Riitelettekö koskaan rahasta?

”ÄLKÄÄ koskaan unohtako, että avioliitto on tärkeämpi kuin raha.” Tämä erään pariskunnan antama neuvo koskettelee erästä yleistä ongelmaa.

Raha on välttämättömyys nykymaailmassa. On siksi ymmärrettävää, että mies, joka on työtön tai jonka nettopalkka ei enää riitä, ärtyy helposti tästä aiheesta. Perheenäiti joutuu vastatusten huimasti kohoavien hintojen kanssa joka kerta, kun hän käy kaupassa. Epävarmuus siitä, miten raha saadaan riittämään, näyttää melkein väistämättä johtavan rahaa koskeviin riitoihin.

Mutta jos nämä riidat todellakin johtuvat työttömyydestä ja inflaatiosta, niin miksi jotkut varakkaatkin ihmiset – ihmiset, jotka eivät pahemmin kärsi näistä tekijöistä – riitelevät usein rahasta? Voisivatko riidat johtua vielä enemmän jostakin muusta?

Ongelman ydin

Raamattua lainataan usein väärin seuraavasti: ”Raha on kaiken pahan juuri.” Mutta luepa 1. Timoteuksen kirjeen 6:10:ssä oleva kohta omasta Raamatustasi, niin näet mitä siinä todellisuudessa sanotaan. Kirkkoraamattu sanoo: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”

”Raha” on eri asia kuin ”rahan himo”. Raha ei itsessään ole pahaa. Himon kasvattaminen siihen on pahaa. Ei raha vaan ”rahan himo” voi saada ihmisen tekemään pahaa.

Ajattele niitä monia rikoslajeja, joiden perussyynä on ihmisen ahneus ja sopimaton rakkaus rahaan: varkaus, kiristys, niin, ja jopa murha! Mutta nyt huomiomme suunnataan miehen ja vaimon suhteeseen. Voiko väärä suhtautuminen rahaan aiheuttaa avio-ongelmia?

Ajattele erään nuoren saksalaisen pariskunnan kokemusta. Naimisiin mennessään heillä oli hyvin vähän rahaa. Miehen lopetellessa ammatillista koulutustaan hänen vaimonsa oli pakko käydä työssä elämän välttämättömyyksien saamiseksi. Valmistuttuaan nuori mies perusti oman liikeyrityksen, joka aluksi tuotti pariskunnalle vain vaatimattomat tulot. Tällainen rahanpuute aiheutti usein riitoja, jotka olivat joskus melko kiivaita.

Mutta aikaa myöten mies loi hyvin menestyvän liikeyrityksen. Raha – tai ainakaan sen puute – ei ollut enää ongelma. Pariskunnalla oli nyt kaikki, mitä he tarvitsivat, ja jopa enemmän. Heillä oli varaa kauniiseen kotiin, autoihin ja pitkiin lomamatkoihin. Mutta lakkasivatko rahaa koskevat riidat? Eivät. Riidat siitä, miten tulla toimeen niin vähällä, muuttuivat nyt riidoiksi siitä, mitä tehdä näin paljolla.

”Rahan himo” oli kehittymässä. Kyseenalaiset liiketavat johtivat huonoon omaantuntoon, mikä vuorostaan loi jännitystä heidän ja heidän sukulaistensa ja ystäviensä välille. Pahempaa oli se, että kohtuuton huoli rahan ansaitsemisesta turmeli heidän avioliittonsa. Mikä oli seuraus? Avioero ja se, että lasten koti hajosi. Onko raha niin tärkeää, että ”rahan himon” pitäisi antaa tuhota ihmiseltä hänen onnellisuutensa?

Jos mies on ainoa palkanansaitsija, niin joissakin kodeissa hän voi käyttää rahaa aseenaan pitääkseen vaimonsa ”omalla paikallaan”. Koska hän antaa vaimolleen vain vähän rahaa, hän tekee vaimonsa liian riippuvaiseksi itsestään ja pakottaa hänet nöyryyttävään asemaan, koska hänen on jatkuvasti pyydettävä rahaa perheen ruokkimiseksi ja vaatettamiseksi asianmukaisesti. On ymmärrettävää, että vaimon turhautuminen voi purkautua katkerina riitoina.

Joskus vaimo on syyllisempi heistä kahdesta. Hän voi päättää mennä työhön, ei siksi että hän olisi rahan tarpeessa vaan siksi että hän haluaa nauttia ”oman rahan” tuomasta vapaudesta. Hänen taloudellinen riippumattomuutensa voi johtaa siihen, että hän kehittää selvää riippumattomuuden henkeä muissakin asioissa. Se aiheuttaa varmasti perheriitoja.

Mitä voidaan tehdä, jottei perheessä riideltäisi rahan takia?

”Raha on suojaksi”

Raamattu esittää rahasta tasapainoisen näkemyksen, joka voi paljon edistää avioliiton onnellisuutta. Saarnaajan 7:13:ssa (UM) se selittää: ”Viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi, mutta tiedon etuus on, että viisaus varjelee elossa omistajansa.”

