Onko sovinto mahdollinen?

JUUTALAISTEN ja kristittyjen erimielisyyksien historia ulottuu pitemmälle kuin vain toisen maailmansodan aikaiseen kansanmurhaan. Alusta lähtien näiden kahden uskonnon välejä on näet hiertänyt se keskeinen kysymys, oliko Jeesus Nasaretilainen luvattu Messias.

Ensimmäisellä vuosisadalla messiaskysymys johti kristittyjen ankaraan vainoamiseen. (Apostolien teot 8:1) Myöhemmin tilanne kuitenkin muuttui päinvastaiseksi. Vähitellen tuli kristityiksi tunnustautuvista juutalaisten vainoojia. Vaikka kristikunta on parhaansa mukaan pyrkinyt käännyttämään juutalaisia vuosisatojen kuluessa, ei juutalaisia ole saatu kansana hievahtamaankaan alkuperäisistä asenteistaan.

Eräs juutalainen kirjoittaja kiinnittää huomion siihen, että vaikka juutalaisilla ei ole mitään Jeesusta vastaan yksilönä, hän ”ei varmastikaan ole se poliittinen Messias, jollaista me ja esi-isämme olemme niin kiihkeästi toivoneet”. Rabbiini Samuel Sandmel ilmaisee asian vielä suoremmin: ”Meistä ei ole tullut uskovaisia niin kuin teistä [kristityistä] on tullut. Niin yksinkertainen asia on.” (We Jews and You Christians) Tämän erimielisyyden aiheen johdosta juutalaisten ja kristittyjen välinen uskonnollinen juopa on todellisuudessa paljon leveämpi kuin useimmat ehkä tajuavatkaan.

Sovinnon esteitä

Yhtäältä kristillisen opin mukaan ilman Jeesusta ei ole olemassa minkäänlaista pelastuksen tietä. Jeesus itse on sanonut: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” – Johannes 14:6; vrt. Apostolien teot 4:12; 1. Timoteukselle 2:3–6.

Toisaalta on kristikunnassa harjoitettava yleinen kuvainpalvonta juutalaisuudelle vastenmielistä. Samaten suhtautuvat juutalaiset ylenkatseellisesti kolminaisuusoppiin, sillä he katsovat sen olevan täysin vastoin ”juutalaisuuden sisintä olemusta” – monoteistista opinkappaletta, joka saa ilmennyksensä sanoissa: ”Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Mooseksen kirja 6:4) Jakób Jocz toteaa: ”Tämä on se kohta, jossa kirkon ja synagogan välinen kuilu avautuu eteemme koko syvyydessään ja laajuudessaan. – – Oppi Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta on anteeksiantamaton rikos juutalaisuuden silmissä.” – The Jewish People and Jesus Christ.

Kristillisyydellä ja juutalaisuudella on myös erilainen käsitys Mooseksen laista ja sen perinteistä. Rabbiini Stuart E. Rosenberg selittää: ”Ilman Jumalan liittoa ei olisi juutalaisia: se muovasi heidän todellisen alkunsa, eivätkä he ole milloinkaan luopuneet siitä. – – Kristityille israelilaisten liitto on kuitenkin ollut alusta saakka ongelmallinen.” Apostoli Paavali tosiaan sanoo Mooseksen laista: ”[Jumala] pyyhki pois – – käsin kirjoitetun asiakirjan – –, ja Hän on ottanut sen pois tieltä naulitsemalla sen kidutuspaaluun.” – Kolossalaisille 2:14.

Kirkon teologit, jotka koettavat vähätellä kristillistä oppia väittämällä, että Mooseksen välityksellä tehty liitto on yhä voimassa tai että ’Jumalan luo johtaa monia eri teitä’, huomaavat olevansa perin kiusallisessa asemassa. Saattaakseen näkemyksensä sopusointuun ”Uuden testamentin” kanssa kirkon teologien on pakko turvautua teologiseen akrobatiaan: itselleen hankalien Raamatun jakeiden vääristelyyn tai jopa niiden sivuuttamiseen. Tai heidän täytyy väittää, kuten jotkut tekevät, että hankalia jakeita ei ole koskaan todistettu aidoiksi, että Jeesus Kristus ei koskaan väittänyt olevansa ”tie, totuus ja elämä” ja että Apostolien tekojen 4:12:ssa olevat Pietarin sanat, joiden mukaan Jeesus on ainut ’taivaan alla annettu nimi, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua’, on myöhemmin lisätty Raamattuun Paavalin teologian vaikutuksesta ja niin edelleen. Näin tehdessään he kuitenkin jäytävät omien kannattajiensa uskoa.

