Kiinalaisten kirjoitusmerkkien sisältö
KIRJOITUSPÖYDÄN ääressä istuva pikkupoika on keskittymisen perikuva. Hän pitää vasemmalla kädellään paikallaan riisipaperia, johon on painettu suuria ruutuja. Hänen päänsä on hiukan kallellaan vasemmalle, ja hänen katseensa on kiinnittynyt siron bambuvartisen siveltimen kärkeen. Hän pitää sivellintä pystysuorassa oikealla kädellään ja siirtelee sitä hitain ja hallituin liikkein, jotka katkeavat silloin tällöin, kun hän kastaa siveltimen mustepulloon. Poika ahertaa tunnollisesti oppiakseen kirjoittamaan – kiinaa.
Paperille jäävä jälki saattaa länsimaalaisen silmissä näyttää mahdottoman monimutkaiselta ja toivottoman sekavalta. Mutta loputtoman harjoituksen ja toistamisen jälkeen tuo pikkumies oppii miljoonien kiinalaisten koululaisten tavoin ehkä ainoalla käytännöllisellä tavalla kiinan kirjoituksen alkeet.
Käsitteiden merkkijärjestelmä
Kiinan kieli poikkeaa useimmista muista kielistä siinä, ettei siihen kuulu aakkosia. Tämän vuoksi kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ei kirjoiteta pelkästään siten, että äänteet merkittäisiin kirjaimilla, kuten tehdään esimerkiksi suomessa ja muissa aakkosjärjestelmään perustuvissa kielissä. Pohjimmiltaan kirjoitettu kiinan kieli ei perustu äännejärjestelmään, vaan sen perustana on käsitekirjoitusjärjestelmä.
Kielitieteilijöiden käsittein ilmaistuna kiinan kieli on ideografiaa eli käsitekirjoitusta. Jokainen sana tai kirjoitusmerkki välittää muotonsa ja ulkonäkönsä avulla lukijalle tietyn käsitteen. Jos käsite on yksinkertainen, kirjoitusmerkki voi olla vain yksinkertaistettu kuva siitä. Kielitieteilijät käyttävät tällaisesta kirjoitusjärjestelmästä nimitystä piktografia eli kuvakirjoitus. Nuo kuvat edustavat sanoja, jotka merkitsevät jokapäiväisessä elämässä tavanomaisia esineitä, kuten esimerkiksi
AURINKO KUU PUU MIES SUU [Kuva: kiinalaisia kirjaimia]
Katsellessasi yllä olevia sanoja et kenties tunnista niitä kuviksi. Tämä johtuu siitä, että vuosien varrella näitä kuvamerkkejä on useita kertoja yksinkertaistettu niiden kirjoittamisen helpottamiseksi. Mutta jos tarkastelet näiden sanojen aiempia merkintätapoja, havaitset kuva-aineksen olevan selvästi nähtävissä. Seuraavalla aukeamalla olevasta piirustuksesta voit nähdä, millä tavoin jotkin sen vasemmassa laidassa näkyvät kuvamerkit ovat muuttuneet nykyään käytössä oleviksi tyylitellyiksi kirjoitusmerkeiksi.
On ilmeistä, että yksinomaan kuvamerkeistä koostuva kirjoitusjärjestelmä on varsin suppea, koska kovinkaan monia käsitteitä ei voi ilmaista pelkästään kuvien avulla. Sen vuoksi monimutkaisempia ja käsitteellisempiä asioita ilmaisevat merkit koostuvat tavallisesti lukuisista yksinkertaisista kuvista, jotka on yhdistetty sillä tavoin, että ihmiset voivat yhteisen kokemuspohjansa perusteella tunnistaa niiden edustamat käsitteet. Esimerkiksi ”aurinko” ja ”kuu” merkitsevät yhdessä ’kirkasta’, ja ”puuta” vasten nojaava ”mies” merkitsee ’lepoa’.
AURINKO + KUU = KIRKAS [Kuva: kiinalaisia kirjaimia]
MIES + PUU = LEPO [Kuva: kiinalaisia kirjaimia]
On ehkä helppo päätellä, miksi nämä kaksi kirjoitusmerkkiä muodostetaan juuri tällä tavoin. Menneinä aikoina, jolloin ihmiset viettivät varsin yksinkertaista elämää, oli tuskin mitään kirkkaampaa kuin aurinko tai kuu, ja lyhyt tauko puun katveessa soi varmasti tervetullutta lepoa.
