Kertomus uskollisuudesta
KUUBA ei ole ainut maa, jossa Jehovan todistajia vainotaan. Heidät on kielletty Neuvostoliitossa, Kiinassa ja muissa kommunistisissa maissa. Viime vuosina heitä on vainottu myös Argentiinassa. Malawissa on monta kauheaa vainon aaltoa vyörynyt vuosien mittaan heidän ylitseen. Saksan kolmas valtakunta yritti toisen maailmansodan aikana hävittää heidät sukupuuttoon, ja monia todistajia kuoli keskitysleireillä.
Jehovan todistajien vainoaminen ei kuitenkaan ole mitään uutta. Eivätkä syytökset kumouksellisuudesta tai yhteiskunnanvastaisuudesta ole uutta. Kuten Raamatusta saamme tietää, muitakin Jumalan uskollisia palvelijoita on samalla tavalla vainottu ja syytetty väärin. – Joh. 19:12; Apt. 16:19–21.
Puolueettomuus
Jotkin valtiot eivät ole voineet ymmärtää sitä, että Jehovan todistajat ovat puolueettomia poliittisissa asioissa. He eivät koskaan sekaannu sen maan poliittiseen järjestelmään, jossa he asuvat, eivätkä he myöskään yritä vahingoittaa sitä. Jotkin valtiot ymmärtävät tämän väärin ja luulevat todistajien olevan kumouksellisia, koska nämä eivät mene sotaan tai eivät tee isänmaallisten vertauskuvien edessä mitään sellaista, mitä he pitävät palvontatekoina.
Mutta heidän on mahdotonta olla kumouksellisia. Se olisi ristiriidassa heidän ylevien raamatullisten periaatteittensa kanssa. Jos ne, jotka epäilevät tätä, tutkisivat tosiasioita huolellisesti ja puolueettomasti, he huomaisivat, etteivät Jehovan todistajat ole koskaan suunnitelleet kapinaa mitään hallitusta vastaan. He eivät ole koskaan juonitelleet mitään hallitusta vastaan tai kiihottaneet muita sellaiseen. Jos joku heidän jäsenistään rikkoisi sen maan lakeja, jossa he asuvat, moraalisen käytöksen, verojen maksun ja muiden kansalaisvelvollisuuksien suhteen, he asettaisivat hänelle kurinpidollisia rajoituksia. Siksi he kuuluvat joka maassa lainkuuliaisimpiin kansalaisiin.
Jehovan todistajat eivät usko, että ihmiskunnan ongelmat ratkaistaan sodilla. He eivät usko siihen, koska Raamattu, Jumalan sana, sanoo ettei niitä ratkaista sodilla. Sen sijaan Jumala on luvannut, että tulee aika, jolloin ”kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan”. (Jes. 2:4) Jo nyt Jehovan todistajat tottelevat tuon ennustuksen taustalla olevaa periaatetta. He elävät sopusoinnussa sen neuvon kanssa, jonka apostoli Paavali esitti Roomalaiskirjeen 12:18:ssa: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa.”
Se ei ole uutta. Esimerkiksi Edward Gibbon kirjoitti ensimmäisen vuosisadan kristityistä: ”He kieltäytyivät osallistumasta mitenkään aktiivisesti valtakunnan siviilihallintoon tai sen sotilaalliseen puolustamiseen. . . . oli mahdotonta, että kristityt olisivat voineet ryhtyä sotilaiksi, rauhantuomareiksi tai ruhtinaiksi luopumatta pyhemmästä velvollisuudesta.” – History of Christianity.
Mutta toisin kuin monissa muissa maissa Kuubassa ei ole mahdollista saada omantunnonsyistä vapautusta asepalveluksesta. Siksi Kuubassa nuoret kristityt ovat saaneet kärsiä paljon pysyessään uskollisina Jumalan sanan periaatteille. Ne monet tuhannet Jehovan todistajat, jotka yhä elävät Kuubassa, saavat edelleen kärsiä uskollisuudestaan Jumalan laeille.