Jakób Joczin naseva tilannearvio on, että näillä kahdella uskonnolla ”ei ole yhtään sellaista yhteistä nimittäjää, jonka varaan yhteistä, kuilun ylittävää teologiaa voitaisiin rakentaa. Ainoa tie sovintoon on periksi antaminen: joko sillä tavoin, että kirkko muuttuu synagogaksi, tai sillä tavoin, että synagoga muuttuu kirkoksi.”

Miksi sovinto jää saavuttamatta

Kaikkien tämänkaltaisten sovintoyritysten tiellä on kuitenkin niin valtavia esteitä, ettei niitä pystytä koskaan raivaamaan pois. Jo pelkkä ajatus uskonnollisesta kääntymyksestä on juutalaisille hyvin vastenmielinen. Mitä sellaista kristikunnan uskonnot ovat loppujen lopuksi tehneet, millä ne voivat suositella itseään juutalaisille? Rabbiini Samuel Sandmel luettelee joitakin menneen ajan kauheuksia, joita ”kristityt ovat kristinuskon nimissä tehneet toisilleen”, ja hän kysyy: ”Onko tämän valossa järkevää odottaa meidän myöntyvän siihen arvioon, että teidän uskontonne on parempi kuin meidän uskontomme? Onko se saanut aikaan parempia ihmisiä? Onko se saanut ratkaistuksi sotaa ja rauhaa sekä hyvinvointia koskevat ongelmat kristityissä kansoissa?”

Toisen maailmansodan aikainen juutalaisten kansanmurha on nostattanut etualalle myös kysymyksen juutalaisten ja juutalaisuuden, heidän uskontonsa ja kulttuurinsa, säilymisestä. Juutalaiset helposti pitävätkin kääntymystä petoksena, eikä vain harhaopin omaksumisena. Eräs juutalaisyhteisön oma lehti valitteli: ”Meillä tuskin on varaa menettää yhtään juutalaisten nykyisestä aikuissukupolvesta. – – Se, missä natsit aikoinaan epäonnistuivat, saattaa vielä onnistua [käännytystyön] avulla.” – Journal of Jewish Communal Service.

Rabbiini Henry Siegmanin loppupäätelmä on tällainen: ”Pakkokäännytysten muisto on syöpynyt syvälle juutalaiskansan tietoisuuteen ja on ollut pahin este kristittyjen ja juutalaisten välisten suhteitten parantumiselle.”

Ongelman ydin

Kristikunnan ja juutalaisuuden välille ei siis ole näköpiirissä sovintoa. Yhteensovittamattomat teologiat, ristiin menevät poliittiset päämäärät ja molemminpuolinen epäluuloisuus ovat jatkuvasti heikentämässä sopuun tähtääviä pyrkimyksiä. Uskonnollisessa vuoropuhelussa pyritään väistelemään ongelmaa, jonka vuoksi kuilu alun alkaen avautui ja lähti kasvamaan, nimittäin Jeesuksen messiaanisuutta koskevia väitteitä. Vasta sen jälkeen kun tämä asia otetaan rehellisen tarkastelun kohteeksi, voivat jotkin ikivanhoista pelon ja epäluottamuksen luomista esteistä alkaa murentua.

On tietenkin niin, että useimmat juutalaiset eivät halua keskustella Jeesuksesta. Heidän haluttomuutensa on väistämätön lopputulos siitä juutalaisvastaisuudesta, jota vuosisatojen ajan on harrastettu Jeesuksen nimissä. Jeesus ei kuitenkaan ollut se, joka pani ristiretket alulle, eikä hän pannut käyntiin inkvisitiota eikä sytyttänyt tulta keskitysleirien polttouuneihin. Tällaisiin kauheuksiin syyllistyivät ne, jotka väärin väittivät olevansa kristittyjä! Tämä käy ilmi Jeesuksen sanoista, kun hän lainatessaan Mooseksen lakia esitti yhden tosi kristillisyyden johtavista periaatteista: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39; 3. Mooseksen kirja 19:18) Nämä sanat ovat voimakas syytös kristikuntaa vastaan. On päivänselvää, että sen uskonto on Jeesuksen opetusten törkeää vääristelyä.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä

