Oletko agnostikko?

JOS olet agnostikko, olet ateistin ja teistin välimuoto. Ateisti on vakuuttunut siitä, että Jumalaa ei ole olemassa, kun taas teisti uskoo vakaasti siihen, että Jumala on olemassa ja että hän vaikuttaa ihmisten asioihin.

Agnostikon mielestä ei ole olemassa tarpeeksi todisteita siitä, onko Jumala olemassa vai ei. Siksi hän kieltäytyy kannattamasta kumpaakaan ajatussuuntaa, tai sitten hän sanoo, että jos Jumala on olemassa, hän on tuntematon eikä hänestä voida tietää mitään.

Onko sinulla agnostikkoystäviä? Vai oletko itse agnostikko? Jos olet, niin mistä se johtuu? Ehkä ajattelet, että meidän rationalistisella vuosisadallamme on järkevintä ajatella niin. Jos tässä on syy, pyydämme sinua harkitsemaan muutamien sellaisten miesten sanoja, jotka ovat muokanneet tämän vuosisadan ihmisten ajattelua, ja ottamaan selvää siitä, mitä he ajattelevat Jumalasta ja miksi. Se saattaa auttaa sinua ymmärtämään hiukan paremmin omien uskomuksiesi syitä.

Kirkkojen syytä

Sanan ”agnostikko” (joka tulee kreikan sanasta agnostos ’tuntematon’) keksijä oli 1800-luvulla elänyt englantilainen tiedemies Thomas H. Huxley, joka myös osaltaan edisti Darwinin kehitysteorian tunnetuksi tekemistä. Huxley sanoi, että kirkot väittivät omaavansa erikoisgnosista (tietoa) Jumalasta ja kaiken olemassa olevan alkuperästä. Mutta hän esitti yhden syyn, miksi hän ei voinut hyväksyä tuota gnosista ja miksi hän siis oli agnostikko:

”Jos me vain voisimme yhdellä silmäyksellä nähdä sen tekopyhyyden ja julmuuden, ne valheet, sen teurastuksen ja ne ihmisyyden kaikkien velvollisuuksien laiminlyönnit, jotka ovat lähtöisin tästä lähteestä [kirkoista], sekä kristittyjen kansojen historian tapahtumat, niin hirvittävimmät helvettiä koskevat kuvitelmamme kalpenisivat tuon näyn edessä.”

Huxleyn usko Jumalan olemassaoloon järkkyi epäilemättä siksi, että hän hyväksyi kehitysteorian. Hänen uskoaan järkytti kuitenkin myös niiden toiminta, joiden olisi pitänyt kyetä auttamaan häntä, nimittäin kirkkojen. Niiden vuosisatojen kuluessa hankkima maine ei ollut omiaan suosittelemaan Jumalaan uskomista.

Sosialisti, poliittinen teoreetikko ja kasvattaja Harold Laski kirjoitti samaan tapaan. ”Minut on kasvatettu ortodoksijuutalaisessa perheessä, mutta en voi muistaa yhtään ajanjaksoa, jona joko uskonnollisilla menoilla tai opinkappaleilla olisi ollut minulle mitään merkitystä”, hän tunnusti. Miksei niillä ollut hänelle mitään merkitystä? Hän selittää: ”En ole Englannissa enkä Amerikassa koskaan tavannut yhdessäkään kirkkokunnassa sellaista uskoa, joka vahvojen periaatteittensa ansiosta pystyisi vakavasti taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta.”

Lisäksi hän sanoi: ”Mielestäni kirkot ovat historian kuluessa osoittautuneet pelkästään järjen vihollisiksi ajattelussa ja oikeudenmukaisuuden vihollisiksi yhteiskunnassa.”

Onko kirkkojen toiminta saanut sinutkin epäilemään Jumalan olemassaoloa? Niiden ulkokultaisuus ja väärinkäytökset ovat todellakin historiallinen tosiasia. Huomaa kuitenkin, että Raamattu, joka on Jumalasta saatavan tiedon ensisijainen lähde, ennusti juuri tällaisen kristillisen uskon kieroutuman ilmaantumisen: ”He säilyttävät uskonnon ulkoiset muodot, vaikka he eivät ole enää aikoihin ymmärtäneet sen merkitystä.” – 2. Timoteukselle 3:5, Knox.

