Mitä sinä ajattelet katolilaisuuden ja voodoo-kultin yhdistämisestä?

Herätkää-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta

USEITA vuosia sitten Brasiliassa eräs tunnettu TV-kasvo, nainen, kastatti ottopoikansa. Aamulla hänet kastettiin katolisen kirkon menojen mukaan ja iltapäivällä brasilialaista voodoo-rituaalia eli candombléa noudattaen. Myöhemmin hänet kastettaisiin messiaanisten ja ruusuristiläisten menojen mukaan. Äiti selitti ylpeänä: ”Teemme näin siksi, että kaikki nämä uskonnot suojelisivat häntä hänen varttuessaan aikuiseksi.”

Hämmästyttääkö hänen uskonnollinen avarakatseisuutensa sinua? Voisiko näin tapahtua siellä missä sinä asut? Brasiliassa tällainen ei ole harvinaista. Se on vaikuttanut papistoonkin.

Jonkin aikaa sitten eräs katolinen pappi muutti brasilialaiseen Bahian osavaltioon tutkimaan afrobrasilialaisia uskontoja. Lopulta hän liittyi yhteen niistä! Hänen tarinansa kerrottiin International Herald Tribune -lehdessä, ja hän sanoi palvelleensa neljä vuotta erään voodoo-kirkon johtajana. Tässä asemassa hän manasi säännöllisesti esiin henkiä toimimaan välittäjinä seurakuntalaistensa puolesta. ”Mutta se ei merkitse sitä, että hän olisi hylännyt katolilaisuutensa”, sanoo tämä lehti. Pappi itse selittää: ”Puhun Jumalan kanssa aina Kristuksen välityksellä enkä milloinkaan henkien välityksellä.”

Tällaiselle eri uskontojen oppien sekoittumiselle on oma sanansa, synkretismi. Miljoonien brasilialaisten ei ole vaikeaa sekoittaa katolisia menoja muinaisten pakanallisten jumalien palvontaan, vaikka se voikin olla sinulle yllätys. Miten kaikki oikein alkoi?

”Synkretismi on Brasiliassa vanha ilmiö, sillä siirtomaa-ajan alusta lähtien sitä tavataan karanneitten orjien piilopaikassa (quilombo dos Palmares) – – sitä tavataan Kuubassa ja Haitissa samanlaisena kuin Brasiliassa.” Näin kirjoittaa historioitsija Roger Bastide kirjassaan Contribuição ao Estudo do Sincretismo Católico-Fetichista.

Sekoittuminen

Edelleen hän selittää sen olleen seurausta afrikkalaisten orjien maahantuonnista: ”Kun mustat [orjat] olivat saapuneet Brasiliaan, heidät katekisoitiin [heille opetettiin katoliset perusopit] epämääräisesti, ja jos ei muuta, niin ainakin heidät kastettiin. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet mitään tästä heille väkisin opetetusta uskonnosta.” Mitä mustat orjat tekivät? He kyllä suorittivat uuden uskontonsa ulkonaiset eleet, mutta mielessään ja sydämessään he jatkoivat niiden jumalien palvontaa, joita he olivat palvoneet kotonaan Afrikassa.

Mihin tämä johti? Vähitellen ”katolilaisuus muuttui – – järjestelmäksi, joka peitti perinteiset käsityksensä: todellisuudessa ei palvottu [katolista] pyhimystä vaan sen takana olevaa vastaavaa orixáa [afrikkalaista jumalaa]. Katolilaisuudesta tuli pelkkä salaiset rituaalit peittävä julkisivu. – – Synkretismissä kristikunnan antina ovat vain portugalinkieliset sanat, kaikki muu on fetisismiä”, sanoo Bastide.

Samoin kävi alkuasukasväestölle, intiaaneille. Eräs toinen historioitsija kirjoittaa: ”Tämän maan alkuasukkaille on jo kauan opetettu evankeliumeja, mutta silti he eivät ole kristittyjä sen enempää kuin he olivat valloittajien tullessa. – – Vanha pakanallinen jumala Pacha-Mama (Maaemo) on yhä elossa nykyisessä Boliviassa ja Perun eteläosissa, vaikkakin Neitsyt Mariaan sulautuneena. – – Meksikossa Guadalupen neitsyen palvonta juontaa juurensa Tonantzin-jumalattaren (jumalten Äidin) palvonnassa.” – Ruggiero Romano, Mecanismos da Conquista Colonial.