Jehovan todistajat haluavat juutalaisten ymmärtävän, että se taho, joka on aiheuttanut heille niin paljon kärsimyksiä, on kristikunnan uskontojärjestöt – ei kristillisyys. He haluavat juutalaisten saavan Jeesuksesta ennakkoluulottoman ja vääristymättömän kuvan, jotta nämä sen jälkeen perustaisivat häneen suhtautumista koskevat päätöksensä tosiasioihin. Lisäksi he haluavat kertoa juutalaisille siitä vakaumuksestaan, että messiaaninen aikakausi, jonka tulon profeetat kauan sitten ennustivat, on jo hyvin lähellä! Miksi juutalaisen sitten pitäisi olla halukas kuuntelemaan Jehovan todistajaa?

Ensinnäkään he eivät loukkaa juutalaisia siten, että käyttäisivät palvonnassaan kuvia, eivätkä he liioin usko kolminaisuusoppiin – joka myös on hyvin vastenmielinen juutalaisuudelle. He eivät hyväksy tällaista oppia, koska se on pakanallinen ja Raamatun vastainen.a Jehovan todistajilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä kristikunnan kanssa! Heillä ei näin ollen ole taakkanaan juutalaisten kansanmurhaa, saati antisemitismin vuosisataista historiaa.

Vaikka on olemassa paljon kristillisiksi tunnustautuvia uskontoja, heidän uskontonsa on ainoa, joka on noudattanut Johanneksen 17:16:ssa olevaa Jeesuksen käskyä, jonka mukaan ’ei saa olla osa maailmasta’. Tähän sisältyy se, että he haluavat olla poliittisesti ehdottoman puolueettomia. Valistuneet juutalaiset tietävät, että toisen maailmansodan aikana Hitlerin leireillä kuoli toistatuhatta saksalaista Jehovan todistajaa, koska he halusivat mieluummin jakaa juutalaisten kohtalon kuin antaa näiden tappamiselle hiljaisen hyväksymisensä.b Se, että he kansallissosialismia uhmaten urheasti pitivät kiinni puolueettomuudestaan, on vastaansanomaton todiste aidon kristillisyyden voimasta. Jos kristikunta olisi tehnyt samoin, ei juutalaisten systemaattisesta hävittämisestä olisi koskaan tullut mitään.

Niinpä monet juutalaiset ottavat Jehovan todistajat ystävällisesti vastaan. On totta, että kaikki juutalaiset eivät anna arvoa heidän käynneilleen. Rabbiini Samuel Sandmel kuitenkin myöntää, että kristityt tuntevat pakottavaa tarvetta julistaa sanomaansa toisille. (Roomalaisille 10:10) Hän kysyykin kristityiltä: ”Voitteko toteuttaa tätä tarkoitustanne sillä tavoin, että se ei loukkaa meidän arvokkuuttamme eikä toisaalta anna sellaista vaikutelmaa, että te olette luopuneet tästä [saarnaamistehtävästä], joka on teille kaikkein tärkein asia?” – We Jews and You Christians.

Jehovan todistajat pyrkivät tekemään juuri näin. He pyytävät kunnioittavasti juutalaisia lähimmäisiään ottamaan tarkastelun kohteeksi kysymyksen, joka jo niin kauan on luonut juopaa kristittyjen ja juutalaisten välille, nimittäin messiastoivon. Mistä tällainen toivo sai alkunsa? Mistä johtuu, että kristittyjen ja juutalaisten näkemykset tästä asiasta ovat niin etäällä toisistaan kuin ne ovat? Juutalaisvastaisuuden nykyinen nousu joissakin osissa maailmaa tekee nämä Jeesusta koskevat kysymykset entistä ajankohtaisemmiksi. Seuraava kirjoitus pyrkii antamaan vastauksia.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

”Oppi Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta on anteeksiantamaton rikos juutalaisuuden silmissä”

[Kuvat s. 7]

Se, mitä nimikristityt ovat tehneet, ei juurikaan suosittele kristillisyyttä rakkauden uskontona

[Lähdemerkintä]

U.S. Army

[Kuva s. 8]

Kuvainpalvonta ja kolminaisuusoppi ovat vieraannuttaneet monet juutalaiset kristikunnasta