Hallitusten, kuten Kuuban hallituksen, pitäisi kuitenkin kysyä itseltään: Mitä todellisuudessa tapahtuisi, jos kaikki ihmiset Jehovan todistajien tavoin johdonmukaisesti kieltäytyisivät sotimasta? On selvää, että sotiminen lakkaisi iäksi, kuten se on jo lakannut miljoonien eri kansallisuuksia edustavien Jehovan todistajien keskuudesta ja tulee häviämään täysin koko maasta Jumalan uudessa vanhurskaassa järjestyksessä. – Joh. 13:34, 35; 2. Piet. 3:13.
Toisten vankien kunnioitus
Vankilassa olo on vaatinut Jehovan todistajia osoittamaan nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan. Sen he ovat tehneet, ja samalla he ovat kertoneet toivostaan muille vangeille.
Esimerkiksi Samuel Izquierdo kertoo, mitä hänelle tapahtui hänen ollessaan vangittuna asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi: ”Sanoin heille, ettei omatuntoni salli minun alistua heidän poliittisiin määräyksiinsä ja etten voi osallistua sotilaskoulutukseen. Tapaustani käsitellyt viranomainen huusi vihaisena, että minut pitää lukita selliin.
”Selli oli puusta, sillä oli korkeutta puolitoista metriä ja sen neliönmuotoisen lattian sivut olivat 1,2 metriä. Minun oli siis mahdotonta seistä suorassa. He olivat myös peittäneet sellin lattian kauttaaltaan ihmisen ulosteilla, ja he lukitsivat minut sinne alastomana ja paljasjalkaisena. Lemu oli kammottava.”
Mutta tämä todistaja kertoo myös, miten hän saattoi säilyttää nuhteettomuutensa tällaisissa oloissa: ”Minulla oli koko ajan pieni Raamattu, kreikkalaiset kirjoitukset. Vaikka he löysivätkin sen tehdessään minulle ruumiintarkastuksen, he eivät kiinnittäneet sen enempää huomiota pieneen kirjaan, joksi he sitä sanoivat. Ensimmäisestä päivästäni lähtien, jolloin olin muiden vankien joukossa, aloin kertoa heille Jumalan uuden järjestyksen toivosta, jonka Raamattu tarjoaa. Luokseni kokoontui toistakymmentä vankia. Luin heille Raamattua ja annoin heille, kuten he itse sanoivat, hengellistä lohdutusta. Se auttoi minua pysymään hengellisesta vahvana, ja vangit kunnioittavat minua saarnaajana. Tuossa vankilassa sotilaat pitivät lopulta minua vaarattomana ja lakkasivat pahoinpitelemästä minua.”
Kokoustoiminta
Raamattu käskee kristittyjä, etteivät he ’jättäisi yhteen kokoontumistaan’. (Hepr. 10:24, 25) Kuuban laki tosin kieltää Jehovan todistajia kokoontumasta avoimesti, mutta se ei voi estää heitä kokoontumasta yhteen muilla tavoin. Vankiloissakin he keksivät siihen mahdollisuuksia.
Eduardo Aboud sanoo: ”Se, että pystyimme salaa kokoontumaan yhteen jossakin leirin alueella puhuaksemme Raamatusta, tuotti meille suurta iloa. Joka päivä yksi meistä esitti jonkin raamatunkohdan, josta me sitten keskustelimme. Kerroimme myös kokemuksistamme ja erilaisista uskon koetuksista, joihin olimme joutuneet ja joita olimme kestäneet. Sen jälkeen me mietimme sitä, miten voisimme kestää seuraavana päivänä todennäköisesti tulevia vaikeuksia.
”Lisäksi kaikilla meillä oli tilaisuus puhua Jumalan tarkoituksesta muille vangeille, jotka eivät olleet todistajia. Jokaisessa leirin parakissa asui yksi todistaja, ja niinpä hän piti parakkiaan omana ’alueenaan’, jolla hän saarnasi. Pystyin tällä tavalla johtamaan kahta viikoittaista Raamatun tutkistelua käyttäen sitä, mitä olin aiemmin oppinut, sillä tuossa vankilassa meillä ei ollut mitään kirjallista aineistoa, ei myöskään Raamattua. Siitä huolimatta me joka kuukausi toimimme hyvin ahkerasti puhuen Raamatun totuuksista toisille.”