Meksikon valloitusta tutkinut historioitsija William H. Prescott sanoo edelleen tuon maan intiaaneista: ”Hänen tarvitsi vain vaihtaa Quetzalcoatlin, ihmisten keskuudessa vaeltaneen hyväntahtoisen jumalan, kuvalle omistamansa palvonta Neitsyt Marian tai Lunastajan palvonnaksi ja risti, jota hän on palvonut sateenjumalan vertauskuvana, samanlaiseksi ristiksi, pelastuksen vertauskuvaksi.” – History of the Conquest of Mexico.

Samalla kun katolisia rituaaleja näin ympättiin afrikkalaisiin ja alkuasukkaitten palvontatapoihin, niistä vuorostaan sulautui epäkristillisiä käsityksiä katolilaisuuteen. Waldemar Valente sanoo: ”Katolilaisuus – – tahri itsensä taikauskoisilla käsityksillä, järjettömillä uskomuksilla ja maagis-fetisistisillä käsitteillä.” – Sincretismo Religioso Afro-Brasileiro.

Onko siitä hyötyä vai haittaa?

Mitä sinä ajattelet uskontojen sekoittumisesta? Jotkut voivat loukkaantua ja pitää sitä kristillisyyden turmeltumisena. Toiset taas eivät ehkä pidä sitä lainkaan pahana asiana. Kautta historian ristiretkillä, uskonsodissa, uskonnollisissa vainoissa ja mellakoissa on kuollut tavaton määrä ihmisiä. Onhan tämä brasilialainen ilmiö ainakin parempaa kuin kaikki tuollainen, he voivat sanoa!

Toiset taas voivat ihmetellä sitä, miksi asiasta on tehty tällainen numero. He voivat kiinnittää huomion siihen, että katolilaisuus itsekin on syntynyt ainakin kolmesta uskonnollisesta perinnepiiristä: Raamatun kristillisyydestä, kreikkalaisesta filosofiasta ja Lähi-idän ja Euroopan yleisistä pakanauskonnoista. Miksi voidaan sanoa näin?

Katolinen kirkko pitää Raamattua Jumalan sanana, ja siitä ovat peräisin monet sen palvonnassa käyttämistä nimistä ja käsitteistä. Antiikin pakanallisten kreikkalaisten filosofiat kuitenkin vaikuttivat voimakkaasti katolisiin teologeihin, ja se väritti heidän opetuksiaan. Esimerkiksi ihmissielun luontaisen kuolemattomuuden oppia ei ole Raamatussa. (Hesekiel 18:4, 19) Mutta kreikkalaiset filosofit opettivat sitä, ja nykyään se on katolilaisuuden perusoppeja.

Kolmas perinnepiiri, yleiset pakanauskonnot, näkyy monissa katolisen kirkon käsityksissä. Joulu ja pääsiäisen, ristin ja kuvien käyttö seremonioissa ja ”kolminaisuuden”, ”pyhimysten” ja ”Jumalan äidin” palvonta ovat kaikki peräisin näistä uskonnoista eivätkä Raamatusta. Saatat tässä yhteydessä muistaa, että kardinaali John Henry Newman luettelee koko joukon perinnäistapoja, kuten ”suitsutuksen, lamput ja kynttilät; uhrilahjat – – pyhän veden; asyylit eli turvapaikat; pyhäpäivät – –” ja sen jälkeen hän sanoo, että ne ”ovat kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon”.

Voidaankin siksi sanoa, että Brasiliassa käynnissä oleva uskontojen sekoittuminen eli synkretismi pelkästään jatkaa tätä historiallista tapahtumasarjaa. Olisitko sinä tätä mieltä? On kiintoisaa, että monet katoliseen kirkkoon kuuluvat ovat eri mieltä. Eräitten sen johtajien lausunnoista paistaa syvä huoli.

Time-aikakauslehti kertoo paavi Johannes Paavali II:n varoittaneen Brasiliassa käydessään, että kristillisyys voi omaksua ”kansoilta sivistyksellisiä ilmaisuja”, mutta se ei saa ”turmella” omia opetuksiaan. Kardinaali Brandão Vilela pelkäsi brasilialaisten olevan astumassa ”afrikkalaistumisen aikaan”. Nähdessään, miten paljon erääseen Iemanjá-jumalattaren kunniaksi järjestettyyn juhlaan oli kokoontunut väkeä, hän hyökkäsi ”synkretismin väärinkäyttöä” vastaan. – Veja, 7.1.1981.