Joitakin epätavallisia käsitteitä
Joidenkin sanojen taakse tuntuu kuitenkin kätkeytyvän epätavallinen tarina, jolla ei näytä olevan mitään tekemistä tavanomaisten arkipäivän kokemusten kanssa. Tarkastelkaamme esimerkiksi kirjoitusmerkkiä, joka tarkoittaa ’laivaa’. Tämä ei varmastikaan ole kovin monimutkainen käsite ilmaistavaksi. Mutta merkillistä kyllä, kirjoitusmerkki on melko monimutkainen. Se koostuu kolmesta yksinkertaisesta merkistä:
ASTIA + KAHDEKSAN + SUU = LAIVA [Kuva: kiinalaisia kirjaimia]
Kolmas merkki, ”suu”, on varsin tavallinen kirjoitusmerkki, joka voi merkitä myös ’ihmisiä’, kuten suomalaisessakin ilmaisussa ”yksi suu lisää ruokittavana”. Näin ollen ”laivaa” tarkoittava kirjoitusmerkki juontuu ajatuksesta ”kahdeksan ihmistä astiassa”. Eikö vaikutakin oudolta? Mistä tällainen käsitys on peräisin?
Tarkastele myös erästä toista merkkiä. ’Ahneutta’ ja ’ahnetta’ merkitsevä kirjoitusmerkki kirjoitetaan siten, että ’naista’ ja ’naispuolista’ merkitsevän kirjoitusmerkin yläpuolelle kirjoitetaan kaksi ”puu”-merkkiä.
PUU + PUU + NAINEN = AHNEUS [Kuva: kiinalaisia kirjaimia]
Sanan yläosa, kaksi puuta vierekkäin on yksinään ”metsää” tarkoittava merkki. Mutta kokonaisuudessaan kirjoitusmerkki näyttää kuvaavan naista joka on kahden puun edessä tai katsoo ylöspäin niihin. Miksi käsite ”ahneus” esitetään tällä tavoin?
Monia muitakin kirjoitusmerkkejä voidaan eritellä samalla tavoin. Ne kertovat kiehtovia tarinoita, joilla ei näytä olevan kerrassaan mitään tekemistä ihmisten tavanomaisten ja jokapäiväisten kokemusten kanssa. Ne tuntuvat viittaavan taustaan tai ajatusmaailmaan, jota useimmat ihmiset, varsinkaan kiinalaiset itse, eivät suinkaan pidä tavanomaisena. Mistä nämä ajatukset ovat peräisin?
Mahdollinen yhteys
Jos olet lainkaan perehtynyt Raamattuun, havaitset kenties jotakin tuttua ”laivaa” merkitsevän kirjoitusmerkin sisältämässä tarinassa. Eikö se muistutakin huomattavasti Raamatun kertomusta kahdeksasta ihmisestä, Nooasta ja hänen perheestään, jotka pelastuivat vedenpaisumuksesta arkissa? – 1. Mooseksen kirja 7:1–24.
Entä sitten ”ahneutta” merkitsevän kirjoitusmerkin tarina? Muistat ehkä Raamatun kuvauksen Eedenin puutarhasta, jonka kaksi puuta mainittiin erityisesti nimeltä: ”Elämän puu keskellä paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puu.” (1. Mooseksen kirja 2:9) Eikö juuri Eevan kohtuuton halu tuon toisen puun hedelmään lopulta johtanut ihmiskunnan rappeutumiseen?
Ovatko nämä pelkkiä sattumia vai sisältyykö niihin muutakin? Kirjailijat C. H. Kang ja Ethel R. Nelson erittelivät kirjassaan kymmeniä kiinalaisia käsitemerkkejä, muiden muassa kahta edellä mainittua merkkiä, ja he havaitsivat, että ”kun kirjoitusmerkit hajotettiin osiin, ne ilmensivät tämän tästä piirteitä ihmistä ja Jumalaa koskevasta tarinasta, joka on kirjoitettu 1. Mooseksen kirjan alkulukuihin”. – Discovery of Genesis.
Saatat kuitenkin ihmetellä, mitä tekemistä Raamatulla voisi olla ikivanhan kiinalaisen kirjoitustyylin kanssa. Tuntuisi tosiaan vaikealta ajatella jotain, mikä olisi vielä kauempana Raamatusta kuin arvoituksellisten itämaalaisten kieli. Mutta Raamatun kertomuksen ja tunnetun historian puolueeton tarkastelu ja vertailu auttaa meitä näkemään, ettei tällainen yhteys ole täysin järjetön.
Johtolanka Raamatusta
Historioitsijat ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että Mesopotamian tasanko on sivistyksen ja kielten alkukoti. Tämä on kuin onkin täysin sopusoinnussa Raamatun kertomuksen kanssa. 1. Mooseksen kirjan 11. luvussa kuvaillaan tapahtumaa, joka sattui Sinearin maassa Mesopotamiassa ja joka suo tarvittavan johtolangan tutkimuksellemme.
”Kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi”, sanotaan 1. Mooseksen kirjan 11:1:ssä. Ihmiset käyttivät kuitenkin tuota ykseyttä vastoin sitä tarkoitusta, joka Jumalalla oli heidän suhteensa. ”Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.’” – 1. Mooseksen kirja 11:4.
Tuo tornihan oli surullisen kuuluisa Baabelin torni. Näin ollen Jumala sekoitti ihmisten kielen Sinearin maassa Mesopotamiassa. ”Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” – 1. Mooseksen kirja 11:9.