Vankiloitten ulkopuolella Jehovan todistajien viralliset kokoukset oli kielletty. Roskaväkeä oli jopa hyökännyt valtakunnansaleihin. Miehiä, naisia ja lapsia oli piesty. Oli hyödytöntä ottaa yhteyttä maakunnallisiin viranomaisiin tai sisäministeriön edustajiin. Vastaus oli aina sama: ”Me noudatamme Havannasta tulleita määräyksiä.”
Julkisen toiminnan kielto
Valtakunnansalien sulkemisen lisäksi Jehovan todistajia haluttiin estää suorittamasta julkista palvelustaan toisten kodeissa. Joka viikko pidätettiin tuhansia todistajia heidän suorittaessaan julkista palvelustaan. Heitä sakotettiin tai he joutuivat vankilaan.
Silti Kuuban Jehovan todistajat tottelevat edelleen Jumalan käskyä kertoa toisille siitä hyvästä, minkä he ovat oppineet hänen Sanastaan. (Matt. 24:14; 28:19, 20; Apt. 20:20) He tekevät tätä palvelusta monin tavoin. Ja he vastaavat nykyään aivan samoin kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt, joille sanottiin, etteivät he saa ’puhua tai opettaa missään mitään Jeesuksen nimen perusteella’. Ollessaan viranomaisten edessä nuo varhaiskristityt julistivat: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” He sanoivat myös: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 4:18–20; 5:29.
Jehovan todistajien järkähtämättömällä toiminnalla ovat Jehova Jumalan nimi ja tarkoitus tulleet laajalti tunnetuksi kaikkialla Kuubassa, kuten pakolaiset kertovat. Siitä on ollut paljon hyötyä niille monille, jotka etsivät totuutta. Vankiloissa on annettu suurenmoinen todistus Jumalan tarkoituksesta.
Huomaa, mitä pakolainen Luis Garcia sanoo: ”Sekä Jehovan todistajien työ että heidän nimensä olivat Kuuban vankiloissa tuntemattomia siihen asti, kun todistajia alettiin lähettää niihin. Vähitellen joutui yhä useampia todistajia vankilaan. Sen johdosta sekä vankiloitten ulkopuolella että sisällä annettiin erinomainen todistus. Sanat ’Jehovan todistajat’ alkoivat merkitä jokaisessa Kuuban vankilassa samaa kuin rohkeus, urheus, järkkymättömyys, uskollisuus ja nuhteettomuus joka suhteessa.”
Todistajien sanomasta ja käytöksestä on ollut hyötyä monille vangeille. Monet heistä ovat oppineet tuntemaan Jumalan ja hänen tarkoituksensa ja ovat tehneet muutoksia elämässään voidakseen tulla Jumalan palvelijoiksi. Esimerkin heistä tarjoaa mies, joka tuli varkaana vankilaan ennen kuin hän oppi tuntemaan Raamattua. Hän kirjoitti seuraavasti sille todistajalle, joka oli opettanut häntä vankilassa:
”Rakas veli: Toivon hartaasti, että olet näitä rivejä lukiessasi ruumiillisesti ja hengellisesti hyvissä voimissa ja yhdessä rakkaan perheesi kanssa. Voin ilmoittaa sinulle, että vointini on hyvä. Tunnen itseni hengellisessä mielessä vahvaksi ja optimistiseksi, sillä uskoni kasvaa joka päivä. Ymmärrykseni lisääntyy, samalla kun päivät kuluvat. Tajuan suurella mielihyvällä, että Jumalan pyhä henki vaikuttaa minussa. Vaikka olen yksin tässä ympäristössä, olen voinut pitää Kaikkivaltiaan Jumalan nimen ylimpänä, sillä yritän soveltaa kaikkia hänen opetuksiaan elämässäni.
”Ehdin sinä lyhyenä aikana, jonka me olimme yhdessä, kiintyä sinuun kovasti huolimatta iästäni ja siitä, että olin osa tästä maailmasta. Kukaan ei ole vielä kohdellut minua siten kuin sinä, sillä koska kaikki aiemmat toverini olivat olleet maailmallisia ihmisiä, he paljastivat ennemmin tai myöhemmin todelliset kasvonsa. Mutta sinä olit aina rakkaudellinen, vilpitön ja ystävällinen.