Nämä kaksi kirkonjohtajaa arvostelivat opin ”turmeltumista”. Tämä ei tietenkään huolestuta ketään sellaista, jonka mielestä uskonto on pelkästään jokaisen oma asia. Hänen mielestään yksi oppi on yhtä hyvä kuin joku toinenkin. Monet tietävät kuitenkin, että tällaisesta ”turmeltumisesta” on menneisyydessä ollut tuhoisia seurauksia.

Mihin se johtaa

Esimerkiksi ennen Jeesuksen Kristuksen maan päälle tuloa israelilaiset koettivat sekoittaa pakanallisten naapureittensa uskomuksia Jehova Jumalan palvontaan. Niinpä he kietoutuivat sukupuolipalvontaan, ”pyhään” prostituutioon ja jopa lasten uhraamiseen. Tämä sai Jehova Jumalan vetämään suojeluksensa pois heiltä, ja heistä tuli maailmanvaltaa rakentaville assyrialaisille helppo saalis. (2. Kuningasten kirja 17:16–18) Miksi uskontojen sekoittuminen kostautui näin voimakkaasti?

Syy on ilmeinen. Jehovan israelilaisille antama palvonta edisti korkeita moraalinormeja. Kun sitä noudatettiin uskollisesti (sekoittamatta siihen pakanallisia opetuksia), se suojeli heitä ruumiillisesti samoin kuin hengellisesti ja valmisti heitä Messiaan tuloon. Pakanallisten ainesten lisääminen turmeli sen kuten saastuneen veden lisääminen puhtaaseen veteen saastuttaa puhtaan veden.

Sama pitää paikkansa kristillisestä palvonnasta. Apostoli Paavali varoittaa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa [niiden kanssa, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen]. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? – – Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2. Korinttolaisille 6:14–16) Ajattelehan, miten historia on osoittanut Paavalin sanat viisaiksi.

Kristillisyys muodostaa kokonaisuuden. Se on elämäntapa, johon liittyy suhteemme Jumalaan, ja se sisältää Raamattuun perustuvia käsityksiä – varsinkin Jeesuksen Kristuksen asemasta Jumalan tarkoituksissa – kaikkia elämän puolia koskettavan käyttäytymissäännöstön ja erityisvastuun levittää uskoa toisille. Periksi antaminen jossain piirteensä heikentää kokonaisuutta.

Kun sovitteluhalu siis salli pakanallisten oppien päästä kristillisyyteen, se päästi siihen myös epäkristillisen moraalittomuuden, julmuuden, sorron ja niin edelleen. Niinpä ihmiset, jotka väittävät olevansa Kristuksen seuraajia, ovat syyllistyneet eräisiin historian pahimmista raakuuksista. Vain ne jotka ovat pystyneet pitämään kiinni Raamatun kristillisyydestä sen kaikissa piirteissä – niin opissa kuin käytöksessäkin – ovat kyenneet ylläpitämään apostolisen kristillisyyden korkeita normeja.

Tämän huomioon ottaen vilpitön ihminen olisi yhtä huolissaan kuin se katolinen teologi, joka sanoi: ”Asiallisesti puhuen synkretismi ei ole oikeutettua, sillä se vääristää Jumalan sanan, – – synkretismi on hyvin valitettavaa.” – D. Estevão Bettencourt O Estado de São Paulo -lehdessä.

Jehovan todistajatkin ovat tätä mieltä. He uskovat, että jokaisen tulisi nykyään saada vapaasti valita sellainen palvontamuoto, jonka hän haluaa. Mutta he uskovat myös, että on vain yksi tosi uskonto, ja se perustuu Jeesuksen Kristuksen opetuksiin ja elämään. Miten me voimme tunnistaa tämän uskonnon?

Apostoli Paavali kiinnitti huomion ”pyhiin kirjoituksiin, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi”. Sen jälkeen hän selitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” – 2. Timoteukselle 3:15–17.

Niinpä Jehovan todistajat kääntyvät Raamatun puoleen saadakseen tietoa tosi uskonnosta. Tällöin he välttyvät sellaiselta synkretismiltä, jota on nykyään Brasiliassa. He välttyvät myös vuosisatojen takaiselta synkretismiltä, joka toi kristikunnan palvontajärjestelmään helvetintulen, kuolemattoman sielun, kolminaisuusopin, kuvat, ristin ja muita pakanallisia käsityksiä. Jos opin ”turmeleva” synkretismi on nykyään väärin, varmasti se oli väärin myös satoja vuosia sitten.

Mikset lukisi itse Raamattua saadakseni selville, mikä todellakin on tosi palvontaa? Näin vältyt saastuttamasta omaa palvelustasi pakanallisilla menoilla ja saat – Jumalan avulla – viisautta, joka johtaa pelastukseen.