Kiistanaihe
Tieteelliset piirit eivät tosin hyväksy tätä Raamatun kertomusta kovinkaan halukkaasti. Tutkijat eivät ole päässeet juuri minkäänlaiseen yksimielisyyteen siitä, miten kiinan kieli on kehittynyt. He ovat myös eri mieltä siitä, kehittyikö kiinalainen kirjoitusjärjestelmä Kiinassa vai tuotiinko se ainakin alun perin jostain muualta.
Esimerkiksi I. J. Gelb toteaa kirjassaan: ”Kiinan kirjoitusjärjestelmän ei ole aukottomien tieteellisten menetelmien avulla koskaan todistettu olevan suoranaisesti lähtöisin Mesopotamiasta, kuten jotkut tutkijat ovat väittäneet verrattuaan kiinalaisten ja mesopotamialaisten merkkien muotoa keskenään.” (Study of Writing) Myös David Diringer kirjoitti kirjassaan The Alphabet: ”Joidenkin tutkijoiden yritys todistaa kiinan ikivanhan kirjoitusjärjestelmän olevan sumerilaista alkuperää tuntuu vähintäänkin liioittelulta.”
On kuitenkin huomattava, ettei Raamattu sano kaikkien muiden kielten kehittyneen tai olevan lähtöisin siitä ”yhdestä kielestä ja yhdestä puheenparresta”, jota Sinearin asukkaat käyttivät. Todellisuudessa Raamattu osoittaa vain, että tuon sekaannuksen yhteydessä syntyneet kielet olivat niin erilaisia ja niin kaukana toisistaan, että ihmisten oli jätettävä rakennushankkeensa ja muutettava ”yli kaiken maan”, koska he eivät voineet enää ymmärtää toisiaan eivätkä olla kanssakäymisissä keskenään.
Ilmeisesti sekaannuksen yhteydessä ihmisten mielestä poistettiin alkuperäiset kielirakenteet ja ne korvattiin uusilla. Näin ollen ne uudet kielet, joita he puhuivat, olivat täysin erilaisia kuin heidän aiemmin tuntemansa kielet. Ne eivät olleet alkuperäisen ”yhden kielen” johdannaisia.
Mutta on syytä muistaa, että vaikka heidän kielirakenteensa muuttuivatkin, niin ilmeisesti heidän ajatuksensa ja muistonsa eivät muuttuneet. Heidän kokemuksensa, perinteensä, pelkonsa, rakkautensa, mielialansa ja tunteensa pysyivät ennallaan. He veivät ne mukanaan minne menivätkin, ja niillä oli merkittävä vaikutus niihin uskontoihin, kulttuureihin ja kieliin, jotka kehittyivät maailman eri kolkilla. Kiinalaisten tapauksessa nuo muistot ilmeisesti putkahtivat ilmoille myös heidän piktografisissa ja ideografisissa kirjoitusmerkeissään.
Ei sen vuoksi ole hämmästyttävää, että edellä lainaamamme Diringer esitettyään vastalauseensa teorialle, jonka mukaan kiinalainen kirjoitusjärjestelmä oli suoranaisesti peräisin sumerilaisesta kirjoitusjärjestelmästä, myönsi että ”yleinen kirjoitustapa oli kenties lainattu joko suoraan tai epäsuorasti sumerilaisilta”.
Mitä johtopäätöksiä voimme tehdä?
Tarkasteltuamme lyhyesti niitä käsityksiä, joita kiinalaiseen käsitekirjoitukseen sisältyy, tulemme epäilemättä miettineeksi, mistä ne ovat peräisin. Kuten olemme nähneet, tutkijoiden on vaikea hyväksyä väitettä, jonka mukaan kiinalainen kirjoitustapa olisi peräisin jostain muualta. Mutta heidän vastustava kantansa perustuu siihen, ettei heillä ole todisteita muodollisesta eli ulkonaisesta samankaltaisuudesta jonkin toisen kielen kanssa. Tämä kysymys saattaa jäädä vaille ratkaisua, kunnes löydetään lisää arkeologisia todisteita.
Toisaalta olemme havainneet, että samankaltaisuus monien kiinalaisten kirjoitusmerkkien sisältämien ajatusten ja Raamatussa esitetyn ihmisen varhaishistorian välillä on suorastaan silmiinpistävä. Vaikka todisteet ovatkin vain satunnaisia, on joka tapauksessa kiehtovaa ajatella sitä mahdollisuutta, että kiinalainen kaunokirjoitus, jota koululaisille nykyään opetetaan, voisi pohjautua Baabelin tornin rakentamisesta aiheutuneen sekaannuksen ja hajaannuksen vuoksi Sinearista muualle kulkeutuneisiin ajatuksiin.
[Taulukko s. 22]
(Ks. painettu julkaisu)
Joidenkin kiinalaisten kirjoitusmerkkien kehittyminen vuosisatojen kuluessa
HEVONEN
KILPIKONNA
KALA