Rahaa voidaan käyttää ”suojaksi” monin tavoin. Me voimme maksaa sillä vuokramme, ostaa ruokamme ja hankkia muita päivittäisiä tarpeita. Sitä voidaan käyttää myös toisten palvelemisessa, ja siten se ’suojelee’ ystävyyssuhteita. Perhepiirissä sillä voidaan rahoittaa lomamatkoja tai ostaa ”pientä ylimääräistä”, esimerkiksi yllätyslahjoja, jotka hyvin tehokkaasti vetävät ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Kaikilla näillä ja muilla tavoilla raha voi palvella avioliiton suojaamiseksi.

Tavallisesti kaikki suojaamisen arvoinen on tärkeämpää kuin se, millä se suojataan. Esimerkiksi ihmisruumis on tärkeämpi kuin se vaatetus, jota pidetään yllä ruumiin suojaamiseksi luonnonvoimilta. Terveys on tärkeämpi kuin lääke, jonka lääkäri määrää sen suojaamiseksi sairaudelta. Samoin onnellinen avioliitto on ehdottomasti tärkeämpi kuin raha, jota käytetään sen suojaamiseksi.

Tämän tajuaminen, että raha on vain ”suojaksi”, auttaa meitä pitämään mielessämme tärkeämmät asiat, ne joita ei voida ostaa rahalla, kuten uskollinen aviopuoliso, luotettava ystävä, hengellinen ja ruumiillinen terveys ja mielenrauha. Mitään näistä ei voida ostaa rahalla.

Myös ”viisaus” voi olla ”suojaksi”. Se voi suojata meitä siten, ettemme yliarvioi rahan antamia mahdollisuuksia. Rahan arvo on rajallinen. Se voi hylätä ja usein hylkääkin meidät silloin kun me kipeimmin tarvitsisimme sitä. Mutta tosi viisaus ei hylkää meitä. Se voi johtaa meidät menestyksellisesti kaikenlaisten vastoinkäymisten läpi, todellakin suojella elämäämme ja jopa auttaa meitä saamaan Jumalan hyväksymyksen ja odotteen ikuisesta elämästä.

Miten välttää rahariitoja

Rahasta riitelemisen välttäminen ei merkitse sitä, ettei koskaan puhuta rahasta tai siitä, miten sitä pitäisi käyttää. Ajatustenvaihdon puute aiheuttaa usein riitoja. Keskusteluista on hyötyä, koska ne lähentävät aviopuolisoja toisiinsa; riidat eivät lähennä, koska ne etäännyttävät heidät toisistaan. Keskusteleminen on rakkaudellista, mutta samaa ei voida sanoa riitelemisestä. Riidat synnyttävät sopimattomia huomautuksia, joita on vaikea sivuuttaa ja vielä vaikeampi unohtaa. Ne osaltaan viilentävät suhteita ja voivat helposti johtaa asumuseroon tai avioeroon.

Avioliitto on osallistumista, eikö olekin? ”Tämä on minun ja tuo on sinun” -filosofia ei yleensä edistä onnellista avioliittoa. Miten paljon parempi onkaan, jos aviopuolisot suunnittelevat käytännöllisen budjetin tekemällä tarpeistaan tärkeysjärjestyksen mukaisen luettelon ja sopimalla siitä, miten heidän rahansa käytetään. Aika ajoin käytävissä keskusteluissa voidaan ottaa huomioon hintojen kallistuminen ja perheen senhetkiset tarpeet. Oppimalla luottamaan toisiinsa, käyttämällä tervettä järkeä ja voittamalla ylpeyden pariskunnat voivat melkoisesti välttää rahaa koskeviin riitoihin liittyviä vaaroja.

Onnellisuuden salaisuus on se, että oppii olemaan tyytyväinen. Raamattu neuvoo Heprealaiskirjeen 13:5:ssä: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on.”

Useimmat meistä eivät voi saada kaikkea haluamaansa, mutta kaikki me voimme oppia arvostamaan sitä mitä meillä on. Älä kasvata tyytymättömyyttä ravitsemalla kaipuuta sellaiseen, mihin rahat eivät riitä. Tilin avaaminen liian monessa liikkeessä ja luottokorttien liika käyttö eivät auta sinua säästämään rahaa eivätkä elämään varojesi mukaan, vaan voivat laukaista ikäviä riitoja rahasta. Aviopuolisot, jotka ovat oppineet tyytyväisyyden salaisuuden, ovat hyvin onnellisia. Heidän tekee harvoin mieli riidellä rahasta. Sehän ei ole niin tärkeää!

Jos korostat liikaa rahan merkitystä, jos kehität rakkautta siihen ja tulet sen orjaksi, aiheutat itsellesi paljon murhetta. Säilytä raha sille kuuluvalla paikalla, pidä sitä vain ”suojana” ja tee siitä orjasi, niin tulet olemaan tyytyväisempi ja onnellisempi! Muista, että ”avioliitto on tärkeämpi kuin raha”.