Hyvän uutisen levittäminen nykyajan keksintöjä apuna käyttäen

100 VUOTTA

MILLAISTA olisi ollut elää 100 vuotta sitten? Olisitko nauttinut siitä? Elämä oli silloin varmasti kovin erilaista. Kodeissa ei ollut sähköä, ei radiota eikä televisiota. Kaduilla ei ollut autoja. Ihmiset matkustivat hevosvaunuilla, höyryveturien vetämillä junilla tai höyrylaivoilla. Ei ollut lentokoneita. Atlantin ylitys kesti nykyisten 3–7 tunnin asemesta pari kolme viikkoa. Se oli kuitenkin myös merkittävien keksintöjen aikaa, keksintöjen jotka pian muuttaisivat vanhan elämäntavan aivan toisenlaiseksi.

”Kuudessa kuukaudessa koko kalusto on romuna”

Vuosi 1884 oli monista syistä erikoinen. Historiateoksessa People’s Chronology on tuolta vuodelta kaksi mielenkiintoista ja tärkeää mainintaa. Ensimmäinen niistä kuuluu: ”Kolmikymmenvuotias saksalaissyntyinen Ottmar Mergenthaler patentoi Linotype-rivilatomakoneen, joka tulee mullistamaan sanomalehtien latomot.” Ja toinen: ”Charles Taze Russell perustaa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran, joka alkaa julkaista hänen kirjojaan, lentolehtisiään ja lehtiään. Russell – – julistaa maailman olevan hirvittävässä Harmagedonin taistelussa tulevan tuhon partaalla.”

Millainen suhde näillä kahdella historiallisella tapauksella voisi olla toisiinsa? Vuodesta 1884 lähtien Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura oli 36 vuoden ajan painattanut miljoonia raamatullisia julkaisuja ulkopuolisissa kirjapainoissa. Vuonna 1920 Seura kuitenkin päätti alkaa itse painaa lehtiä. Tämä edistysaskel merkitsi myös sitä, että lopulta oli hankittava rivilatomakoneita. Mergenthalerin vuonna 1884 tekemä ladontaa nopeuttava keksintö oli ollut lahja painoteollisuudelle, ja nyt se omalta osaltaan suuresti nopeutti hyvän uutisen levittämistä.

Vuonna 1922 Seura päätti ruveta itse painamaan kirjoja ja raamattuja. Paikalliset painajat ja kirjansitojat arvelivat, ettei siitä tulisi mitään. Lainaamme erästä selontekoa: ”Hankittiin täydellinen sarja latoma-, galvanoimis-, paino- ja sitomakoneita, joista useimmat olivat uusia. Erään huomattavan kirjapainoyhtymän johtaja, jonka painossa oli tehty paljon työtä Seuralle, näki koneet ja sanoi: ’Teillä on nyt käytettävissä ensiluokkaiset painokoneet eikä paikalla ketään, joka tietäisi edes hiukan siitä miten käyttää niitä. Kuudessa kuukaudessa koko kalusto on romuna ja te tulette huomaamaan, että painaminen kuuluu niille, jotka ovat sen aina tehneet.’”

Toteutuiko tämän liikemiehen pessimistinen ennustus? Ei, sillä vapaaehtoiset työntekijät oppivat Seuran maailmankeskuksessa pian käyttämään uusia välineitään. Aluksi he pystyivät sitomaan vain 2000 kirjaa päivässä, mutta vuonna 1927 he sitoivat jo 12000 kirjaa päivässä. Eikä tässä kaikki: silloin kun kirjat painettiin muualla, niiden levityshinta oli 50–75 senttiä. Käyttäen nyt omaa painoaan Seura pystyi vapaaehtoisten työntekijöitten avulla valmistamaan kirjoja ja levittämään niitä 25 sentin kappalehintaan. Oliko tähtäimessä liikevoiton tuottaminen? Mainitut numerotiedot puhukoot puolestaan.

Ensimmäiset gramofonit ja elokuvat

Vuonna 1887 Thomas Edison keksi jousivoimalla toimivan fonografin, jolla voitiin kuunnella vahasylinterille tallennettua puhetta. Samana vuonna Emile Berliner meni pitemmälle omalla menetelmällään, jossa tallenne oli kaiverrettu levylle ja neulan liike oli sivuttaista, vaakasuoraa. Näin oli syntynyt gramofoni. Samoihin aikoihin mentiin myös elokuvien teossa harppausaskelin eteenpäin. Vuonna 1896 järjestettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen mykkäelokuvan yleisönäytös.