Asemansa vakiinnuttaneen uskonnon virheet eivät kuitenkaan ole mikään syy päätellä, ettei Jumalaa ole olemassa. Jos joku puoskari on pettänyt sairasta ihmistä, sairaan ei tarvitse ajatella, ettei hänen tautiinsa ole mitään parannuskeinoa. Hänen tulisi sen sijaan etsiä hyvä, vilpitön lääkäri. Aivan samoin ei sekään, että perinteiset kirkot ovat ohjanneet monet ihmiset pois Jumalasta, merkitse sitä, että Jumalaa ei voida löytää. Se merkitsee vain sitä, että häntä täytyy etsiä jostakin muualta.

Onko Jumala tuntematon tai sellainen josta ei voi saada tietoa?

Jotkut väittävät Huxleyn käyttäneen sanaa ”agnostikko” sellaisen sanan perusteella, joka esiintyy Raamatussa. Raamatun Apostolien tekojen kirjan kertomuksen mukaan apostoli Paavali saarnatessaan ateenalaisille muistutti heitä Ateenassa sijaitsevasta alttarista, joka oli omistettu ”Tuntemattomalle [kreikaksi Agnosto] Jumalalle.” (Apostolien teot 17:23) Tarkoittiko Paavali sitä, ettei tästä Jumalasta, jota Ateenan viisaat eivät tunteneet, voisi saada tietoa? Kaukana siitä. Hän itse asiassa selitti ateenalaisille, miten he voisivat tulla tuntemaan hänet.

Nykyäänkään monet ihmiset eivät tunne Jumalaa, mutta silti hänestä voidaan saada tietoa. Raamattu ilmaisee erään tavan, jolla me voimme oppia hänestä jotakin: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty.” (Roomalaisille 1:20) Sellaisten henkilöiden lausunnot, joiden työnä on tutkia ”sitä, mikä on tehty”, tukevat tätä väitettä.

Albert Einstein, vuosisatamme huomattavin tieteen teoreetikko, ei uskonut Raamatun Jumalaan. Kuitenkin tutkiessaan maailmankaikkeuden luonnetta hän ihmetteli ja hämmästeli sitä tavalla, joka muistuttaa hyvin paljon Jumalan olemassaolon tunnustamista.

Kirjassaan Out of My Later Years (Myöhemmiltä vuosiltani) Einstein kertoo siitä, miltä hänestä tuntui, kun hän havaitsi luonnossa ilmenevän yhtenäisyyden. Sitten hän sanoi: ”Jokainen, joka on huomannut edistyvänsä tällä alalla, tuntee suurta kunnioitusta sitä järjellisyyttä kohtaan, joka olevaisessa ilmenee.” Hän jatkoi: ”Ymmärryksen avulla hän kokee kauaskantoisen vapautuksen henkilökohtaisten toiveittensa ja halujensa kahleista ja omaksuu siten nöyrän asenteen sitä olevaisessa ilmenevää suurenmoista ruumiillistunutta älyä kohtaan, joka syvimmässä syvyydessään on ihmisen saavuttamattomissa.”

’Olevaisessa ilmenevän järjellisyyden’ ja ’olevaisessa ilmenevän suurenmoisen ruumiillistuneen älyn’ tunnustamisesta ei ole pitkä matka sen hyväksymiseen, että kaiken tuon takana täytyy olla suuri Ajattelija eli järjellisyyden Lähde. Tämän tunnustamisen askeleen otti muun muassa A. R. Wallace, joka oli Darwinin aikalainen sekä kehitysteorian ja luonnonvalintaa koskevan opin kannattaja.

Vaikka Wallace uskoi lujasti ihmisen polveutuneen eläimistä, hän havaitsi ihmisessä olevan jotakin sellaista, mikä todisti hänelle, että täytyy olla olemassa joku ihmistä korkeampi olento. Tuo ”jokin” oli ihmisen korkea moraalitaju sekä hänen älykkyytensä.

