisesti kehittyneiden maiden vitsauksena. Kuitenkaan vika ei ole itse teollisuudessa vaan pikemminkin niiden monien ihmisten väärässä asenteessa, jotka valvovat sitä. Ehkä he eivät halua käyttää rahaa saastumista estävien laitteiden kehittämiseen tai epäröivät noudattaa saastumisen torjumiseen tähtääviä ohjelmia.
Tästä samasta väärästä asenteesta – lyhyesti sanottuna vastahakoisuudesta ”lähimmäisenrakkauden lain” soveltamiseen – johtuu se roskan paljous, jonka näkee joissakin maissa heitettynä kaduille ja maanteille tai muille yleisille paikoille. Oletko koskaan nähnyt stadionin tai pallokenttää jonkin urheilutilaisuuden jälkeen? Muista, että yksilöt tekivät siitä sen näköisen.
Saastuminen on siis todellisuudessa yksilön ongelma – hänen sydämensä ja mielensä ongelma. Sen syinä ovat väärien arvojen saastuttama mieli, mahdollisesti tietämättömyys, itsekkyyden saastuttama sydän, ajattelemattomuus ja yleinen toisien hyvinvointia kohtaan osoitettu piittaamattomuus.
MITÄ ME VOIMME YKSILÖINÄ TEHDÄ?
Jokainen voi harjoittaa itsekuria panemalla roskat sinne minne ne kuuluvat. Aikuiset, jotka opettelevat arvostamaan siisteyttä ja kauneutta, eivät tarvitse lakia: ”Älä roskaa!” Opettaessaan lapsiaan arvostamaan samoja korkeita vaatimuksia vanhemmat voisivat hyvin pitää mielessään sopivan, vaikkakin melko suorasukaisen saksalaisen sananlaskun, joka muistuttaa meitä siitä, että ”pikkuporsaskin on yhä sika”.
Autolla-ajon vähentäminen ja tarpeettoman tyhjäkäynnin välttäminen voivat vähentää ilman saastumista. Savukkeitten polttamatta jättäminenkin voi auttaa pitämään ilman puhtaana ja saastumattomana. Oma osuutemme voi tosin olla vähäinen, mutta sen tekeminen edistää hyvää omaatuntoa ja kohentaa itsekunnioitusta. Ja ajattelehan, että jos jokainen todella tekisi oman osansa ja noudattaisi Raamatun kultaista sääntöä: ’Tee toisille niin kuin haluaisit heidän tekevän sinulle’, niin miten miellyttävää elämä voisikaan olla kauniin maan päällä! (Matt. 7:12) Se olisi samaa kuin asuisi kauniissa, hyvin hoidetussa puistossa.
Monet uskovat vilpittömästi, että maan Suunnittelijan mielessä oli alun perin sellaisen paratiisin perustaminen maan päälle. He uskovat, että hän on yhä innokas aikaansaamaan tällaiset ihanteelliset olosuhteet nykyisestä saastumisesta huolimatta. Tämä vakaumus on muuttanut heidän elämäänsä ja antanut heille syyn kunnioittaa puhtautta ja kauneutta, syyn välttää aiheuttamasta saastumista. He koettavat parhaan kykynsä mukaan sopeutua Luojan käsitteeseen saasteettomasta maailmasta. Tosin he eivät voi poistaa saastumista, mutta varjelemalla huolellisesti arvojen tajuaan he voivat välttyä osaltaan pahentamasta sitä. Silti tämä tarjoaa vain osaratkaisun.
MITÄ TARVITAAN SAASTUMISEN POISTAMISEKSI?
Jotta ihminen voisi lopettaa saastumisen, hänen mielensä täytyy täyttyä maan ekologian täsmällisellä tuntemuksella ja hänen sydämensä täytyy täyttyä vilpittömällä halulla välttää saastuttamista.
Tiedemiehet ovat hankkineet jonkin verran tällaista tarpeellista tietoa tutkimalla ekologisia järjestelmiä ja maan elämänpiiriä suojelevia tasapainotiloja. Mutta heidän on täytynyt oppia paljon yritysten ja erehdysten kautta. Ja vielä on paljon lisää opittavaa. Eikö näissä ekologisissa järjestelmissä ilmenevä älykäs suunnittelu todista älykkään Suunnittelijan olemassaolosta? Varmaankin hän pystyisi parhaiten tyydyttämään ihmisen tiedonhaluista mieltä tiedoilla, joita tämä tarvitsee välttyäkseen epähuomiossa aiheuttamasta saastumista. Mutta vaikka ihminen saisi tällaista tietoa; käyttäisikö hän sitä oikein? Miten on hänen sydämensä laita?
Meidän on aiheellista odottaa, että ihminen pystyy sydämestään osoittamaan sellaisia ominaisuuksia kuin rakkautta, huomaavaisuutta ja epäitsekkyyttä. Miksi? Koska 1. Mooseksen kirjan 1:27 selittää ’Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvaksensa’, ja Jumala ilmentää näitä ominaisuuksia. Väärä valmennus, peritty epätäydellisyys ja paha ympäristö ovat estäneet monia kehittämästä sopivalla tavalla näitä jumalisia ominaisuuksia, mutta niiden ilmaiseminen on silti mahdollista heille. Sopiva kasvatus ja valmennus voivat tuoda esiin näitä uinuvia ominaisuuksia ja poistaa taipumuksia saastumisen aiheuttamiseen.
Jumala tarjoaa tällaista tietoa ja valmennusta nykyäänkin ja auttaa halukkaita ihmisiä sopivien arvojen ja asenteiden kehittämiseen, jotka ovat välttämättömiä elämälle saasteettomassa maailmassa. Ihmiset jotka uskovat, että Jumala on maan oikea omistaja ja että ihminen on vain sen hoitaja, ottavat auliisti vastaan hänen tarjoamaansa tietoa ja valmennusta. Toiset eivät ota. Voiko tällainen tilanne koskaan korjaantua?
LÖYTYYKÖ KOSKAA LOPULLISTA RATKAISUA?
Sallisitko arvostamattomien ihmisten muuttaa mahdollisesti kauniin puistomaisen puutarhasi kaatopaikaksi? Et tietenkään. Siksi voit luultavasti ymmärtää, miksi Luoja tuntee vihaa niitä kohtaan, jotka tekevät niin hänen maalleen. Ilmestyksen 11:18 selittää, että hänen vihansa tulee ilmenemään Jumalan määräaikana, jolloin hän ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. Vain vapauttamalla maan katumattomista ja parantumattomista saastuttajista Jumala voi varmistua siitä, että niitä asianmukaisia saastumisen torjuntaohjeita, jotka hän antaa maan asukkaille tulevaisuudessa, tullaan noudattamaan. Raamatun mukaan aika tämän tapahtumiselle Jumalan valtakunnan toimesta on lähellä.
Kieltäytymällä saastuttamasta tai tukemasta niitä, jotka saastuttavat, me voimme antaa Jumalalle perusteen sallia meidän elää nyt niin lähellä olevassa saasteettomassa maailmassaan. Etkö pitäisikin sellaisesta odotteesta?