Ei ehtinyt kulua kuin 16 vuotta, kun Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura alkoi käyttää hyväkseen näitä kahta keksintöä halutessaan antaa Valtakunnan sanoman julistamiselle lisää vauhtia. Vuonna 1912 Seura lähti aukomaan uusia uria hyvin vaativalla hankkeella. Kirjassa Where Else but Pittsburgh! kerrotaan, että todistajat saivat vuonna 1914 valmiiksi ”ensimmäisen kertovan elokuvan. Sen nimi oli ’Kuvanäytös Luominen’, ja vaikka se ilmestyi 15 vuotta ennen kuin muita äänitettyjä elokuvia tuotettiin, se tarjosi levytettyjen puheitten kanssa synkronoitujen elo- ja kuultokuvien yhdistelmän. Se oli neliosainen ja kesti kokonaisuudessaan kahdeksan tuntia, ja sen näki noin 8 miljoonaa ihmistä.” Sillä annettiin valtava todistus vuodesta 1914 eteenpäin.

Hyvää uutista aletaan levittää Marconin keksinnöllä

Vuonna 1901 vastaanotti Guglielmo Marconi ensimmäisen langattoman viestin Atlantin takaa. Kuitenkin vasta vuonna 1920 alkoi maailman ensimmäinen radioasema KDKA lähettää Itä-Pittsburghista joka päivä ohjelmaa. Monien Pennsylvanian, New Jerseyn ja Delawaren osavaltioissa asuvien hämmästyksen on täytynyt olla suuri, kun he huhtikuussa 1922 kuulivat J. F. Rutherfordin, Vartiotorni-seuran silloisen presidentin, pitämän esitelmän, jonka aiheena oli ”Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan”. Se, että tämä kaikki oli jotain aivan uutta, näkyy siitä mitä philadelphialaisessa Record-lehdessä luki heti otsikon alla: ”Tuomari Rutherfordin esitelmä radioitiin Metropolitan Opera -talosta. Hän puhuu radiolähettimeen. Bellin puhelinlangat vievät sanoman kilometrien päähän Howlettin [radio]asemalle.”

Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura näki nopeasti ne mahdollisuudet, jotka yhä suositummaksi tuleva radio tarjosi Valtakunnan sanoman nopeaan levittämiseen. Seura ostikin vuonna 1922 maata Staten Islandista New Yorkin kaupungista ja rakensi sinne oman radioaseman. Yhdysvaltain hallitus myönsi Seuran asemalle luvan, ja sen kutsumerkiksi tuli kirjaimet WBBR. Ensimmäinen lähetys radioitiin sunnuntaina 24. helmikuuta vuonna 1924.

Tämä oli vasta alkua Vartiotorni-seuran radiotoiminnalle. Vuonna 1925 levitti jo toinen asema, jonka kutsumerkkinä oli WORD, Raamatun totuutta Bataviasta Illinoisista käsin. Lopulta muodostettiin maailmanlaajuisia radioasemaverkkoja lähettämään levytettyjä raamatullisia ohjelmia ja esitelmiä. Tällaisen toiminnan huippuvuonna 1933 Seura käytti 408 asemaa, jotka välittivät sanoman kuuteen maanosaan.

Käytettyään WBBR:ää 33 vuotta Seura myi sen vuonna 1957. Mistä tällainen suunnanmuutos? Jehovan todistajilla oli nyt tämän aseman kuuluvuusalueella paljon seurakuntia, joten he kykenivät antamaan tehokkaampaa henkilökohtaista todistusta käymällä ihmisten kodeissa. (Apostolien teot 20:20) Sitä paitsi asema ja ohjelmat olivat sitoneet ihmisvoimaa ja rahaa, joita voitiin käyttää paremmin muilla tavoin, etenkin lähetyskentillä. Samoista syistä on televisiotakin käytetty säästeliäästi.

Gramofonityö

Levytettyjen esitysten käyttö radiossa johti toisen uuden menetelmän käyttöönottoon: saarnaamiseen talosta taloon gramofonien avulla. Vuonna 1934 Vartiotorni-seura edisti matkagramofonien ja lyhyen raamatullisen sanoman sisältävien levyjen käyttöä talosta-taloon-saarnaamisessa. Seuran päätoimistossa Brooklynissa kehitettiin erittäin kevyt matkagramofoni, jota valmistettiin siellä 20000 kappaletta. Kun Seura sitten luopui kaupallisten radioasemien käytöstä vuonna 1937, gramofonityön avulla saatiin syntynyt aukko täytetyksi.

Vuoteen 1944 mennessä Jehovan todistajat olivat siinä määrin itse pätevöityneet suullisten saarnojen esittämisessä, että gramofonityön aika oli ohi. Radion tavoin tämäkin keksintö oli täyttänyt tarkoituksensa.

Ladontatekniikka uusille urille

Samoin kuin rivilatomakone oli ollut mullistava lahja painoteollisuudelle vuonna 1884, antoivat offsetpainanta ja valoladonta yhdessä painoteollisuudelle uutta vauhtia 1960-luvulla. Valoladonta teki metalliladonnan hetkessä vanhanaikaiseksi. Valoladonnan edullisuuden osoittaa se, että vanhalla menetelmällä olisi 600-sivuisen kirjan latominen kestänyt vuoden, mutta valoladonnalla se saatiin tehdyksi 12 tunnissa.

Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura seurasi valoladontatekniikan kehitystä ja siirtyi käyttämään sitä vasta sitten kun useimmat valoladonnan ongelmista oli jo voitettu. Vuodesta 1978 lähtien Seura on painanut offsetpainokoneilla ja on sen jälkeen kehittänyt oman tietokonepohjaisen valolatomakoneen. Sillä voidaan käsitellä tekstiä monilla eri kielillä. Järjestelmän nimeksi tuli MEPS (lyhennys sanoista Multilanguage Electronic Phototypesetting System).a Se on pisimmälle kehitettyjä täysautomaattisia painotöiden esivalmistelulaitteistoja koko maailmassa.

Miksi Seura on mennyt tietokonetekniikan hyväksikäytössä niin pitkälle, että on perustanut jopa oman tutkimuslaboratorion? Arvostettu painoalan ammattilehti Seybold Report on Publishing Systems antaa seuraavanlaisen selityksen: ”Vartiotornin epätavalliset monikielisyysvaatimukset olisivat merkinneet sitä, että valmistaja jolta laitteet olisi hankittu, olisi joutunut tekemään niihin suuria muutoksia, kenties jopa suunnittelemaan ne uudelleen. – – Vartiotorni painaa ja julkaisee vuosittain satoja miljoonia kirjoja, kirjasia ja lehtiä. Se, että näitä julkaisuja valmistetaan kymmenillä eri kielillä maailmanlaajuiseen levitykseen, aiheuttaa joitakin epätavallisia ladontaongelmia.”

Jehovan todistajat ovat nyt voittaneet nämä ongelmat siinä määrin, että tämän vuoden alusta lähtien alettiin Vartiotorni-lehteä julkaista samansisältöisenä yhtaikaisesti useimmilla suurilla kielillä. Tämän pitkän harppauksen ansiosta yli 90 prosenttia Vartiotornin lukijoista eri puolilla maailmaa saa nyt tärkeää raamatullista tietoa samanaikaisesti.

Toinen hyödyllinen apuväline

Luku- ja kirjoitustaidottomuus tai puutteellinen luku- ja kirjoitustaito on ollut vuosia pahana jarruna monissa maissa. Niinpä monet eivät ole itse kyenneet tutustumaan Raamattuun. Vaikka Vartiotorni-seura on vuosien ajan järjestänyt luku- ja kirjoituskursseja eri puolilla maailmaa, se näki tarpeelliseksi käyttää raamatullisen tiedon levittämisessä vielä yhtä tekniikan saavutusta, nauhureita ja kasetteja. Sen tähden Seura perusti vuonna 1978 Brooklyniin ääninauhojen kopiointiosaston. Tähän mennessä siellä on äänitetty runsaat 18 miljoonaa kasettia.

Seura on rakentanut myös äänitysstudioita Raamatun luennan, raamatullisten näytelmien ja kristillisen musiikin äänittämiseksi. Sen ansiosta kaikki Jehovan todistajain seurakunnat ympäri maailman voivat laulaa kristillisiä laulujaan samanlaisella pianosäestyksellä. Näistä ”Valtakunnan lauluista” on tehty myös orkesterisovituksia, jotka ovat suosittuja kaikkialla maailmassa. Sen lisäksi että sokeilla on käytössään sokeainkirjoituksella tehtyjä julkaisuja, he ja monet muut alkavat arvostaa Raamattua enemmän kuuntelemalla kasetteja, joille on luettu Raamatun kirjoja heidän omalla kielellään.

Eräs floridalainen liikemies, joka myy nauhanvalmistuksessa tarvittavia laitteita, kävi äskettäin tutustumassa Vartiotorni-seuran nauhankopiointiosastoon. Siitä hän sai kimmokkeen kirjoittaa: ”Lienee tarpeetonta sanoa, että koko laitoksenne teki minuun suuren vaikutuksen. En ole koskaan ennen nähnyt näin siistiä ja tehokasta tuotantolaitosta. Uskon, että ihmiset työskentelevät paremmin ja ovat ylpeämpiä työstään, kun heillä on vaikuttimenaan jokin muu kuin raha.”

Kuluneet 100 vuotta osoittavat, että Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on osannut käyttää uusia keksintöjä voidakseen toteuttaa peruskirjassaan määritettyä tarkoitustaan eli julistaa hyvää uutista Jumalan valtakunta-hallituksesta kautta maailman. Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut ilman uskonnollisten ja poliittisten vihollisten ankaraa vastustusta. Tällainen uskonnollinen vaino on ollut koko maailmaa ajatellen ainutlaatuista. Siitä enemmän seuraavissa artikkeleissa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 6]

Valtakunnan sanomaa on levitetty tällaisilla keksinnöillä

[Kuva s. 7]

Tekniikan saavutuksia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla maailmassa