”En voi mitenkään sanoa sen johtuvan ’luonnonvalinnasta’”, hän kirjoitti. Sen sijaan hän oli edelleen sitä mieltä, että nämä ominaisuudet ”ovat varmin todiste siitä, että on olemassa muita meitä korkeampia olentoja, joilta nämä ominaisuudet saattavat olla peräisin ja joita kohden me ehkä alituiseen hapuilemme.”

Oxfordin yliopistossa toimivan matematiikan professorin E. A. Milnen suorittamat tutkimukset saivat hänet voimakkaasti vakuuttuneeksi siitä, että Jumala on olemassa. Nykyajan tiede osoittaa yhä selvemmin maailmankaikkeutta hallitsevien lakien monimutkaisuuden ja erinomaisuuden. Milnen mielestä meidän on hyväksyttävä Jumalan olemassaolo voidaksemme selittää sekä sen, mistä aine on tullut, että sen, kuka laati tuota ainetta hallitsevat luonnonlait. Hän väitti edelleen: ”Jos aineen luominen on mysteerio, niin suurempi mysteerio on tuota ainetta hallitsevien rajattomien lakien luominen.”

Teoreettisen fysiikan tutkija Milne sanoikin: ”Vaikka olen toisinaan ollut taipuvainen agnostisismiin, olen aina päässyt siitä. Uskon hartaasti siihen, että Kaikkivaltias Jumala loi tämän maailmankaikkeuden.”

Agnostikon ahdinko

On sanottu, että ihmisellä on luonnostaan palvontavietti. Agnostikkoina tai ateisteina itseään pitävät saattavat asemaansa lähemmin tarkastellessaan havaita, että heidän elämästään puuttuu jotakin. He ovat kuin lapsia, jotka ovat kasvaneet orpokodissa ja jotka tuntevat menettäneensä jotakin, koska he eivät ole koskaan saaneet tulla tuntemaan vanhempiaan.

Jopa sellainen paatunut epäuskoinen kuin kuuluisa matemaatikko Bertrand Russell tunnusti elämänsä loppuvaiheessa: ”Olen omituisen onneton, koska elämäni kuvio on monimutkainen, koska luonteeni on toivottoman monimutkainen – –. Olemukseni ydin on aina ja ikuisesti hirvittävää kipua – outoa villiä kipua – jonkin etsimistä kaiken sen toiselta puolelta mitä maailmassa on, jonkin kirkastuneen ja äärettömän – autuaan näyn – Jumalan – en löydä sitä, en usko että se on löydettävissä.”

Se voidaan kyllä löytää. Miljoonat ihmiset uskovat nykyään vakaasti Jumalaan ja sen lisäksi he tuntevat hänet, luottavat häneen ja heillä on henkilökohtainen suhde häneen. He ovat kiitollisia tieteelle siitä, että se on auttanut heitä paremmin ymmärtämään Jumalan ”näkymättömiä ominaisuuksia”. (Roomalaisille 1:20) Heidän uskonsa on kuitenkin vahvistunut entisestään, kun he ovat tutkineet sitä kirjaa, joka sisältää kertomuksen Jumalan menettelyistä ihmiskunnan suhteen, nimittäin Raamattua.

Raamattu ei rakenna meissä pelkästään herkkäuskoista uskoa Jumalaan, vaan se kannustaa meitä rakentamaan häneen perustellun uskon. ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Heprealaisille 11:1) Usko todelliseen – vaikkakin näkymättömään – Jumalaan voidaan saada tarkastelemalla ”sitä, mikä on tehty”, ja varsinkin tutkimalla Raamattua. Jos olet agnostikko, kannustamme sinua harkitsemaan todisteita uudelleen. Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään tässä.

[Huomioteksti s. 9]

”Mielestäni kirkot ovat historian kuluessa osoittautuneet pelkästään järjen vihollisiksi ajattelussa ja oikeudenmukaisuuden vihollisiksi yhteiskunnassa.” – Harold Laski

[Huomioteksti s. 10]

”Vaikka olen toisinaan ollut taipuvainen agnostisismiin, olen aina päässyt siitä. Uskon hartaasti siihen, että Kaikkivaltias Jumala loi tämän maailmankaikkeuden.” – Professori E. A. Milne