”Olet ollut minulle hengellinen isä ja olet auttanut minua paljon. Myös sinun esimerkkisi Jumalan palvelijana on auttanut minua ja on minulle hyödyksi tulevaisuudessa. Et ole opettanut minulle vain sitä, mitä Raamatun oppi sisältää, vaan olet omalla hyvällä esimerkilläsi näyttänyt minulle oikean tien.
”En ole vielä hengellisesti kypsä. Minulta puuttuu vielä paljon tietoa. Mutta tästäkin puutteesta huolimatta olen valmis puolustamaan totuutta, koska totuutta ei voida kätkeä. Joskus sanon vähemmän kuin haluaisin sanoa, mutta silloinkin voin puolustaa totuutta muutamalla sanalla.
”Olin tosin surullinen sen jälkeen, kun sinut vapautettiin, mutta rupesin puhumaan hyvin aktiivisesti totuudesta toisille. Se täytti tyhjyyden.
”Olen hyvin iloinen siitä, että olen oppinut tuntemaan Jumalan menettelytavat ja hänen tarkoituksensa. Olen antautunut hänelle palvellakseni häntä joka hetki ja kaikkialla siellä, minne voin joutua, vaikka se mahdollisesti maksaisi minulle henkeni. (Luuk. 9:62; Apt. 20:24) Vaikka olenkin kaukana sinusta, en ole unohtanut opetuksiasi. (Allekirjoitus) Veljesi ja poikasi uskossa.”
Varmasti jokainen hallitus, joka vilpittömästi tarkkailee Jumalan palvelijoita, voi nähdä miten paljon he saavat aikaan hyvää. Niistä joista tulee Jehovan todistajia, tulee parhaita kansalaisia. He pitävät parempaa huolta perheestään, lapsistaan ja omastaan ja toisten omaisuudesta. Jehovan todistajat pitävät suuressa arvossa rehellisyyttä ja moraaliperiaatteita.
Mitä he haluavat
Jehovan todistajat tietenkin haluavat jokaisessa maassa, jossa heitä asuu, että hallitus ymmärtäisi heitä. He haluaisivat mielellään harjoittaa palvontaansa vapaina ja onnellisina. Ja useimmissa maissa se myös käy päinsä.
Mutta Kuubassa heillä ei ole tällaista vapautta. He kuitenkin ilmaisivat tällaisen halunsa Castron hallitukselle 16. joulukuuta 1978 lähettämässään vetoomuksessa. Sen lopussa sanottiin: ”Me rukoilemme teidän ja muiden vallankumoushallituksen edustajien puolesta ja toivomme, että ymmärrätte asemamme ja että, jos se on Jumalan tahto ja hänen päätöksensä, me saamme pian vastauksen. Raamatussa 1. Timoteuksen kirjeen 2:1, 2:ssa meitä kehotetaan tekemään näin, kun siinä sanotaan: ’Kehotan sen tähden ennen kaikkea, että nöyriä pyyntöjä, rukouksia, esirukouksia ja kiitoksen ilmauksia esitetään kaikenlaisten ihmisten puolesta, kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa.’”
Mutta vaikka tähän vetoomukseen ei ole vielä vastattukaan, Kuuban Jehovan todistajat jatkavat Kaikkivaltiaan Jumalan uskollista palvelemista riippumatta siitä, kuka heitä vastustaa. ”Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan?” sanoo Raamattu. (Room. 8:31) He luottavat siihen, että Jehova selvittää heidän tilanteensa omana aikanaan ja omalla tavallaan.
[Huomioteksti s. 9]
Jehovan todistajat eivät ole koskaan juonitelleet mitään hallitusta vastaan tai kiihottaneet toisia sellaiseen. Sen sijaan he asettavat kurinpidollisia rajoituksia kaikille sellaisille jäsenilleen, jotka rikkoisivat maan lakia
[Huomioteksti s. 10]
”Kaikilla meillä oli tilaisuus puhua Jumalan tarkoituksesta muille vangeille”
[Huomioteksti s. 11]
”Sanat ’Jehovan todistajat’ alkoivat merkitä jokaisessa Kuuban vankilassa samaa kuin rohkeus, urheus, järkkymättömyys, uskollisuus ja nuhteettomuus”